TM-Sidhi[1] -ohjelma sisältää parisenkymmentä suutraa Maharishi Patañjalin (n. 200 eaa??)
yoga-suutra -pläjäyksestä (joka koostuu kaiken kaikkiaan 196:sta suutrasta).
Nuo suutrat ovat YS:n kolmannesta osasta nimeltä vibhuuti-paada. Suutrain
soveltaminen käytäntöön perustuu meditaatiotekniikkaan nimeltä 'saMyama' (lausu
osapuilleen: sañjama). Tuo tekniikka "koostuu" kolmeast "vaiheesta"
dhaaraNaa eli keskittyminen
dhyaanam eli meditaatio
samaadhi eli kontemplaatio (tuota käännöstä käyttää ainakin I.K. Taimni).
Kirjaimellisesti 'samaadhi' on synonyymi sanalle 'yoga' eli 'yhdistäminen' tai jotain.
(Kommentaattori Vyaasa: yogaH samaadhiH, jooga on samaadhi; sanskritissa kuten
esim. venäjässäin, olla-verbin preesensmuodot jätetään usein pois ellei niitä
haluta erityisesti painottaa.)
Yksi transsendenttisen meditaation siddhi-tekniikoista perustuu vibhuuti-paadan suutraan
numero 32:
kuurma-naaDyaaM sthairyam.
Taimni kääntää tuon tälleen:
(By performing saMyama) on the kuurma-naaDii [naaDyaam on yksikön lokatiivi -- sidis]
[follows - sidis] steadiness.
Taimnin kommentista:
Kuurma is one of the well known varieties of praaNa and the particular nerve which
serves as its vehicle is called kuurma-naaDii. This variety of praaNa has obviosly
something to do with the motions of the body for by controlling it the yogi acquires the
power to make his body motionless. This control can be acquired, as usual, by performing
saMyama on the naaDii which is its vehicle. (Lienee sukua sille, kun esim. pitkälle
edistyneet karatekat kai kykenevät tekemään tuon saman menttaalisesti...)
Noh, sitten otsakkeen varsinaiseen aiheeseen: en ole harrastanut siddhi-tekniikoita
kuin satunnaisesti, koska, kuten on kai tullut jo muutaman kerran aiemmin
mainittua, koen tekniikan liian voimakkaaksi itselleni. Kenties sillä on jotain
tekemistä sen kaa, että "kärsin" mitä ilmeisimmin Aspergerin syndroomasta,
kuten vaikkapa Juice, Miina Äkkijyrkkä, Steven Spielberg, Richard Feynman,
mahdollisesti myös Albert Einstein, vaikka hänen elinaikanaan tuota diagnoosia
ei vielä ollut olemassakaan. (Juicen ketjupolttaminen muuten mitä ilmeisimmin
oli yhteydessä tuohon aspergeriin, vaikka kaikki ketjupolttajat tuskin ovat
"asseja".)
Tänä aamuna, kun oli vähän levoton olo, kokeilin makuulla tehdä tuota
kuurmaa (suomeksi kilpikonna). Yleensä siddhit tehdään omalla äidinkielellä; vain kuvernöörit
eli TM-opettajat tekevät ne sanskritiksi, mikäli olen oikein ymmärtänyt.
Sanskritin harrastajana olen kuitenkin viime aikoina käyttänyt siddhi-suutria
alkukiälellä, koska ne tuntuvat jotenkin luonnikkaammilta siten ne tehden.
Olen kärsinyt allergisesta nuhasta jo ties kuinka kauan. Lähes aina vähintääkin
jompikumpi sieraimista on miltei tukossa. Yllätykseni oli melkoinen, kun
huomasin ilman alkavan kulkea miltei esteettömästi nenän kautta senjälkeen
kun olin muutaman minsan "hokenut" kuurma-naaDii-a (partitiivi).
Tuohan ei tietenkään todista, että noilla kahdella seikalla (kuurmaamisella ja
allergisen nuhan oireiden hellittämisellä) oli mitään yhteyttä keskenään,
mutta on kiintoisaa kokeilla, josko tuo tapahtuisi miltei systemaattisesti
kuurmatessa. Kumma vain etten aiemmin ole tuohon kiinnittänyt huomiota.
Ehkä huomasin sen siksi, että allergiaoireet ovat viime aikoina olleet erityisen
hankalia. (En jaksa oikolukea tätä; typoja on luultavasti pilvin pimein...)
----------------------
1. yleisin veikkaus siitä, miksi Maharishi halusi tuon "virheellisen" kirjoitusasun, lienee
se, että noin kirjoitettuna se oli mahdollista rekisteröidyttää tavaramerkkinä; oikea
kirjoitusasu on tiätysti 'siddhi' < verbijuuri 'sidh' ja suffiksi 'ti', joka sisäisen sandhin
vuoksi muuttuu asuun 'siddhi', koska 'sidhti' olisi huomattavasti hankalampi iäntää.