seuraava »

[sideman]

http://issue5.tmmagazine.org/enlightenment-throughout-history.html

 

[sideman]

Hmm. Laitoit vaikean läksyn taas. Tuolla sivulla näkyi vain yksi jota voisi sanoa valaistuneeksi eli Tagore. Häne sielunsa näkyy hänessä.
Olen viime aikoina miettinyt valaistusta ja vihkimyksiä kun valaistumista jopa tarjotaan täällä kaukoparannuksena. 
Tällä linkin sivulla oli paljon pälätystä mutta vähän asiaa. En jaksa lukea sanasta sanaan noita tuommoisia asian ympärillä pyöriviä ja mutta koskaan ytimeen osumattomia juttuja ja luultavasti missaan senkin vähäisen pointin. Teoria ei auta valaistusasioissa. Se on kokonaan kokemus ja siihen päästään sitten kun päästään, näin mututieteellisesti ilmaistuna.

Muistaakseni hindujen "uuden testamentin", Bhagavad-giitaa'n mukaan valaistuneisuutta tai sen puuttumista
ei voi päätellä yhtään mistään ulkonaisesta seikasta. Hyvä näyttelijä tai esim. psykopaatti pystynee esittämään "valaistunutta" niin
että se menee täydestä kuin häkä herkkäuskoisiin ihmisiin!

Tuo perustunee siihen, että saaMkhyan ja yogan mukaan puruSalla eli "sielulla" eli puhtaalla tietoisuudella (jolla on myös lukusia muita nimiä),
ei ole mitään tekemistä kolmeen guNaan (sattva, rajas ja tamas) perustuvan prakRtin eli ilmentyneen maailman-
kaikkeuden kanssa.

sattva-rajas-tamasaaM saamyaavasthaa prakRtiH prakRter mahaan mahato 'hamkaaro 'haMkaaraat
pañca tanmaatraany ubhayam indriyaM tanmaatrebhyaH sthuula-bhuutaani puruSa iti pañca-vimshatir-gaNaH.

Sattvan, rajas'in ja tamas'in tasapainotila ("samuustila") on nimeltää prakriti; prakritista syntyy mahat eli
suuri periaate (kosminen mieli, tai jotain), mahat'ista syntyy 'minäntekeminen' eli individualisaatio (ahamkaara);
ahaMkaarasta syntyvät tanmaatrat eli aistien toimintaperiaatteet (shabda = kuulo; sparsha = tunto; muut ei
nyt tule mieleen sanskritiksi: näkö, maku ja haju); tanmaatroista syntyvät karkeat elementit (aakaasha =
"tyhjä" tila; vaayu = ilma; tejas = tuli; jala = vesi; pRthivi = maa) [sitten on vielä?] puruSa eli puhdas ilmentymätön
henki; nämä muodostavat 25:n joukon.

Yoga-suutran mukaan sattva eli prakRtin hienoin aspekti on täysin erillinen puruSasta:

sattva-puruSayor atyantaasaMkiirNayoH pratyayaavisheSo bhogaH...

Kokemus (bhoga) on kykenemättömyys erottaa (pratyayaavisheSa) toisistaan sattva ja puruSa
 vaikka ne ovat absoluuttisen erilliset (atyanta-a_saM_kiirNa: "totaalisen yhteenkirnuamattomat", heh...)

Tarkoittaa kai jotakin sinne päin, että karma syntyy ilmiöstä nimeltä "kokemus", jota valaistuneella
ihmisellä ei varsinaisesti enää ole, koska hän ei samaistu millään tasolla prakRtista syntyneeseen
fyysiseen kehoonsa. Vain keho "kokee", mutta tyypin todellinen  itse vain katselee sivusta huvittuneena?

Yogasuutrassa itseä eli aatmaa kutsutaan myös näkijäksi (draSTaa):

tadaa draStuH (yks. genetiivi sanasta 'draSTaa') svaruupe  'vasthaanam.

Silloin eli yoga-tilassa eli samaadhissa näkijä eli todellinen  itse on pysyvästi omassa todellisessa olemuksessaan
eli koskaan syntymättömänä ja  kuolemattomana ja ikuisesti vapaana "sieluna".

