seuraava »

[Tiigris]

Tämän ketjun tarkoitus ei ole siis pohtia vain tuota minun karttaani, vaan tänne vuo tuoda ihmiset omia kokemuksiaan erilaisista haasteellisista vuosistaan ja miten se ap-kartassa näkyi. Itse en osaa katsoa mitään suurristejä tai muita vastaavia kuvioita lkartoista tai muutenkaan ehkä tulkita niitä niin kovin monipuolisesti, mut tarvitsee sanoa et koin aikamoisia ahaa-elämyksiä kun tos yksi yö tutkailin näitä menneisyyden ap-karttoja...

Oli vuos 2001 ja olin masentunut teini-ikäinen..

AP-kartalla

Skorpioni nousumerkkinä

  ja ovat  merkissä 2. huoneessa.  ja  perääntyvinä.
  , 

8. huoneessa on myös kova tungos; kuunsolmu, perääntyvä  ,  ,  ,  ,  ja  , kaikki kaksosen merkissä paitsi kuunsolmu rapu.

4. huoneessa  , lilith ja  , kaikki paitsi lilith perääntyvinä.. Cers kauriin merkissä, muut 

6. huoneessa  ja pars fortunae yhtymässä asteen päässä toisistaan oinaassa, asteen päässä DC:stä.
7. huoneessa vesta härässä yksinään.

Kartassa vallitsevinta on mun näkemyksen mukaan noi miljardi 2. ja 8. huoneen välistä oppositiota, sekä tietenkin skorpioniteema, kun se on sekä nousussa ja sen alainen huone on täys tavaraa.

Eniten kartalla on tulta ja sen jälkeen ilmaa.

Tuona vuonna mun syömishäiriö oli pahimmillaan, minulla oli epäterve seksisuhde pari vuotta itseäni vanhempaan poikaan joka sitten lopulta petti minua, käytin paljon päihteitä ja yritin itsemurhaa kaksi kertaa (molemmilla kerroilla olin vahvasti humaltunut). Toisella kertaa yritin hukuttaa itseni mutta en pystynyt ja mut ongittiin sieltä järvestä pois, toisella kertaa otin alkoholin kanssa kourallisen isän sydänlääkkeitä, mutta mitään ei tapahtunut. Olin ilmeisesti oksentanut ne ulos, koska kaiken järjen mukaan niiden ois pitänyt aiheuttaa edes jotain. Koulussa oli tosi pahaa kiusaamista ja mikään ei ollut ennallaan sen järvi-shown jälkeen kun koko koulu siitä tiesi. Olin kännipäissäni hukannut kännykkäni, eikä isä suostunut ostamaan uutta, joten en pystynyt pitämään niihin vähiinkään kavereihini oikein yhteyttä. Olin todellakin siinä pisteessä, että millään ei ole enää mitään väliä, en muista koska olisin vihannut itseäni niin paljon kuin tuolloin. Muutaman karran myös karkasin kotoa tuona vuonna, kerran kävelin viereiseen pikkukaupunkiin 60km päähän ja menin jonkun vieraan aikuisen miehen luo pariksi yöksi ja liftasin kotiin. Toi oli ehkä elämäni järjettömin vuosi!

NO, mut sellaista se teini-ikä on!

Minkäslaisia kamalia vuosia teillä muilla on ollu? 

[Lilli]

Muistaakseni meillä on sama syntymäpäivä, vaikka ikäeroa sinänsä on reippaasti. Juuri tuohon vuosituhannen vaihteeseen on sattunut tr. Pluton oppositio Auringolle, joka veti minutkin mukaan kaikenlaisiin valtataisteluihin. Sinulle tuli sitten huomattavasti tavallista rankempi teini-ikä! Minulla rankka aika ei jäänyt yhteen vuoteen, vaan se alkoi n. 1999 ja jatkui vuoden 2003 alkuun jatkuakseen uudestaan 2005-6, ja rankkaa oli myös vuoden verran syksystä 2009 syksyyn 2010. Kovat ajat ovat olleet yleensä usean samanaikaisen kovan transiitin aiheuttamia tyyliin    ,   ,   ja myöhemmin   ,   .

