seuraava »

[Kurpitsa]

Tuolla kirjoitettiin että foorumi tulvii rakkautta:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=44252.0

Jos mennään sanoja pidemmälle eli tekoihin..
Mitkä käytännön teot ovat mielestänne rakkaudellisia ja positiivista karmaa kerryttäviä?

[Kuuhilda]

Komppaan *Marieta*
En sen kummemmin ajatele että joku teko on rakkaudellinen, jei tein rakkaudellisen teon!
Vaan teen niin kuin itsestä hyvältä tuntuu toimia. Toki siinäkin on egon ansa, jos tekee aina niin kuin eniten mieli tekee, että täytyy kuunnella sitä omaa sisäistä ääntään toimissaan ja vähän puntaroida.
Joskus joutuu olemaan paskamainen ja aiheuttamaan jollekin ikävyyksiäkin, kun tahtoo toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

[Lilli]

Itse olen kokenut, että jos on yrittämällä yrittänyt tehdä jotakin hyvää muille, niin se on osunut jotenkin omaan nilkkaan. Hieman kyyninenkin sanonta sanoo, että hyvät teot eivät jää rankaisematta. Sitä voikin sitten omassa mielessään pohtia, kuinka hyvä tarkoitus näissä "hyvissä teoissa" oikeastaan olikaan.

Minua on kuitenkin joskus kiitetty suorastaan hengenpelastajaksi. Mielestäni en edes tehnyt mitään erityistä, olin vain paikalla ja olin oma itseni sellaisen ihmisen elämässä, joka katsoi, että minun seurani on nyt hänelle sitä, mitä hän tarvitsee. Olen puolivahingossa vaikuttanut voimakkaasti myös erään ihmisen elämänkulkuun lähinnä innostamalla ja osoittamalla hänelle mahdollisuuksia, joita hän ei itse välttämättä olisi huomannut.

Joidenkin ihmisten seura on hyvin virkistävää ja vaikka he eivät tekisi mitään erityistä, he ovat silti ihan omina lämpöisinä itsenään pelastaneet monta huonoa päivää!

[Kuuhilda]

Mulla on ihan sama...ihmiset avautuu ihan huomaamattaankin.
Minä kyllä olen kokenut, miten hyvät teot tulevat jotain kautta palkitsemaan minua itseäni. Sellaiset joissa ei ole ollut muuta pontta kuin se, että välitän, ja voin tehdä jotain. Ja tietenkin se, että minua häiritsee jos joku juttu ei mene oikein, saan siitä tyydytystä, jos onnistun korjaamaan sen oikeudenmukaiseksi....Immanuel Kant, niin.

[Kuuhilda]

Minä olisin joku aika sitten ottanut tuttavani koiran itselleni hoitoon siksi aikaa, että löytää sille uuden kodin, sillä koiralla oli karmeat olot ja lapsikin siellä perheessä jo kärsi siitä kaikesta...ihminen oli jo tuomassa koiraa, mutta yllättäin seuraavana päivänä hän tapasi pitkään kyttäilemänsä miehen, ja tämä ihastui hänen koiraansa itsekin koiraihmisenä, ja lupasi auttaa tuttuani koiran kanssa  : Koira siis jäi kotionsa ja myytiin aikanaan uuteen paikkaan, mutta minulle se ei tullut.

Koira olisi ollut minulle aivan ylimääräinen ja iso rasite. Pohjimmiltani olisin ottanut sen varmaankin vain siksi, että tahdoin päteä. Minäpäs pystyn leikiten siihen mihin sinä et, katso nyt! No, toki se oli jälleen yksi epäoikeudenmukainen epäkohta, jonka tahdoin korjata.
Se olisi ollut oikea egoteko, josta olisi ollut vain haittaa minulle ja muillekin perheenjäsenille.
Olen varma että jostain syystä katsoivat viisaaksi tulla siinäkohtaa väliin :
Eli ei tarvitse kai olla kovin isokaan juttu, kun ohjataan. Luultavimmin syy oli se, etten tuhlaisi energiaa nyt sinne, minne se ei kuulu, sillä minun on mentävä toisaalle...mutta tiedä näistä sitten.

[Eklektikko]

Tykkään itse kovasti käsitteestä 'random acts of kindness,' joka tosin suomentuu vähän heikosti. 'Random acts of violence' on nimittäin englanninkielessä niin vakiintunut ilmaisu täysin yllättävälle ja odottamattomalle väkivallanteolle, että 'random acts of kindness'  assosioituu siihen välittömästi.

Kohtuullisen toimiva suomennos olisi ehkä 'satunnainen hyvä teko' tai 'yllättävä hyvä teko.' Tämä tarkoittaa kuitenkin siis hyvää tekoa, joka on aivan odottamaton ja yllättävä ja ehkä kohdistuukin yllättävälle taholle. Itse vielä vähän ajattelen sitä niin, että satunnainen hyvä teko on vielä onnistuneempi, jos kukaan ei huomaa että juuri minä tein sen. 
Tämä on vähän siis niinkuin kakkakepposen vastakohta, öööh... olisikos se vaikka 'kukkaiskepponen.'

Jos tehdyistä teoista odottaa kiitoksia, ei kyseessä ole hyvä teko vaan kaupankäynti, jossa teko vaihdetaan kiitoksiin  ja kehuihin joita heikko ja ulkoaohjautuva itsetunto tarvitsee tuekseen.  Tosin ei se kiitoksia odottamaton teko siitä piloille mene vaikka joku huomaisi ja kiittäisi, mutta pointti on lähinnä se ettei edes odota kiitosta, eli jos semmoinen tulee se on vain ylimääräinen lisäbonus.

Uhrautuminen ei ole tarpeen jotta kyseessä olisi rakkaudellinen teko. Päinvastoin, uhrautumisella kehuskelevat manipuloivat muita syyllistämällä näitä kertoen omasta uhrauksestaan. Tosin  jos kokee uhrautuvansa mutta ei  kerro toisille että uhrautui, sopii kuitenkin pohtia tykönään oliko tarpeen todella kokea uhriutta ja uhrautumista vai olisiko homma ehkä tullut tehtyä vähän vähemmän uhriksi/uhrautujaksi joutumisen fiiliksellä. Jos meinaan ei pidä ihan ensimmäiseksi itsestään huolta, niin ennen pitkää kyky auttaa muita loppuu kokonaan. Mutta tämä on toisaalta mieltämiskysymys ja kysymys siitä kuinka tuo sana käsitetään: Itse koen uhrautumisen olevan  jotain mikä oikeasti tuottaa minulle kärsimystä. Jos sen sijaan teen palveluksen enkä koe siitä kärsimystä, niin en minä koe silloin myöskään uhrautuneeni. Mutta toiset taas käsittävät tällä sanalla ihan vain sitäkin että tuli nyt annettua johonkin tarkoitukseen jonkin verran omaa aikaa.

Minulle rakkaus ei ole illuusio, vaan rakkaus on yhtä kuin jumala, universumi, aivan kaikki. Se on minulle se kaiken läpäisevä voima josta me olemme lähtöisin ja josta kaikki energiamme kumpuaa.

[Kurpitsa]

Kuuntelua pääsee nyt myös harjoittelemaan: http://www.oleystava.fi/