seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Olen ihmetellyt suunnattomasti, miksi minulla on nyt ainakin muutaman viikon ajan tullut nukkumaan mennessä sellainen kummallisen surullinen olo ja pienoinen ahdistus. En käsitä sitä lainkaan, että miksi ja mistä johtuu, sillä ennen olen aina mennyt mielellään ja hyvillä mielin nukkumaan sillä rakastan nukkumista ja sitä, että pääsee hetkeksi täältä pois muihin maailmoihin, matkaamaan henkenä jne. Nyt jostain kumman syystä koen kuitenkin näitä tunteita aina vähän ennenkuin menen nukkumaan. Menen kyllä silti edelleen ihan mielelläni nukkumaan näistä tunteista huolimatta, mutta en nyt ymmärrä tätä.  Osaako kukaan sanoa mikä vaivaa, mistä tämä voisi mahdollisesti johtua?

[Kuuhilda]

Noku mullakin ollu itkuherkkyyttä nyt jonkun aikaa...ihan kaikesta.
Ja siis oon nukkunu sikeesti, täysin unia näkemättä, mutta viime yönä olin hirmuisen levoton ja teki mieli lopettaa koko nukkumistouhu ja nousta keskellä yötä puuhaamaan jotain...

Ja sama juttu tyttären kanssa...

[Rakkauden enkeli]

Mulle nousi sellainen tunnelma että sinulla ei ole mitään hätää ja olet hyvin rakastettu ja ei ole syytä huoleen. Nyt ilmeisesti tapahtuu jotain muutoksia henkisillä tasoilla ja se saattaa saada aikaiseksi näitä tuntemuksia. Ympärilläsi on rakkaita ja tukea antavia tahoja ja että olet turvassa. Hmm.. Jonkulainen uusi ns vaate tai viitta asetetaan harteillesi henkimaailmassa ja olet astumassa uuteen aikaan (jonkinlainen vihkimys ja paljon porukkaa paikalla). Hieman on nää näyt vielä hiomisvaiheessa mutta toivottavasti sanoo sinulle jotain.
Toivottavasti olosi helpottuu pian 

Kiitos. Tämä tulee nyt niin osuvasti tähän hetkeen. Olen ihan tässä maailmassakin saanut eräänlaisen vihkimyksen hiljattain  ja nyt tuo kaikki henkimaailmassa tapahtuvakin vain niin loksahtaa kohdalleen. Liikuttunut ja kiitollinen.  Nyt ymmärrän taas paremmin näitä tunteita. Sitä kun ei itse omassa elämässään useinkaan näe metsää puilta...  :

[SanctAstra]

Minulla ei ole sen kummallisempaa surumielisyyttä, mutta epämääräistä matalentoa ja jopa negatiivisia tuntemuksia: kiukkua, jopa raivoa. Viimeksi tänään muutamia tunteja sitten. Onneksi osasin kanavoida ne tunteet tekemiseen. Mutta olipa kyllä tosi inhottava fiilis.

Ja mikä oudointa, olen nukkunut erittäin huonosti jo useamman viikon, vaikka yleensä nukun kuin tukki joka yö. Ei ole kivaa sellainen. Ei ollenkaan.
 

[Rakkauden enkeli]

Kumma juttu, RV. Minulla oli samaa eilenillalla. En nukkunut kummoisesti koko yönä ja itkeä tirautinkin siinä puolen yön maissa kun pelasin tietikalla spiderpasianssia.
Olen viime ajat muuten nukkunut erinomaisesti joten ihmettelen tuota kauhiasti. Yleensä tuommoiset jutu  edeltää jotain  maailmalla sattuvaa kamaluutta. En ole itkenyt vuosiin tai edes vuosikymmeniin tuolla lailla ilman syytä. Niihin aikoihin itkin kovin kun se myrkkyvuoto tapahtui siellä Bhopalissa ja onhan niitä muitakin saman tason kamaluuksia.

Noku mullakin ollu itkuherkkyyttä nyt jonkun aikaa...ihan kaikesta.
Ja siis oon nukkunu sikeesti, täysin unia näkemättä, mutta viime yönä olin hirmuisen levoton ja teki mieli lopettaa koko nukkumistouhu ja nousta keskellä yötä puuhaamaan jotain...

Ja sama juttu tyttären kanssa...

Minulla ei ole sen kummallisempaa surumielisyyttä, mutta epämääräistä matalentoa ja jopa negatiivisia tuntemuksia: kiukkua, jopa raivoa. Viimeksi tänään muutamia tunteja sitten. Onneksi osasin kanavoida ne tunteet tekemiseen. Mutta olipa kyllä tosi inhottava fiilis.

Ja mikä oudointa, olen nukkunut erittäin huonosti jo useamman viikon, vaikka yleensä nukun kuin tukki joka yö. Ei ole kivaa sellainen. Ei ollenkaan.
 

Nyt on näköjään monenlaista liikkeellä...  : Voimia teille kaikille. 

[Rakkauden enkeli]

Kiitos Myelene 

[Kuuhilda]

Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu  En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut 

Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan.

[SanctAstra]

Juu on kyllä oma kasvu kiihtyvällä vauhdilla mennyt eteenpäin ja värähtelyt taas nousussa, kun sähkölaitteet reistaa mun lähellä. Ehkä se pettymys muihin ja näiden muiden ihmisten kasvuun hidastavasti vaikuttava pelko saa mut olemaan negatiivisten tunteiden kanssa tekemisissä.

Numerologisesti mulla on menossa päätöksenteon (tilinteon) vuosi, joten kaikki vanha ja kulunut inventoidaan päätökseen. Ei ole herkkua se. Mutta pakollista kuitenkin.

