seuraava »

[Elvenpath]

Tuli tuosta "edellinen elämä -leikki" ketjusta mieleen kysyä, että tietääkö joku oikeasti jotain edellisestä elämästään? Tai uskooko tietävänsä jotakin. Olisi jännä kuulla muidenkin kokemuksia. 

Itse uskon asuneeni joskus Lontoossa. Olin siellä pari kesää sitten ensimmäistä kertaa ja eräällä alueella kykenin löytämään tieni eksymättä ja ilman karttaa. Alueella oli myös paljon asuintaloja (sellaisia kuin Sherlock Holmesissa ja Kahden kerroksen väessä) ja erään talon kohdalla tuli tosi outo fiilis. Joku voisi nyt väittää, että kyseessä oli deja vu, mutta en itse usko siihen. Olen myös aina ollut todella kiinnostunut Englannista ja varsinkin Lontoosta.

Tapasin myös kesällä erään minua pari vuotta vanhemman tytön ja ystävystyimme välittömästi. Meillä molemmilla on tunne kuin olisimme tavaneet joskus aiemminkin vaikka molemmat tiedämme ettemme ole. Olemme nykyisin erottamattomat ja uskomme vahvasti olleemme joskus sisaruksia. 

Onko muilla vastaavia kokemuksia?

[faerie]

On itse asiassa aika useinkin käynyt juuri noin, etenkin ihmisten kohdalla. Pikkutyttönä aina "tiesi" että kuka on vanha tuttu todella selkeästi, ja kyllä sen nytkin huomaa, ehkä ei vain niin selvästi.
Itselläni on arveluita entisistä elämistäni, juuri samantapaisia kokemuksia kuin sinulla. Samoin jotkut toistuvat unet ja tietyt asiat elämässäni juontuvat varmasti jostain sieltä, haluaisin kuitenkin joskus kokeilla regressioterapiaa tai muuta vastaavaa, että saisin hieman varmuutta näihin arveluihin.
Kukaan käynyt regressiohoidoissa?

[Artemis]

Minulla sama kuin Aminthirilla. En voi sietää kovia ääniä. Ne pelottavat minua, ne hermostuttavat minut, saavat jopa raivon valtaan. Koviin ääniin liittyy aina suuria tunteita 
En pidä uuden vuoden paukuista (paitsi raketeista joista ei tule pamausta), en ilmapallojen puhkaisusta jne..
Ukkonen on aivan kammottava.

[Amber]

Kyllähän kaikki fobiat ainakin joidenkin mukaan ovat perua aiemmista elämistä. Itse olen aina pelännyt korkeita paikkoja, ja toinen asia on kaikki sairaaloihin ja lääketieteellisiin operaatioihin liittyvät asiat. Alan tuntea oloni huonovointiseksi ja epämukavaksi lukiessani mitä tahansa sairaaloihin liittyvää, tai vaikka kuunnellessani sellaisia juttuja. Oikeastaan en voi edes ajatella mitään leikkauksia sun muita tuntematta edes jonkinlaista pientä pakokauhua. Onneksi en ole koskaan joutunut olemaan sairaalassa, mutta jo terveyskeskuksessa käyminen tuntuu epämukavalta.

Ai niin, ja tahtoisin jollain tavalla selvittää  kaikkein viimeisimmän elämäni ennen tätä, ja ehkä myös joitain muita. Pitäisi löytää joku hyvä, ja hyvin edullinen tulkitsija.

[Lilim*]

Minulla muistui taas kylpyläreissulla mieleen kuinka paljon pelkäänkään hukkumista... Meinasin saada paniikkikohtauksen pimeässä putkiliukumäessä johon minut saatiin puolväkisin houkuteltua. Pimeys ja vesi, siinä pahin mahdollinen yhdistelmä, siihen lisäisin vielä kylmyyden.. Erikoista on että kuiten rakastan merta kunhan saan istua jykevällä kalliolla sitä katselemassa. Kuvotusta ja pelkoa on aina aiheuttanut raskaus ja synnyttäminen. Nämä kaksi pelkoa yhdistäisin suoriltakäsin entisiin elämiin. Vuoristoa ja korkeita paikkoja taas rakastan.

[Lilim*]

Voisi muuten kuvitella että aika monet nykynuorista ja lapsista olisivat kuolleet jommassa kummassa maailmansodassa viimesimmässä elämässään. Itse en pelännyt  uudenvuoden paukuttelua vaan nautin erityisesti niistä kunnon pommeista (Tykinjysky?) joita vielä 90-luvun alussa sai paukutella, nykyäänhän niitä ei enää myydä. Meillä oli tapana parin sukulaispojan kanssa leikkiä uudenvuoden aattona sotaa. Hypimme lumikasojen taakse ("vallihautaan") piiloon riemusta kiljuen.
Toinen em. sukulaispojistani muuten pelkäsi pienenä iha hysteerisesti ilmapallonrääppeitä! Siis sitä riekaletta miä jää jäljelle ilmapallon räjähdettyä. Hän ei esim. uskaltanut tulla huoneeseen jos laitoimme ovenkahvaan sellaisen riekaleen.. Voi reppanaa, mikähän siinäkin oli taustalla.

