Minusta "peittäväksi" (jos siis Ave tarkoitat peittävällä, ettei yleisesti tulkittu Oinaan impulsiivisuus tule esille, vaikkakin Oinas voi olla kyllä hyvin melankolinenkin )
riittää
Lilith
.
Sekä Oinasta että Skorpionia hallitsee
,
joka Oinaassa ilmenee suorana toimintana ulospäin ja Skorpionissa sisäänpäin kääntyneenä energiana, energian jemmaamisena.
Kivinkunssissa näiden kahden erilaisen elementin toimintatapoja ei välttämättä näe,
toisaalta just tämä kvinkunssi on jotenkin erilainen, koskapa molemmilla on sama planeettahallitsija,
energiaa on helppo ymmärtää molemmin puolin.
Allekirjoitan tämän itse
:na ja monia Oinasystäviä omaavana.
Tuo tavallaan hallitsijoiden kautta tuleva
voi aiheuttaa niitä sisäisiä jännitteitä ja agressioita, joita ei näy tai näytetä ulospäin.
Mutta siis se eneämpi peittävä, eli tässä ehkä Oinaan Marsia pehmentävä olisi tuo
,
jolloin Marsiin yhdistetty väkivaltakin saisi tavallaan eettiset säännöt ja moraalin Neptunuksen kautta ja Marsin vahva energia kohdistuisi isompiin asioihin, humanitäärisempiin. Vihreät puolueena, Marsimaiset kannanotot nuoruudessa Koijärvellä, siinä välissä sukkuloiden viranomaisten ja aktivistien välillä.
Ja noista solmuista.
Pohdin niitä syntymäkartoilta, vähän tyyliin, että kellä presidentillä on presidenttiys ollut ehkä enämpi elämäntehtävä,
sillä on ollut ns. kosmisempi, isompi merkitys, jos ja kun kosminen
,
tai
on ollut yhtymässä siihen.
Ja sitten on ollut niitäkinpresidenttejä, joiden solmulla ei ole yhtymiä,
eli olen tulkinnut presidenttiyden olleen vähän sama kuin ns. leipäpappien eli hoidetaan virka,
parhaalla mahdollisella tavalla tietenkin, mutta se ei ole ollut "kosminen" tehtävä maapallolla, Suomessa.
Meillä on ollut Kekkonen, Kekkonen ja Kekkonen,
.
Merkittävä ulkopolitiikan
saralla, ehkä uranuurtaja
.
Samalla esimerkkinä kansalle hiihtoladulla. Vaati itseltä jos vaati muiltakin.
Uranus yhtymään sopii hyvin Kekkosen mestarisluku 22. Uranuksen luku on 11.
Sitten oli Ahtisaari.
Hällä ei Yläsolmulle tule yhtymiä,
mutta Alasolmu
on, eli tietty velvollisuus vielä täytettävänä puhelahjojen avulla.
Hällä kyllä taas
yhtymä. Rauhannobelinkin saanut.
Halosella on
yhtymä.
Ensimmäinen naispresidentti käyttämässä valtaa.
Itse muistan hänet konkreettisesti Mikkelin työväen teatteripäiviltä, eli hän osallistui kansan parissa kulttuuriin.
Nosti kulttuuria esille omalla arvovallallaan.
En tiedä oisko hänen aikanaan sitten enämpi tuo Leijonan yksilökeskeisyys myös tullut esille,
tai oikeus tiettyyn identiteettiin. Onko hän ollut muutoksentekijä? Mukana muutoksessa ainakin.
Sitten on näitä "leipäpresidenttejä", jotka on varmasti syystä valittu tiettyinä aikoina.
Koivisto ja Paasikivi, kummallakaan ei ole
yhtymää.
Koivistolla
, mukautuva, maanläheinen, ehkä maalaisjärkeä korostava.
Paasikivellä
, johtava vesi, maan tuottavuus, hedelmällisyys, ehkä yksityisyrittäjyys.
Molemmilla on stellium Jousimiehessä,
eli Paasikivellä
ja Koivistolla
eli ehkä käytännön tasolla keskittynyttä ulkomaanpolitiikkaa?
Niin nyt sitten olisi tarjolla Haaviston myötä
yhtymä,
ja mietin, että onko kansa valmis Neptunuksen ideaalimaailmaan,
ehkä pehmeämpiin arvoihin, sitovaan
yhteisöllisyyteen toisista välittämisen kautta?
Ovatko eettiset arvot
meille niin tärkeitä, että haluamme niitä korostavan presidentin itsellemme keulakuvaksi?
Vai
tarvitsemmeko, haluammeko ensin selvittää kansantaloutta Niinistön avulla, jolla ei ole solmuyhtymää.