Kyllähän siinä sitten lopulta itku loppui ja väsy tuli, ja toivoin tosi kovasti nukkumaan käydessä että saisin unessa jotain näkökulmaa asiaan. Aiheeseen liittyvän unen kyllä selvästi näinkin.
Näin siis unta jossa olin lapsuudenkodissani. Äitini oli ensin hirveän raivokohtauksen vallassa, seisoin hiljaa toisessa huoneessa ja kuuntelin peläten. Hän soitti jollekin (tiesin että valkealla puhelimella), muuttaen ääntään ettei häntä tunnistettaisi, koska hänen huutamansa sanat eivät liittyneet ihmiseen jolle hän soitti, ja en saanut tolkkua hänen sanoistaan. Puhelun jälkeen hän noin vain töksäytti mulle, että sai pojan ennen mua jonkun toisen miehen kanssa, ja antoi sen pois koska ei ollut valmis äidiksi. Pojalla, Tami nimeltään, meni tätä nykyä elämä tosi hyvin. Hämmennyin, vastasin tyyliin "Höääääh onko mulla velipuoli?" ja äiti näytti viime viikon lehdestä hänen hääkuvansa, jossa naisen sijaan oli vain utuinen alue pojan takana. Arpinaamaisen pojan ikä luki kuvan alla, hän olikin vuotta nuorempi kuin minä olen nyt.
No joo, tämän myötä olen jo väärällä osastolla tätä sivustoakin
Mutta tuo peilaa sitä mitä tällä hetkellä asiasta ajattelen, eli äidin kanssa sattunut jotain (uni vihjaisi että n. vuoden iässä se on tapahtunut/alkanut?) joka on päässyt kasvamaan isoksi ilman tiedostamista minulta. Hääkuvaa en kyllä ymmärrä.
Erikoista on se että en ole ainoa perheessäni jolla on lähestulkoon sama reaktio samaan asiaan, mutta meillä on puolen vuosikymmenen ikäero ja tuo perheenjäsen on ihan yhtä huonosti tietoinen asian alkulähteestä kuin minäkin.