Kerrottakoon tuosta tuoreimmasta episodista sen verran, että olin juuri muuttanut yhteen nykyisen mieheni kanssa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Koin jättiyllätyksen, kun raskaustesti näytti positiivista, olinhan jo 42-vuotias ja PCO-oireyhtymällä (monirakkulaiset munasarjat) varustettu nainen ja täysin varma siitä, ettei minusta tulisi koskaan äitiä. Olin varmaan pari kuukautta shokissa, ja juoksin kaikissa mahdollisissa testeissä, joissa todettiin lapsen voivan hyvin, eikä minulla ollut mitään riittävän hyvää perustetta keskeyttää raskautta. Raskaus sinänsä sujui hyvin ja olin äärettömän ylpeä siitä, kun vatsa kasvoi, mutta rankaksi ajan teki se, että mies sekosi raskausuutisesta täysin. Enpä muista, että kukaan olisi koskaan suhtautunut minuun yhtä vihamielisesti kuin hän ja olen sentään aikaisemmin seurustellut pahasti luonnehäiriöisen miehen kanssa. Mies alkoi hengailla paikallisessa gangsteri-huumehörhö-alkkis -jengissä, joita toi kotiin heti kun minun silmäni vältti. Minun virkani oli raskausaikana olla pitkälti ulosheittäjä. Lapsen jo synnyttyä eräs ko. jengiläinen uhkaili jopa henkeämme, mutta tilanne ratkesi nopeasti, koska ko. henkilö joutui useista rikoksista vankilaan. Itsekin tein hänestä rikosilmoituksen, joka ei tosin mennyt lävitse, mutta muut syytteet menivät. Miehestäni halusin tässä vaiheessa vain eroon, mutta asunnon löytäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin luulin. Elämä rauhoittui sitten kuin veitsellä leikaten ja muuttopuuhat jäivät sikseen. Mies suostui myös käymään psykiatrilla raskausaikana, jossa hänen diagnoosikseen tuli "tunne-elämän epävakaus." Lapsen vauva-aika oli lopulta erittäin rauhallinen. Episodi on tietysti vaurioittanut parisuhdettamme, mutta tässä sitä edelleenkin asustellaan yhdessä. Gangsteri-jengi on häipynyt jaloista joko häätöjen, linnatuomioiden tai kuoleman takia.

Päätransiittina ko. episodin aikana oli Neptunuksen yhtymä MC:lle, proge-Kuu Skorpionissa. Koin jakson hyvin plutoniseksi, vaikka transiitit kertoivat enemmän Neptunus-jaksosta.  

[Tiigris]

Lilli, kyllä minullakin se rankka aika kesti useamman vuoden, mutta tuo oli se ehkä kaikkein pahin vuosi.

Vois sanoa et juuri -99 vuonna alamäki alkoi kun menin yläasteelle ja lukion 2. luokalla (-03) alkoi helpottaa tosi paljon muuten, mutta sitten isäni kuoli sairauskohtaukseen siinä maaliskuussa. Eli samat vuodet kuin mainitsit! 2003 oli siis muuten täydellisen hyvä vuosi, löysin ensimmäisen todellisen rakkauteni (jonka kanssa suhde jatkuikin sitten 3v ja olemme edelleen erittäin hyviä ystäviä), on aika ihmeellistä että tuossa iässä voi olla niin voimakas rakkaussuhde et se kestää sen että toisen perheenjäsen kuolee ja siitä luonnollisesti tulee monen kuukauden sekava surun ja vihan vuoristorata. Mut siitä vuodesta ja sen suhteen avulla jotenkin elämä ja itsetunto lähti kohenemaan.

Kyllähän myöhemmässäki elämässä on ollu noita vähän traagisempia vuosia, (kuten yhdessä asuminen sen yhden alkoholisti/narkkari ravun kanssa).. tarvitsee katsella vähän mitä minäkin vuonna on tapahtunut. Ainakin joskus 05-07 mulla oli jotain  - transiitteja auringolle marsille, uranukselle, merkuriukselle ja oli kauhee muutoksien palo monta vuotta.

Hyi, en voi kuvitellakaan miten ahdistavaa/turhauttavaa on ollu olla raskaana kun sisään lappaa epämäärästä porukkaa jatkuvasti.  Onneks jengi on poistunut kuvioista, niin lapsella (ja äidillä!) on turvallista elää!

[Aki no uta]

Lilli! Ihan kamalalle kuulostaa kokemuksesi, minkä kerrot, pitää näin jälkeen päin vielä vähän lähettää lohdutusta sinulle. Ei ole ollenkaan mistään kotoisin taistella päihteissä olevien öykkärien kanssa ja vielä "ulosheittäjänä". Tosin taitaa olla aika peruskamaa suomessa, että aika moni nainen joutuu katselemaan tuollaista silloin kun olisi parempaakin tekemistä, esim. nauttia naiseudestaan 

[Amber]

Kamalia vuosia on ollut monia mutta 2001 ja 2002 ovat jääneet mieleen erityisesti. 2001 olin lopettelemassa peruskoulua mutta olin äärimmäisen turhautunut ja masentunut. Olin hyvä koulussa, mutta en sen kevään aikana saanut tunneilla enää mitään aikaan huonon olon takia, nuoruuteen ei kuulunut juomista ja kylillä hengailua, olin hyvin eristyksissä omassa kodissa vaikka sielläkin oli paljon ahdistavia asioita. Lukiossa taas ensimmäinen vuosi oli hyvin raskas, kaverini olivat toisella luokalla enkä oikein sopeutunut sille luokalle millä olin. Siellä oli kova kilpailu ja kyräily. Opiskelu oli myös raskasta. Kaiken huipuksi lapsuudenkaverini yritti sulkea minua pois ympyröistä mitä erilaisimmin keinoin, hän piti minua jotenkin nolona koska olin niin paljon yksin. Lopuksi hän sanoi suoraan että 'me ei puhuta sulle'. Olin täysin shokissa sillä luulin jääneeni täysin yksin.Tr. pluto meni tuolloin tarkasti askendentin yli. Itsetunto oli niin huono etten voinut edes katoa itseäni peilistä, saati sitten hankkia uusia ystäviä. Onneksi asiat paranivat sitten jonkin verran jo seuraavana syksynä, kun vaihdoin luokkaa. Uskalsin jo nauraa taas. Vaan eipä niiltä vaikeuksilta ole myöhemminkään vältytty, ehkä niistä lisää myöhemmin. Jotkut transiitit ja esim. proge-kuun olen havainnut kyllä käsinkosketeltavasti.

