seuraava »

[starless]

Olin eilen yhdellä seurakunnan retkellä yhdessä tapahtumassa apuohjaajana katsomassa vähän rippikoululaisten perään. Noh yksi nuorisotyön ohjaaja sitten sanoi tapahtuman alussa, että yrittäkää tutustua toisiin ihmisiin ja niin edelleen. Tapahtumassa oli yksi mies ohjaajana, jota kaverimme kanssa katselimme vähän ns. "sillä silmällä" ihan leikkimielellä. Illalla tapahtuma loppui pieneen konserttiin. Siinä sitten juttelin kavereideni kanssa tämän miehen kanssa, ja hän kyseli että ollaanko tutustuttu paljon uusiin ihmisiin. Itse vastasin, että en oikein, kun olen aika ujo, enkä aina uskalla jutella vieraille. Paljon muuta en tainnut sanoa. Noh konsertin loputtua hyvästelin tämän miehen ja näin. Hän kuitenkin veti minut halaukseen ja kuiskasi korvaani "Elämä on tässä ja nyt, carpe diem". Säikähdin ja sain sönkötettyä vain että kiitos. Koska tosiaankin, olen tällainen epäröijä, en uskalla mennä mukaan juttuihin ja olen vain katsellut miten elämä ja kaikki mahdollisuudet menee ohi, kun en uskalla tarttua niihin. Ja tajuan sen todellakin nyt. Mutta säikähdin, tuntui kun tuo mies olisi tiennyt tasan tarkkaan mitä sanoa tai nähnyt lävitseni. Jostain syystä minulle tuli tuon jälkeen kauhean ahdistunut olo, ja en olisi halunnut kuulla koko ihmisestä enää mitään. Minulla on sellainen olo vieläkin. En tiedä miksi minulle tuli yhtäkkiä niin negatiivisia tunteita siitä ihmisestä. Oliko tämä vain sattumaa tai jotain omaa kuvitelmaani tai osasiko mies lukea minua niin hyvin, vi onko teidänkin mielestä tässä jotain outoa?

[Indium]

Mullekin on käynyt vähän tuon tyyppinen juttu.

Aminthirin kanssa olen samoilla linjoilla, tämä reaktiosi kertoo jostain mitä sinun on vaikea itsessäsi kohdata.  

[Lizzy]

Minulla oli nuorempana (n.15v-19v.) aika paljonkin näitä kokemuksia, varsinkin miesten kanssa. Tuntui kuin jotkin tuntemattomat ihmiset olisi heti nähnyt lävitseni ja usein nämä miehet olivat itseäni vanhempia. Kukaan ei yrittänyt mitään, mutta minuakin tultiin silittämään hiuksista ja kysymään, että miksi olet aina yksin ja erillään muista.

Nyt vanhempana sitä näkee tosiaan asiat vähän eri tavalla ja uskoisin myös, että tuo mies luultavasti sinua vanhempana työntekijänä kyllä tunnistaa milloin joku tarvitsee rohkaisua ja siksi sanoi sinulle noin. Tuohan on sinänsä ihan kannustavaa, mutta toisaalta jokin tuossa hänen lähestymistavassaan nostaa minulla karvat pystyyn. Ei ihme, jos tuli ahdistunut olo. Tuollainen kuiskiminen ei nyt ihan ole asiallista. Saman olisi tosiaan voinut ilmaista ihan vaikka ottamalla kädestä kiinni ja sanomalla suomeksi.