[sideman]

Tuota sanskriittia tai mitälie en ala lukemaan mutta ihmisen sielun tuntee myös kuvissa. Se ei ole mikään opillinen tai selitettävä juttu. Esimerkiksi lehtijutut murhaajista kuvineen on aika inhottavia kun niiden ihmisten sielut on niin rumia että puistattaa katsoa.
Valaistuminen on mitä ilmeisimmin vapaututmista mielen kahleista ja asioiden kokonaisvaltaista tajuamista. Mielestäni takertuminen sanan osiin ja pilkun paikkoihin sitoo liikaa ihmisen mieltä pikkuasioihinja asioiden lokeroiminen teorioihin ja muiden kirjoittamiin teksteihin nojaaminen ilman omaa kokemusta vie poispäin itse henkisestä tapahtumasta.
 Sitä ei voi oikeastaan sanoilla määritellä että tuntee kaiken olevaisen ja on yhtä sen kanssa ja voi  ajatuksella siirtyä mihin kohtaan aikaa tai sijainteja tai katsella monia asioita saman aikaisesti. Tajuan tämän mutta en tietenkään ole mikään valaistunut (vain pieniä välähdyksiä siitä nähnyt)joten mikä minä olen tätä kenellekään selittämään. Vaikea on kuvailla maiseman ihanuutta ja tuulen raikkautta toiselle joka ei koskaan ole avannut silmiään kauniina kesäpäivänä ulkona vuoren rinteellä.( siis tarkoitan yleisesti, en ketään hekilöä ).

En oli likikään satavarma tästä, mutta muistaakseni buddhalaisilla on jokin sentapainen sanonta,
että ainoa ero buddhan ja "tavallisen pulliaisen"  välillä on se, että (kuka tahansa, ei ainoastaan
Siddhaartha Gautama Shaakyamuni) buddha tietää olevansa valaistunut, tavan tallaaja ei
sitä tiedosta. Kaikki ihmiset ovat siten tavallaan valaistuneita, mutta jonkinlainen tietämättömyyden
huntu estää valtaosaa sitä hiffaamasta?

TM-guru Maharishi Mahesh Yogin mukaan valaistuneisuus on ihmisen normaali tila.
En tähän hätään keksi parempaa vertausta, mutta miten olisi tällainen:
kirkas läpinäkyvyys on ikkunan "normaali tila", mutta aika väistämättä alkaa
loitontaa ikkunaa normaalista tilastaan, jonka jälkeen se vaatii toimenpiteitä,
jotta sen voisi palauttaa normaaliin tilaansa?

Ei mitenkään runollinen vertaus, mutta mie oonki tuplaskorppari, heh, en mikään kala
mutta kuitenkin pakastesei?

 :

Muoks: kristittyjen ja juutalaisten pyhissä kirjoituksissa tuo valaistuneisuuden
normius ilmaistaan kai jotenkin siihen tapaan , että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen?

[sideman]

Tuota sanskriittia tai mitälie en ala lukemaan mutta ihmisen sielun tuntee myös kuvissa. Se ei ole mikään opillinen tai selitettävä juttu. Esimerkiksi lehtijutut murhaajista kuvineen on aika inhottavia kun niiden ihmisten sielut on niin rumia että puistattaa katsoa.

Hmmm.... jos uskoo karman lakiin, ainoa johtopäätös lienee se, että henkilö,
joka tulee murhatuksi, kokee tuon kohtalon oman pahan karmansa vuoksi.
Hän siis ilmeisesti on jossakin aiemmassa inkarnaatiossa murhannut jonkun,
tai jotain.

Jos noin on asianlaita, murhaaja voitaneen katsoa uhrinsa hyväntekijäksi,
koska hän siirtänee tuon uhrin pahaa karmaa itselleen??

 

[Eklektikko]

Tuota sanskriittia tai mitälie en ala lukemaan mutta ihmisen sielun tuntee myös kuvissa. Se ei ole mikään opillinen tai selitettävä juttu. Esimerkiksi lehtijutut murhaajista kuvineen on aika inhottavia kun niiden ihmisten sielut on niin rumia että puistattaa katsoa.

