En mieltäisi tuota Sisyphusia suomalaiseksi sisuksi,
vaan tuo Junttura kuvaisi sitä, onhan se suomalisen nimeämäkin,
ja jos alussa oli suo kuokka ja Jussi,
ja siitä raivattiin pelto ja tehtiin talokin,
ja sitten tulee alaville maille hallaa ja vie viljan ja siitäkin selvitään,
niin eikös se ole sitä sisua, periksi ei anneta.
Tuo Sisuphus huijasi kuolemaa, elämänhalu oli niin suuri,
ja siitä
rangaistukseksi tämä kuolevainen joutui vierittämään kiveä mäkeä ylös huipulle asti,
ja aina se vieri takaisin alas ja eikun uudestaan ja uudestaan sama homma.
Turhaa työtä, turhautuminen, panostaminen työhön, jonka joutuu aina aloittamaan uudestaan ja uudestaan.
Toisaalta positiivisesti ajateltuna,
jo tuo voimanponnistus voi tuoda sen tyydytyksen, että pystyy ja jaksaa "painavan" viemään huipulle asti,
ja on valmis toistamaan sen monen monituista kertaa.
jos Venuksen mieltäs myös maalliseksi tomumajaksi eli kehoksi,
niin Sisyphus vois tuoda siihen kestävyyttä ja sitkeyttä,
kuin myös ponnisteluja materian eteen,
mutta kun sitä kuolemaa ei voi huijata,
niin onko se turhaa ponnistelua sitten kuitenkin?