Sinänsä tuollaiset kokemukset on aika pysäyttäviä ja tavallaan kaipaa sitä tunnetta kun on sellainen olo, että toinen näkee suoraan läpi. Mutta ne taitaa olla jääny nuoruuteen ne kokemukset.  : Mutta kannattaa kuunnella omia tuntemuksia, mielestäni, vaikka tuo miehen viesti oli ihan ystävällinen niin tuo tapa ei ollut ihan normaali millä hän asian esitti ja varsinkin jos sinulle tuli ahdistunut olo. Ehkä osaltaan ahdistus voi johtua siitä, että se hämmentää kun toinen huomaa meissä jotain mitä yritämme piilotella tai emme oikein itsekään hyväksy/tiedosta. Mutta mitä enemmän tulee ikää sitä vähemmän tällaisia yllätyksiä on ja silloin ei niin helposti tule tuollaisia kokemuksia. Sinä menet muiden seuraan sitten kun siltä tuntuu. 

[sideman]

Olin eilen yhdellä seurakunnan retkellä yhdessä tapahtumassa apuohjaajana katsomassa vähän rippikoululaisten perään. Noh yksi nuorisotyön ohjaaja sitten sanoi tapahtuman alussa, että yrittäkää tutustua toisiin ihmisiin ja niin edelleen. Tapahtumassa oli yksi mies ohjaajana, jota kaverimme kanssa katselimme vähän ns. "sillä silmällä" ihan leikkimielellä. Illalla tapahtuma loppui pieneen konserttiin. Siinä sitten juttelin kavereideni kanssa tämän miehen kanssa, ja hän kyseli että ollaanko tutustuttu paljon uusiin ihmisiin. Itse vastasin, että en oikein, kun olen aika ujo, enkä aina uskalla jutella vieraille. Paljon muuta en tainnut sanoa. Noh konsertin loputtua hyvästelin tämän miehen ja näin. Hän kuitenkin veti minut halaukseen ja kuiskasi korvaani "Elämä on tässä ja nyt, carpe diem". Säikähdin ja sain sönkötettyä vain että kiitos. Koska tosiaankin, olen tällainen epäröijä, en uskalla mennä mukaan juttuihin ja olen vain katsellut miten elämä ja kaikki mahdollisuudet menee ohi, kun en uskalla tarttua niihin. Ja tajuan sen todellakin nyt. Mutta säikähdin, tuntui kun tuo mies olisi tiennyt tasan tarkkaan mitä sanoa tai nähnyt lävitseni. Jostain syystä minulle tuli tuon jälkeen kauhean ahdistunut olo, ja en olisi halunnut kuulla koko ihmisestä enää mitään. Minulla on sellainen olo vieläkin. En tiedä miksi minulle tuli yhtäkkiä niin negatiivisia tunteita siitä ihmisestä. Oliko tämä vain sattumaa tai jotain omaa kuvitelmaani tai osasiko mies lukea minua niin hyvin, vi onko teidänkin mielestä tässä jotain outoa?

Casanovat ja Don Juan'it ovat yleensä erittäin eteviä lukemaan naisten kehonkieltä. Joskus kehonkieli on niin "äänekästä", että jopa
Aspergerin syndroomasta "kärsivät" "sivumiähet" "kuulevat" sen...

Sinulla ei ole tippaakaan aihetta tuntea syyllisyyttä evoluution sinulle suomista
tiedostamattomista mekanismeista, joiden tarkoitus on varmistaa geenien
siirtymisen seuraavalle sukupolvelle takaavien entiteettien (ihmiskehojen) sikiäminen!

 

[Indium]

Täytyy palata tänne ketjuun vielä tuon Sidemanin casanova-kommentin myötä. Mulle kun on käynyt joskus se huonoinkin vaihtoehto, että joku mies on ihmistuntemuksensa avulla laukonut "viisaita" minusta ihan tasan päästäkseen tilanteen herraksi kyseenalaiset motiivit mielessään. Ja mua naiivia vietiin, kun luulin että hän on nyt joku kohtalo kun tommosta minusta ymmärtää. Se ei ollut hyvä juttu.