Minä käsitän sielun jumalan kipinäksi meissä, joten sielu ei koskaan voi olla minulle ruma.

Minun silmiini lehtijutuissa murhaajista kuvineen näkyy tässä elämän pelissä mukana olevia ihmisiä, jotka joko maksavat karmaa takaisin parhaillaan, tai ovat vielä siinä vaiheessa että tekevät sitä. Ja aina kun katson toisia ihmisiä ja varsinkin kuvia heistä, pyrin olemaan erittäin tietoinen että kaikki silloin kokemani tuntemukset ovat suuremmalla todennäköisyydellä projektioita omista käsityksistäni, tuntemuksistani sekä ennen kaikkea kaikesta siitä, mitä tukahdutan ja kätken itseltäni itsessäni. Tottakai, koska minä tukahdutan murhanhimoiset impulssini (eipä niitä juurikaan ole, joskus kauan sitten oli) niin sen vuoksi projisoin kaiken sen itseni ulkopuolelle toisiin ihmisiin. Ja juu, on ihan kivakin  että kaikki vapaalla jalalla kulkevat tukahduttavat nämä ilmpulssinsa, ei siinä mitään. On vain syytä olla tietoinen sen seurauksista.

Sideman:
Karma ei oman käsitykseni mukaan koskaan ole hyvä tai paha. Karma on syyn ja seurauksen laki ilman mitään fyysisen tason harhan hyvä/paha, oikein/väärin tuomia dualistisia käsityksiä. Murhaaja ei sieluntasolta katsottuna ole niin hyvä kuin pahakaan, hän on vain mukana elämän pelissä. Maalliselta ja tietenkin laisäädännön taholta katsoen hän tietenkin teki väärin, mutta eipä taida kovin moni sivistyneen maan lainsäädäntö siltikään kehdata heittää lakitekstissä hyvä/paha käsitteitä.  

Teon  jonka toinen teki sinulle saat tehdä takaisin, mutta voit myös valita olla tekemättä niin. Inkarnaatiokierron myöhemmässä vaiheessa eritoten (näin muistan jostain lukeneeni) ihmiset eivät enää ole kovin kiinnostuneita maksamaan takaisinkaan kaikkea mikä on heille tehty, joten välillä he antavat asian vain olla.

Moniulotteinen ajattelu on sitä, että vastakkaiset asiat voivat olla totta ja 'voimassa' yhtä aikaa. Kuten vaikka  näin:
* Murhista yms. 'pahoista' teoista ei kannata ahdistua, vaan muistaa että sielut janoavat ihan kaikenlaisia kokemuksia, myös niitä joita ihmiseksi inkarnoituneina pidämme pahoina tai tuskallisina. Sielu ei katso asiaa kuten ihminen täällä fyysisellä tasolla katsoo.
* Tästä huolimatta on tarkoitus, että tuomme valoa ja rakkaudellisuutta maailmaan, joten on aivan oikein ja tarpeellistakin, että jokainen osaltamme pyrimme muuttamaan maailmaa vähemmän väkivaltaa ja tuskaa sisältäväksi.

(Sitäpaitsi on helpompi toimia, kun ei ole hurjan tunnemyrskyn vallassa.)

[Eklektikko]

Niin

Hmmm.... jos uskoo karman lakiin, ainoa johtopäätös lienee se, että henkilö,
joka tulee murhatuksi, kokee tuon kohtalon oman pahan karmansa vuoksi.
Hän siis ilmeisesti on jossakin aiemmassa inkarnaatiossa murhannut jonkun,
tai jotain.

Lihavonti yllä omani. Minä uskon että homma menee henkilökohtaisesti:
A murhaa B:n jossain inkarnaatiossa.
B murhaa A:n sitten jossain tulevassa inkarnaatiossa.
Jos C sen sijaan murhaakin A:n, ei A:n karmavelka B:lle kuittaudu sillä ollenkaan, vaan sen sijaan C:lle syntyy karmavelka ja A voi sitten murhata hänet jne.