 

[Hiisitär]

Minulla samanlainen surumielisyys ja ahdistus (jota pienimuotoiseksi paniikkikohtaukseksikin kutsun) on liittynyt aina energiatason nousuun. Kaikkein voimakkaimmillaan tunne on vastannut tunnetta siitä kuin odottaisi kuolemaa. Se harhan verho todellisuuden ja tämän fyysisen maailman välillä aukeaa likaa. Tajuaa aivan liian konkreettisesti ja selvästi, että mikään tässä fyysisellä tasolla ei ole totta - tuntuu siltä kuin näkisi unta tai olisi jumissa jossain väärässä paikassa.

Tällaisina hetkinä (joita muuten eräs henkisesti voimakas ystäväni kokee myös ajoittain) olen aina pyytänyt henkimaailmaa sulkemaan verhoa. Sanonut, että en kestä vielä näin suurta energian nousua. Se on auttanut aina.

Uskoisin, että meitä testaillaan aina välillä, että miten valmiita olemme nousemaan seuraavalle askelmalle. Voimme itse päättää olemmeko valmiita vai tarvitsemmeko vielä valmistautumisaikaa

Minulla tuli tällainen vastaan ensimmäisen kerran joskus 2007 syksyllä ja se kesti kolme päivää. Seuraavan kerran "kohtaus" tuli monen vuoden päästä kahtena päivänä. Enempää niitä ei ole onneksi ollut. Viesti on ilmeisesti mennyt perille

[Rakkauden enkeli]

Minulla samanlainen surumielisyys ja ahdistus (jota pienimuotoiseksi paniikkikohtaukseksikin kutsun) on liittynyt aina energiatason nousuun. Kaikkein voimakkaimmillaan tunne on vastannut tunnetta siitä kuin odottaisi kuolemaa. Se harhan verho todellisuuden ja tämän fyysisen maailman välillä aukeaa likaa. Tajuaa aivan liian konkreettisesti ja selvästi, että mikään tässä fyysisellä tasolla ei ole totta - tuntuu siltä kuin näkisi unta tai olisi jumissa jossain väärässä paikassa.

Tällaisina hetkinä (joita muuten eräs henkisesti voimakas ystäväni kokee myös ajoittain) olen aina pyytänyt henkimaailmaa sulkemaan verhoa. Sanonut, että en kestä vielä näin suurta energian nousua. Se on auttanut aina.

Uskoisin, että meitä testaillaan aina välillä, että miten valmiita olemme nousemaan seuraavalle askelmalle. Voimme itse päättää olemmeko valmiita vai tarvitsemmeko vielä valmistautumisaikaa

Minulla tuli tällainen vastaan ensimmäisen kerran joskus 2007 syksyllä ja se kesti kolme päivää. Seuraavan kerran "kohtaus" tuli monen vuoden päästä kahtena päivänä. Enempää niitä ei ole onneksi ollut. Viesti on ilmeisesti mennyt perille

Voi, kyllä... Juuri noin... Itse olen kyllä nyt kokenut että olen valmis ja annoin luvan, hyväksyin asioita. Helppoa ei ole, mutta bring it on.       

[Eklektikko]

Ehkä kaikenlaiset energiamuutoksiin yms. liittyvät tunnetilat tulevat esiin illalla, koska kroppa laskee unen tuloa valmistellessaan välittäjäainetasoja muutenkin iltapuolella. Esim. masentuneet ja ahdistuneet ihmiset raportoivat usein, että se olo on hankalin juuri iltaisin.

Niin että jos joku energiamuutos tms. hankaloittaa oloa niin sitten kun tähän lisätään se normaali välittäjäainetason vuorokausivaihtelu, niin reaktiot energiamuutoksiinkin sitten huomaisi parhaiten iltaisin?

Minä kun niin tykkään yhdistellä maalista ja hengellistä yhteen. 

[Hiisitär]

Tasojen nousussa on aina se hyvä puoli, että voi tosiaan pyytää hidastamaan vähän sitä tahtia, jotta ehtii itse mukaan. En ole kokenut, että oma kehitys/elämä olisi kärsinyt siitä, kun on pyytänyt vähän hitaampaa avautumistahtia pahimman iskiessä kohdalle. Vähän kuin joku sohisi halogeenivalolla silmiin ja pyytäisi, että jos nyt vähän pienempää voluumia siihen valoon, että ehtii silmät tottua ja sitten hiljaksiin valoa lisää ja lisää. 

[trius]

Sitäkö tämä ahdistus ja mielen harhaileminen ja haikeus sitten onkin? Vanhan jättämistä ja uuden aloittamista? Sitä olenkin odottanut jo kauan ja jos sitä nyt tulee, niin voi miten ahdistavaa 

Eilen illalla oli todella 'pelokas' olo nukkumaan käydessä, ihan outoa. Unia olen nähnyt noin kaksi viikkoa joka yö, aamulla muistan jotain, enää en niin tarkasti.

Mitenhän tästä pääsisi eteenpäin ja kohti ihanampia tunnelmia? 

[Artemis]

Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu  En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut 

Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan.

No perhana kun aloin jo kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni
Voiko se olla niin, että minunkin suunnaton työahdistukseni liittyy siihen, että olen muuttunut niin paljon, ettei tuo työ enää palvelu minua mitenkään?

[Kuuhilda]

Artemis:
Minusta se vois olla justiin tuollaviissiin. Sun täytyy mennä eteenpäin?

Ja *Marie*:
Uskon että on antoisaa kuljeksia tätä polkua yhdessä henkisen ystävän kanssa  Ja varmaan tosiaan ystävät kehittää toisiaankin?
Mulla ei semmosta oikein ole, ja siis voi miten ihanaa se sitten on kun joskus kohtaa jonkun jolle voi näistä jutuista  puhua ilman, että tulee tuomituksi imbesilliksi ja omituiseksi