Mutta kaikki tämmöiset kohtaamiset eivät onneksi tarkoita sitä. Joskus jonkun ihmisen kohtaaminen vain on tietynlainen 'oikea hetki' jota tarvitset, juttu joka pistää sinut miettimään itseäsi ja elämääsi jostain uudesta näkökulmasta. Se tässä ainakin on sinulle tapahtunut, ja arkaan paikkaan on osunut, kuten aiemminkin reaktiostasi tuumailin. Olen minäkin niitä miehiä kohdannut, jotka hetken verran vain pistävät itsensä peliin sanomalla jotain mitä jostain syystä kokevat tärkeäksi minulle sanoa, eikä se sisällä mitään kyseenalaisia yrityksiä päästä iholle heti eikä hetken päästä. Se on melkoinen peili välillä, kun miettii että miksi nyt näin, näkyykö tuokin ajatukseni tosiaan päällepäin - itselleni ainakin tehnyt oikeinkin hyvää miettiä niitä juttuja. Vahvimpia sisäisiä myllerryksiä nostaneet, muilla tavoin viattomat tapaukset ovat kyllä tulleet vastaan teini-iän jälkeen.

[Ainhoa]

  Eihän "elä tässä ja nyt" -lauseen sanomiseen paljon muuta tarvita kun tieto, että joku on ujo 
Minusta hän oli empaattinen ihminen, joskin aika rohkeaa halata ihmistä ketä ei tunne, kun toisilla on suurempi henkilökohtainen tila, mitä
voi helposti loukata menemällä liian lähelle. 

[Kuuhilda]

Jaa-a Iserena; varmaan on noin hyvin usein.
Mutta en silti tahtoisi ajatella, etteikö tuommoinen hyväntahtoinen ihan vaan halaus olisi mahdollista jonkun miehen suorittaa 
Kieli on täynnä kapuloita, anteeksi nämä omituiset sanankäänteni 

[Kuuhilda]

Thanks

[Ave^^]

Tunnen minäkin halaavia miehiä, joilla ei seksuaalisia tarkoituksia ole. Ja sitten niitä, joilla on, ja niitä, jotka eivät halaile.  Yksilö- ja tilannekysymys.
Tuli tuosta pedofiiliasiasta sekin mieleen, että kaikki hieman nuorista kiinnostuneet eivät ole niin sairaalloisesti pedofiilejä, että manipuloisivat tai pakottaisivat mihinkään. Se voi olla heillä vain jonkinlaisena fantasiana, joka sieltä käsin ei vahingoita ketään, eikä heillä halua vahingoittaa olekaan, siksi pitävät asian vain fantasiana. Likaista ehkä kyllä, mutta riski näissä on vain silloin, jos nuori herkässä tilassa ajauduttaa itse tilanteen sellaiseksi että miehelle tulee kiusaus hieman kokeilla fantasiaansa käytännössäkin. Hankalinta on se jos nuori ei itse tajua parastaan, ja tuollainen aikuinen ei täysin järjen voimissa liiku siinä tilanteessa.


Joka tapauksessa tässä tilanteessa tulee esille se kysymys, vaikka mies olisi lähelle samaa ikääkin, että tilanne itsessään luo jonkinlaisen valta-asetelman. Nuorena tyttönä voi tuntua että tarvitsee jonkinlaisen opettajan elämäänsä, mutta itse ainakin olen tullut siihen lopputulokseen, että kaikkein eniten antava suhde muodostuu silloin kun se on tasavertaisesti rakennettu. Niin kauan kuin itse katsoo sitä miestä juuri niin, että hän on se opettaja yms, asettaa itse suhteen epätasa-arvoiseksi. Ovat nämäkin suhteet tietenkin hyviä oman aikansa ja opetuksina, mutta lopun elämänsä jos rakentaa sellaisen kautta, jää jotain tärkeää kyllä mielestäni puuttumaan. Pitää oppia katsomaan sitä miestä myös tasavertaisena. 

Mutta joo.. eihän aloittaja tuossa suoraan maininnut mitään suhdetoiveista tai muista sellaisista kiemuroista. 