Paitsi että: Voi antaa armon ja jättää maksamatta takaisin sen velan, mitä ilmeisesti tapahtuukin nyt värähtelyjen noustessa yhä enemmän ja enemmän.

[Eklektikko]

Käsitteestä 'valaistuminen' on muuten ainakin kahdenlaista tulkintaa:

Perinteinen intialaistyylinen (buddhalaisuus taitaa myös sisältää tämän) on se, että valaistuneelle kaikki todella on yhtä. Kirjaimellisesti. Sri sri Ravi Shankarilta kysyttiin yhdessä haastattelussa miltä se tuntuu ja hän sanoi että sitä on melko mahdotonta selittää ihmiselle, joka ei ole kokenut sitä itse. Se mitä on kerrottavissa on, että rajat itsen ja muun maailman väliltä häviävät erittäin konkreettisesti, mutta sitä miltä se tuntuu on mahdoton selittää. Tyytyväiseksi ainakin tuntuu tekevän, Ravi Shankar naureskelee ja vitsailee mahdottomasti ja kun häneltä kysyttiin, miksei ole perustanut perhettä, vastasi että kokee itsensä ikäänkuin lapseksi koko ajan, joten sen takia ei ole oikeastaan tullut  mieleenkään moinen.  Lapsen kaltaiseksi tuleminen saattaisi siis olla osa tätä perinteisen valaistumisen pakettia.

Moderni määritelmä, monissa kanavoinneissa mainittu puolestaan on tämä:
Valaistuminen on ihan vain sitä, että ihminen tajuaa olevansa osanen Jumalaa, joka on suostunut unohtamaan mitä on ja tullut tänne fyysisen tason 4d (3 ulottuvuutta + aika) harhaan elämään fyysisesti inkarnoituneena. Eli sen  kun vain tajuaa itse niin sillä selvä. Suht kaikki valotyöläiset ovat tällä mittapuulla valaistuneita, minä ainakin olen. (Sen sijaan sen perinteisen määritelmän mukainen valaistuminen ei oikeastaan edes kiinnosta.)

Näiden lisäksi muistaakseni on olemassa vielä muitakin määritelmiä valaistumiselle, mutten muista mitä ne olivat. Jos joku tietää, niin tämä ketju on hyvä paikka varmaan niillekin määritelmille.

Minulle tulee aina, kun puhutaan valaistuneisuudesta, tarve kysyä 'millä valaistumisen määritelmällä valaistunut?'  

[Eklektikko]

Jaa, minä kun luulin että kerroin, en suinkaan vääntänyt.  Nuo eivät ole minun määritelmiäni, toin ne vain tiedoksi.

Pikavilkaisulla wikipediasta löytyy useita määritelmiä, mutta yleisin ko. käsite on buddhalaisuudessa ja intialaisessa traditiossa. Ja se 'kaikki on yhtä' kokeminen tarkoittaa sitten intialaisessa traditiossa ihan konkreettisesti sitä, että tunnet toisen tunteet ja ajatukset, tunnet heidän kehonsa tilan. Ja tämä koskee sitten ihan kaikkea, eli tunnet mitä pöytä tuntee, tunnet mitä kissa tuntee, tunnet mitä ihmiset ympärillä tuntevat. Ja oikeasti tunnet, etkä vain kuvittele: Jos kaverin pää särkee, sinunkin pääsi särkee ellet erikseen sulje ko. tunnetta ulkopuolellesi. (tai ehkä se ei sitten valaistumisen tilassa tunnu pahalta ollenkaan?) Buddhalaisessa traditiossa kaikki-on-yhtä on puolestaan sulautumista jumaluuteen, nirvanaa.

Älyllinen tietoisuus siitä että kaikki on yhtä ei ole se mitä tässä tarkoitetaan, vaan ihan todellinen fyysis-psyykkinen kokemus siitä että kaikki on yhtä.

Niinpä koen itselleni mieluisimmaksi tuon modernin määritelmän, sillä sen saavuttaminen menee hyvin yhteen sen kanssa, että viihtyy hyvin tällä planeetalla, eikä kaipaa mitään nirvanaa. Eikä muiden päänsärkyjä. 