[Aki no uta]

Moi Amber, minä nyt innostuin juttelemaan tällä palstalla tänään. Mietin vaan, että jos sulla on ollut useamminkin itsearvostuksen/itsetunnon kanssa outoja oloja suhteessa muihin ihmisiin niin missä määrin se johtui siitä pluton ohituksesta. Tarkoitan, että voisiko löytyä jotain muutakin... Mutta on muuten aika monia ihmisiä, jotka tietää tunteesi, että yksin et ole

Tosin kyllähän pluton ohitus asc:lle voi tehdä ihmisestä tosi oudon (itsekin olen kokenut sen) Ehkä se olitkin sinä, joka halusit mennä eteenpäin etkä oikeastaan halunnut enää niitä samoja ihmisiä??? Ehkä muut oli kateellisia sulle kun vahvistuit ja pääsit eteenpäin???  Sorry nää mun spequloinnit 

Löysin kerran mielestäni hyvän kirjan jossa oli kiinnostavia kuvauksia transiiteista ikävaiheittain ym. Tämä kirja ei korostanut liikaa henkeviä asioita (mistä en pidä) vaan ihan asiaa oli paljonkin.

Sven Stenberg – Erkki Lehtiranta:
Astrologiset syklit
ja elämänhallinta
– elämän tähtihetket syklien valossa

[Amber]

No sanoisin että kyllä tuo itsetunto-ongelma on saanut alkunsa jo ihan lapsuuden kokemuksista, ja sen kanssa joutuu tekemään aina töitä. Ei siinä mitään sen kummempaa. Jos olet Michaelin opetuksen kanssa ollut koskaan tekemisissä, niin siinä systeemissä kyse on ylpeyden perusominaisuudesta, joka alkaa vaivata teini-iässä.

Itse tulkitsen nuo teini-iän kokemukset niin että turvauduin huonon itsetunnon takia aina muihin, ja en uskaltanut kulkea omaa tietäni. Kun ihmissuhteet säröilevät joudunkin määrittämään identiteettini ihan itse, ja se on se mikä shokeeraa. Loppujen lopuksi vaikeudet ovat usein ihan hyväksi. Minulle tuli tuossa oppitunti siitä että en voi itsepintaisesti takertua tuttuun ja turvalliseen vaan muutos on väistämätöntä, myös ihmissuhteissa. Joidenkin ihmisten kanssa vaan ei tietyn ajan jälkeen ole mitään yhteistä, joten on rohkaistava itsensä ja tartuttava haasteisiin.Kyllä tuo pluton transiitti tuossa merkkasi sitä että minun oli tajuttava muutoksen väistämättömyys. Valitettavasti en kuitenkaan osannut tarttua silloin avautuneisiin muihin mahdollisuuksiin tarpeeksi hanakasti, ja tilaisuuksia uusiin ihmissuhteisiin meni ohikin.

[Artemis]

Kas muillakin on vuosituhannen alkuun osunut haasteellinen vuosi. Minulla oli myös. Pistän sen pluton piikkiin. Pluto kolmioi tuolloin aurinkoani, kuutani, marsiani ja venustani ja paljon meni uusiksi elämässä.

[Lilli]

Lilli! Ihan kamalalle kuulostaa kokemuksesi, minkä kerrot, pitää näin jälkeen päin vielä vähän lähettää lohdutusta sinulle. Ei ole ollenkaan mistään kotoisin taistella päihteissä olevien öykkärien kanssa ja vielä "ulosheittäjänä". Tosin taitaa olla aika peruskamaa suomessa, että aika moni nainen joutuu katselemaan tuollaista silloin kun olisi parempaakin tekemistä, esim. nauttia naiseudestaan 

Kiitoksia.  Valitettavan usein kuulee näitä kauhukertomuksia raskausajalta. Törkeyteen taipuvaiset miehet päästävät tänä aikana törkeytensä todella valloilleen. Onneksi muunlaisiakin miehiä on. Raskauden takia minulla heräsi niin voimakas suojeluvaisto lasta kohtaan, että minua ei juuri hermostuttanut heitellä hurjankaan näköisiä tyyppejä pihalle nurkistani notkumasta.