[Kuuhilda]

Niin siis tämä nyt on alkuperäisestä aiheesta polveilevaa tekstiä, mutta exäni, niinsanoakseni tämä tälläinen narsistinen persoona, on semmoinen päälle 30v setä, joka jallittaa nuoria tyttöjä. Siis alle 20v.
Syy tähän lie se, että ne nuoret tytöt ovat vielä hyvin jallitettavissa, ja taitavat tosiaan antaa sen ukon kaipaaman vallan tunteen :/ Eli juuri tuota mistä Ave^^ puhui 
Koskaan ei ole aloittanut seurustelua kuin alle 20 vuotiaan kanssa.

[Ainhoa]

Se on tuo henkilökohtainen tila tosiaan, varsinkin meillä suomalaisilla, joka pistää helposti ajattelemaan "tuhmia setiä" ja ties mitä casanovia. Mutta ensinnäkin, kyseessä oli HALAUS, viaton kehokosketus, mitään köyrimisiä tai käsien vaeltelua ei siis tapahtunut. Että tuhma setä-päättelyt voi tässä jättää pois.

Ymmärsit asian nyt ihan omista lähtökodistasi käsin.
En puhunut likaisista miehistä, kun puhuin henkilökohtaisesta tilasta. Itse reagoin liian liki tuleviin ihmisiin tosi herkästi. Eikä kyeessä ole seksuaalisuus vaan ihan vain se, että auraani tulee joku enkä pidä siitä.

[Eklektikko]

Toisten ihmisten koskettelu ilman lupaa, ellei olla oikeasti hyviä kavereita pitkän ajan takaa niin että on halittu ennenkin, on yksinkertaisesti sivistymätöntä ja/tai epäkohteliasta. Tämä on Suomi ja täällä toimitaan vallitsevan kulttuuriin mukaisesti, joka on aika lailla ed. lauseen mukainen. Perheenjäsenet ja hyvät kaverit ovat erikseen, mutta tässä tilanteessa ei ollut sellaisesta kyse.

Meillä on oikeus omaan pitkän fyysisen etäisyyden kulttuuriimme, joka on ensisijaisesti harvaan asutun maan ja pienen väkiluvun  tuotos. Ei ole mitään syytä tuoda tänne ylikansoitettujen lisäännytään-kuin-kanit-mistään-pittaamatta kulttuurien lyhyempiä henkilökohtaisia etäisyyksiä ja piittaamattomuutta toisten ruumiillisesta koskemattomuudesta.

Tuo piittaamattomuus toisten ruumiillisesta koskemattomuudesta on sitäpaitsi myös seurausta siitä että kulttuuri on Hoffsteden dimensioiden kollektivismi-individualismi asteikolla siellä kollektiivisessa, yhteisöllisessä äärilaidassa. Jos kulttuuriin kuuluu että yhteisön tarpeet menevät yksilön tarpeiden edelle, ei silloin yksilön ruumiillsella koskemattomuudellakana ole niin paljoa väliä: Ihmiset eivät näissä kulttuureissa edes välttämättä koe itseään ensisijaisesti yksilöiksi, vaan ensisijaisesti yhteisön jäseniksi ja vasta toissijaisesti yksilöiksi.

Se että kaikkia kosketellaan ilman lupaa riippumatta siitä kuinka läheisiä tuttuja ollaan, saattaa olla jotain mikä on ominaista ja kivaakin jossain muissa kulttuureissa, mutta Suomessa sellainen ei kuulu kulttuuriin. Miksi ei yhtä hyvin pitäisi viedä meidän suomalaista toisten  ruumiillista koskemattomuutta enemmän kunnioittavaa ja individualistisempaa kulttuuria muualle, häh?