[Eklektikko]

Minulla on sellainen ominiaisuus - tämä on synnynnäinen ja näkyy astrologiselta kartaltanikin -  että alitajunta on päivätajunnassani aina mukana sen sijaan että olisi piilossa, eli kirjoitan kirjaimellisesti mitä tarkoitan ja luen muiden tekstit kirjaimellisina. Näinollen mikä tahansa mitä minun rivieni väliin lukee on suurella todennäköisyydellä paikkaansapitämätöntä ja en itse lue/kykene lukemaan muiden teksteihin rivien väliin yhtään mitään, vaan ainoastaan niiden sanojen merkityssisällön ihan sellaisenaan. Sen vuoksi minulle vääntää ja kertoa ovat äärettömän kaukana toisistaan noinniinkuin käsitteinä:

Kertoa: Tuoda tiedoksi
Vääntää: kiistellä, olla eri mieltä

Jälkimmäistä en ole tässä huomannut.

Jos olet telepaatti, niin  mitä mitä minä ajattelen juuri nyt?  
(Kaikki minuun telepatiaa yrittäneet ovat arvanneet aina pieleen. Mutta tämäkin on aika off-topic)

[Eklektikko]

Osittain pieleen meni telepatiayritelmä: Ajattelin keuhkoahtaumatautia. Mutta hyvällä tuulella olen, tosin se ei vaadi telepatiaa: Olen noin 98% ajasta hyvällä tuulella.

Jaa, olemme siis eri mieltä sanan 'vääntäminen' merkityksestä.
Olen samaa mieltä siitä, että olemme asiasta eri mieltä.  

Oman käsityksen painokas esittäminen on nimittäin minulle oman käsityksen painokas esittäminen.  

Vääntäminen terminä on tyypillinen kinesteettisesti orientoituneen ihmisen termi, joka ottaa symboliikkansa fyysisestä vääntämisestä, esim paini tai kädenvääntö. Yritin juuri keksi kinesteettistä termiä painokkaalle oman mielipiteen esittämiselle, mutta en ihan onnistunut: Rysäyttää ehkä?

Minä käsitän vääntämisen nimenomaan yrityksenä vääntää toinen kannattamaan omaa mielipidettä.

[Eklektikko]

Ajattelin keuhkoahtaumaa, koska asia tuli päivän aikana ihan muuten vaan esiin. Juu ei ole, onneksi. Ja enempi koen itseni terveiden elämäntapojen toisinajattelijaksi, kuin asiantuntijaksi.    

[Off-topic tietoisku: Keuhkoahtauma, astma yms. ovat lisääntyneet valtavasti ei suinkaaan samaan tahtiin tupakoinnin kanssa - sehän on vähenemään päin, vaan sitä mukaa kun kolesterolihysteria ja rasvakammo ovat levinneet: Kroppa tarvitsee kahta eri tyydyttynyttä rasvahappoa valmistaakseen sitä keuhkojen pintaa suojaavaa ja kaasujenvaihdon mahdollistavaa nestettä. Mutta aika rajulta kyllä tuntuu, että voi sanoa: 'Jos et voi lopettaa tupakointia, niin syö ainakin sitten paljon hyvälaatuista tyydyttynyttä rasvaa.'   ]

Minulla on aika sellainen asiapitoinen kirjoitustyyli, jota koetan pehmentää hymiöillä tunteita ilmaistakseni, mutta senkin olen opetellut itse asiassa tällä palstalla. Olen lukenut elämässäni niin pienestä asti, että minulla ovat puhekieli ja kirjoitettu kieli täysin eriytyneet, kirjoitettu puhekieli ei näytä hyvältä (=omat tekstit siis, muiden kirjoituksissa koen asian eri tavoin) ja toisaalta kirjakielen puhuminen tuo sitten vain mieleen vanhat luonnottoman jäykästi näytellyt Suomi-Filmit.

