seuraava »

[Kuuhilda]

Artemis:
Minusta se vois olla justiin tuollaviissiin. Sun täytyy mennä eteenpäin?

Ja *Marie*:
Uskon että on antoisaa kuljeksia tätä polkua yhdessä henkisen ystävän kanssa  Ja varmaan tosiaan ystävät kehittää toisiaankin?
Mulla ei semmosta oikein ole, ja siis voi miten ihanaa se sitten on kun joskus kohtaa jonkun jolle voi näistä jutuista  puhua ilman, että tulee tuomituksi imbesilliksi ja omituiseksi 

[Rakkauden enkeli]

Minusta tuo Myelenen teksti on aivan selvä juttu  En siis ole sitä koskaan mielestäni lukenut 

Minä olen surullinen...siis semmoinen suru asuu pinnan alla, ja jos joku heilauttaa tunteita, se meinaa tulla itkuna pintaan.

No perhana kun aloin jo kyseenalaistamaan omaa mielenterveyttäni
Voiko se olla niin, että minunkin suunnaton työahdistukseni liittyy siihen, että olen muuttunut niin paljon, ettei tuo työ enää palvelu minua mitenkään?

Hyvin mahdollista, että uusille urille vain.   

Minä ainakin huomasin että on tietynlaista haikeutta, ikäänkun jättäisi jollekin asialle hyvästi ja muistelee niitä aikoja hyvällä mielellä kuitenkin. Tähän liittyy se että kun näin vanhoja henkisen alan kirjoja tuolla netissä niin ajattelin että voi että, ne oli sitten aikoja ne. Kateltiin ystäväni kanssa vanhasta VHS kasetilta yhtä hänen haastetteluaan ja todettiin siinä samalla kuinka paljon asiat ovat muuttuneet, kuinka me itse ja henkinen tiemme on muuttunut vuosien saatossa. On muuten ihana kasvaa henkisen ystävän kanssa, siinä sitä huomaa kuinka asiat muuttuu ja kuinka paljon sitä sitten loppujenlopuksi omaksuu uusia asioita vaikka välillä tuntuu että ei etene millään ja vuosien jälkeen voi sitten kuitenkin sanoa että on edistynyt 

[/color][/i]

 

[Lilli]

Täytyy sanoa, että itseäni ei hirveästi sureta eikä ahdista, eikä untakaan ole vaikea saada.

Sain melkein 2 vuotta sitten lapsen, ja sen jälkeen on luonnollisestikin pitänyt keskittyä enemmän maallisiin asioihin, mutta henkisistä asioista on lapsen syntymän noussut pintaan entistä voimakkaammin  jälkeen ilo ja huumori.

Työn puolesta koin jo viime vuoden mahdollisuuksien vuodeksi (pitkästä aikaa) ja tälläkin saralla positiivinen kehitys jatkuu.

[Kuuhilda]

Ja *Marie*:
Uskon että on antoisaa kuljeksia tätä polkua yhdessä henkisen ystävän kanssa  Ja varmaan tosiaan ystävät kehittää toisiaankin?
Mulla ei semmosta oikein ole, ja siis voi miten ihanaa se sitten on kun joskus kohtaa jonkun jolle voi näistä jutuista  puhua ilman, että tulee tuomituksi imbesilliksi ja omituiseksi 

Olen hyvin kiitollinen hänelle ja parille muulle ystävälle. He kaikki ovat koetelleet ja auttaneet minua matkassa eteenpäin 
Toivottavasti Kuuhilda löydät vielä jonkun ystävän jonka kanssa jakaa näitä hörhöjuttuja ja onneksi löysit tämän foorumin 

Ehkä löydän ehkä en, mutta toivotaan Tosin sillä yksin taivalluksellakin voi olla joku erinomainen funktio, vaikkei sitä itse näekään Ja juu, onneksi löytyi tämä foorumi 

Ja KV; oon kanssa moensti tullu siihen tulokseen että oon itte niin omituinen otus, ettei semmosta ystävää löydykään, joka olis aivan täysin samalla aaltopituudella 

[Rakkauden enkeli]

Ei ymmärrä, tämä vain jatkuu... 

[Rakkauden enkeli]

Voi harmin paikka  Koitahan jaksella kaikesta huolimatta! 

 

[Varjotar]

Sitä on taas, täälläkin.

[Rakkauden enkeli]

En muista edes milloin, mutta jossain vaiheessa tämä meni ohi ja ei enää ole ollut tuollaista surumielisyyttä ja ahdistuneisuutta nukkumaan mennessä.  :