Toki Suomessakin sitten on kaveripiirejä ja kokonaisia alakulttuureja, joissa kaikki halailevat kaikkia ja se on ok. Mutta se ei ole yleinen suomalaisen kulttuurin ilmiö ja sen väkisin tänne tuominen on väkivaltaa täällä asuvia tähän kulttuuriin kasvaneita kohtaan.  Olen harrastanut taistelulajeja parikymmentä vuotta ja kyllä dojollamme halaillaan  mutta eivät kaikki hali kaikkia. Vaikka meille väkisin tulee kokemusta toisten koskettamisesta treenatessa, ei se tarkoita että kaikki muuttuvat halaileviksi. Hyvät kaverit halailevat, muut välttämättä eivät.

Olen itse helposti halaileva ja ekstrovertti, mutta en silti pidä siitä että kuka tahansa tulee koskettelemaan ja siinä on kyse ihan puhtaasti siitä, että minulla on oikeus määrätä kuka saa koskettaa ja kuka ei. Tämä on periaatekysymys. Ilman lupaa koskettaminen on eräänlaista vallankäyttöä.

Sitä paitsi mistä sitä ikinä tietää kenellä vaikka on hafeofobia (kosketuksen pelko), niin että hän saa kosketuksestasi kirkuvan kauhukohtauksen? Tai toinen voi olla pahasti allerginen ja saada vakavan ihoreaktion kosteusvoiteesta tms.  mitä olet aiemmin itseesi sivellyt.

[sideman]

Toisten ihmisten koskettelu ilman lupaa, ellei olla oikeasti hyviä kavereita pitkän ajan takaa niin että on halittu ennenkin, on yksinkertaisesti sivistymätöntä ja/tai epäkohteliasta. Tämä on Suomi ja täällä toimitaan vallitsevan kulttuuriin mukaisesti, joka on aika lailla ed. lauseen mukainen. Perheenjäsenet ja hyvät kaverit ovat erikseen, mutta tässä tilanteessa ei ollut sellaisesta kyse.

Meillä on oikeus omaan pitkän fyysisen etäisyyden kulttuuriimme, joka on ensisijaisesti harvaan asutun maan ja pienen väkiluvun  tuotos. Ei ole mitään syytä tuoda tänne ylikansoitettujen lisäännytään-kuin-kanit-mistään-pittaamatta kulttuurien lyhyempiä henkilökohtaisia etäisyyksiä ja piittaamattomuutta toisten ruumiillisesta koskemattomuudesta.

Hmmm.... eikös Suomessakin ollut melko komeita pírttiviljelyksiä vielä 1900-luvun alussa? Vasta kun antibiootit
paransivat jälkeläisten mahdollisuutta jäädä eloon pontettiaalisesti letaaleista kulkutaudeista huolimatta, suomalaiset
tyytyivät pienempiin jälkeläislaumoihin?

Yksi syy suomalaisten vähäiseen sikiävyyteen saattaa myös olla vaikkapa kahvi, koska se radikaalisti
vähentänee seksuaalisia haluja ja hedelmällisyyttä, jos sitä nautitaan sellaisella antaumuksella kuin yhdessä maailman
johtavista kahvinryystäjävaltioista eli Suomessa on tapana...

Niinpä homma on mennyt sellaiseksi, että miehet esim. kotitöihin osallistumisen palkaksi
pääsevät ns. pukille, ettei tartte tumputtaa kuin Kuustonen intissä!

 :

[Eklektikko]

Kovissa oloissa elävillä kansoilla on ympäri maailman taipumus säännöstellä syntyvyyttä, olipa se sallittua tahi ei. Lapsia 'maattiin' kuoliaaksi eli tukehdutettiin aiempina vuosisatoina suomessa 'vahingossa' mitä oli mahdoton todistaa tahalliseksi kun ahtaissa oloissa nukuttiin monta ihmistä samassa sängyssä ja ne sylivauvat siinä mukana. Jo metsästäjä-keräilijät säännöstelivät syntyvyyttä hylkäämällä ei-toivotut lapset.