[Lilli]

Aiheesta on keskusteltu paljon jo aikaisemmin, linkkejä aiheeseen löytyy täältä:

http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=17258.0

Itse olen tehnyt paljonkin töitä löytääkseni entisiä elämiäni. Joistakin tiedän melko paljon, joistakin on vain satunnaisia välähdyksiä. Unet ja välähdykset ovat kertoneet mm. että:

-selvisin tulivuorenpurkauksesta hengissä jollakin muinaisen Kreikan saarella. Henkiinjääneitä oli yhteensä 22 ja pidimme itseämme kuolemattomina. Käsitykseni mukaan näistä 22:sta on tällä hetkellä inkarnoituneena joku toinen itseni lisäksi.
-upea välähdys Andien vuoristosta, todennäköisesti n. 600-luv. jKr. Perun seuduilta.
-normannisoturi 1000-luvulla. Uskon olleeni Hastingsin taistelussa (tai muussa suuressa ko. ajanjakson taistelussa) ratsumiehenä
-Normannisyntyneinen nainen nimeltään Jane LeRey Irlannissa tai muualla Brittein saarilla. Janella oli Louhimainen, hyvin vaikutusvaltainen ja taikuuteen perehtynyt äiti, jonka saappaisiin minun oletettiin astuvan.
-1700-1800-luvun vaihteessa elänyt merimies, kiersi mm. Kap Hornin
-välähdys varakkaasta, n. 35-vuotiaasta, todennäköisesti juutalaisesta miehestä, jolla oli 1860-luvun hiusmuoti (siis täysparta). En ole varma, mikä suhteeni häneen oli, mutta arvelisin, että isä.
-välähdyksiä USA:sta 1920 ja 1950-luvulta.

[Lilli]

Deja´vu`ilmiötä olen kokenut katsellessa kuvia ja dokumenttifilmejä Pariisista. Fontainebleaun linna ja sen lähistö tuntuvat jotenkin semmoisilta että minun pitäisi muistaa ne ja Chantilly sanan ensi ketaa lukiessa jostain muistelin ja maistelin sanaa pitkään kuin tietäisin että missä se on ja mikä se on ja että se on jollain lailla ollut minulle tärkeä. Chantilly on yksi Linna tai kartano Ranskassa.
Nämä tuntemukset minulla oli  siinä 30 vuotta sitten. Nykyään olen unohtamassa tuntemukset aiemmin muistamistani edellisistä elämistä ja esiin nousee uusia mielikuvia paikoista ja asioista kauempana  menneisyydessä.

Linnoista tuli mieleeni, että olin lentää selälleni nähdessäni sattumalta kuvan Montségurin linnasta. Reaktio oli niin voimakas, että uskon sillä olevan jotain tekemistä edellisten elämien kanssa. Asuin Ranskassa joitakin vuosia sitten ja suunnittelin lomaretkeä juuri näille seuduille, mutta suunnitelma jäi toteuttamatta, koska piti ottaa muidenkin ihmisten toiveita huomioon. Tuolloin en vielä osannut epäillä kytköstä tähän linnaan ja nyt tietysti harmittaa, kun en päässyt paikan päälle.

http://www.castles.nl/eur/fr/montsgr/montsgr.html

Ranskassa minulla oli muuten melko erikoinen olo. Puhun vain auttavasti ranskaa, mutta muuten tunsin olevani tuossa maassa täysin normaali. Suomessa olen ollut aina outolintu. 

[Indium]

Mä en ole vielä koskaan saanut tuommoisia tunnistamisen viboja paikoista, tosin on seutuja joilla olen ihan pienestä asti halunnut päästä käymään, vieläkään en ole käynyt. Myöhemmin olen kuullut, että minulla voipi olla joku esi-isien sukuhaara siellä päin, että "veri vetäisi" kenties.

Kovia ääniä inhoan, mutta minulla on aistiyliherkkyyksiä muutenkin.

Tosi paljon enemmän mietityttävät ihmiset. Se, kun joku näyttää tutulta vaikkei edes näytä, ja miten ihan poikkeuksetta nuo ihmiset päätyvät merkitsemään jotain tosi erityistä. Ja vähän kyllä sekin, kun olen kohdannut koko liudan noita ihmisiä sen jälkeen, kun koin että minun TÄYTYY muuttaa paikkaan x syystä y. Syystä, joka ennen muuttoa tuntui itsekseen tosi hyvältä syyltä, mutta sittemmin on tuntunut enemmän asialta, jonka parissa olen ennen kaikkea saanut kohdata heidät.