Kulttuuri on ollut myös Suomessa kollektivistisempi kuin se on nyt. Mutta toisten koskettelu ilman lupaa ei tosiaankaan kuulu suomalaiseen kulttuuriin sellaisena kuin se on nyt. Minä puhun nyt siitä millainen on suomalainen kulttuuri verrattuna esimerkiksi intialaiseen. Kaikilla Hoffsteden ulottuvuuksilla näkyy niitä eroja, eikä sillä ole mitään väliä mistä ne johtuvat. Edelleen mielipiteeni on tämä: Ilman lupaa koskettaminen (lukuunottamatta läheisiä ihmisiä joilla sellainen on ollut ennenkin tapana) on epäkohteliasta, sivistymätöntä ja vallankäyttöä sitä kohtaan  jota kosketetaan ilman lupaa.

Nyt menee off-topiciksi kyllä, eli jos jatkuu niin tästä pitäisi tehdä oma ketju, mutta vastaan nyt kuitenkin:

Joo, minä näin sen jutun kotitöistä seksiä palkaksi iltapäiväroskalehdessä. Surullista luettavaa.
Kaikenlainen manipulointi ihan millä tahansa on vallankäyttöä
Vallankäyttö aikuisten ihmisten välillä korruptoi aina - ja se korruptoi molemmat osapuolet, myös sen johon valtaa käytetää.
Ihmiset siis elävät tosi usein korruptoituneissa parisuhteissa, mikä selittääkin aika paljon tyytymättömyyttä parisuhteisiin ja myös erojen määrää, sekä myös lasten ongelmien määrää.

Se on ihan se ja sama onko se mies vain nainen joka käyttää sitää valtaa puolisoonsa ja se on ihan se ja sama miten hän sitä käyttää: Sellainen parisuhde on korruptoitunut mikä heijastuu koko parisuhteen tilaan ja molempiin puolisoihin. Ja lapset saavat korruptoituneen mallin parisuhteista, mikä haittaa heitä vielä aikuisinakin.

Olen itse mieluummin yksin kuin sellaisessa suhteessa. Ja korostan vielä, että on tullut sellainenkin tilanne eteen missä mies olisi halunnut että olisin ottanut vastuun hänenkin elämästään, eli käyttänyt häneen valtaa. Ei kiitos, se suhde kaatui ihan vaan siihen. On ihan yhtä vastenmielistä minulle joutua vallankäytön kohteeksi yksityiselämässäni, kuin se että minua vaadittaisiin sitä valtaa käyttämään. Vapaa tahto rules!

[Eklektikko]

Niinjoo ja vielä suomalaisten pirttiviljelysten komeudesta, eli lapsiluvusta:
Korkeita lapsilukuja tasapainotti korkea lapsikuolleisuus, joka vielä 1950-luvun alussa oli karmeaa kehitysmaatasoa. Onneksi ehkäisy ja abortit tulivat mahdollisiksi suht pian sen jälkeen kun Arvo Ylpön hyvät opit olivat ruvenneet sitä lapsikuolleisuutta vähentämään.

Ja korkeasta lapsikuolleisuudesta huolimatta niitä lapsia männävuosisatoina maattiin kuoliaaksi silloin  kun tuntui että niitä on liikaa. Suomi on harvaan asuttu maa, ollut sitä aina ja on edelleen, kun katsotaan väkiluvun ja pinta-alan suhde. Ja harvaan asutuissa maissa on yleensä pidempi henkikökohtainen etäisyys, eli se kohtelias etäisyys seisoskella vaikkapa nyt jutellessa.

Minä hyödynnän tarvittaessa tätä Kummeli-sitaattia, kun sen tuntevat lähes kaikki:
'Potilas Saarinen pitää nyt vaan ne kädet siellä omalla puolella.'

Sillä saa ikään kuin huumorilla pehmentäen kutsumatta koskettelijat lopettamaan tunkeilun.