Blaueblume: Joo, jylistä on aika hyvä, toitottaa voisi olla kanssa? Ehkä tähän tarvitsee auditiivisen kielikuvan.
Joo, ja vääntää liittyy kakkaan myös: Voisiko ajatella että jos mielipide on väännetty esiin, niin se on... kakkaa?   Puhutaanhan nykyään  myös aivopieruista, joka on hirveän hauska käsite. Tämän päivän paras sellainen oli, että Facebook-riippuvuudesta kärsiville on tehty omat internet-sivut. Sillähän se internet-rippuvuus lähteekin joo.. Lisäksi seuraavaksi voi perustaa omat sivut niille, joista on tullut riippuvaisia siitä sivustosta joka on tarkoitettu Facebook-riippuvaisille jne jne loputtomiin.  

[sideman]

Tuota sanskriittia tai mitälie en ala lukemaan mutta ihmisen sielun tuntee myös kuvissa. Se ei ole mikään opillinen tai selitettävä juttu. Esimerkiksi lehtijutut murhaajista kuvineen on aika inhottavia kun niiden ihmisten sielut on niin rumia että puistattaa katsoa.

Minä käsitän sielun jumalan kipinäksi meissä, joten sielu ei koskaan voi olla minulle ruma.

Minun silmiini lehtijutuissa murhaajista kuvineen näkyy tässä elämän pelissä mukana olevia ihmisiä, jotka joko maksavat karmaa takaisin parhaillaan, tai ovat vielä siinä vaiheessa että tekevät sitä. Ja aina kun katson toisia ihmisiä ja varsinkin kuvia heistä, pyrin olemaan erittäin tietoinen että kaikki silloin kokemani tuntemukset ovat suuremmalla todennäköisyydellä projektioita omista käsityksistäni, tuntemuksistani sekä ennen kaikkea kaikesta siitä, mitä tukahdutan ja kätken itseltäni itsessäni. Tottakai, koska minä tukahdutan murhanhimoiset impulssini (eipä niitä juurikaan ole, joskus kauan sitten oli) niin sen vuoksi projisoin kaiken sen itseni ulkopuolelle toisiin ihmisiin. Ja juu, on ihan kivakin  että kaikki vapaalla jalalla kulkevat tukahduttavat nämä ilmpulssinsa, ei siinä mitään. On vain syytä olla tietoinen sen seurauksista.

Sideman:
Karma ei oman käsitykseni mukaan koskaan ole hyvä tai paha. Karma on syyn ja seurauksen laki ilman mitään fyysisen tason harhan hyvä/paha, oikein/väärin tuomia dualistisia käsityksiä. Murhaaja ei sieluntasolta katsottuna ole niin hyvä kuin pahakaan, hän on vain mukana elämän pelissä. Maalliselta ja tietenkin laisäädännön taholta katsoen hän tietenkin teki väärin, mutta eipä taida kovin moni sivistyneen maan lainsäädäntö siltikään kehdata heittää lakitekstissä hyvä/paha käsitteitä.  

Noh, kun itse "edustan" MaharSi Patañjalin (n. 200 eaa??) jooga-filosofiaa (yoga-darshana: yksi kuudesta
hindufilosofian ortodoksisesta eli veda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman tunnustavasta koulukunnasta),
käytetään sitten vaikka termejä musta, valkoinen tai "harmaa".

YS IV 7 toteaa:

karmaashuklaakRSNaM yoginaH, trividham itareSaam.

Yogin (tarkoittanee tässä yhteydessä valaistunutta hahmoa YS:n määrittelemässä merkityksessä)
karma on "ei-valkoista" (a-shukla) ja "ei-mustaa" (a-kRSNa); tavallisten pulliaisten (itareSaam: muiden) karma
on kolmenlaista (tri-vidham: mustaa, valkoista ja niiden sekoitusta).

Tuo tarkoittanee sitä, että valaistunut ihminen ei enää teoillaan luo minkäänlaista karmaa,
koska hän on tajunnut olevansa puruSa/aatmaa/draSTaa, eli puhdas tietoisuus, jolla ei ole minkään
valtakunnan tekemistä kolmesta guNasta (sattva, rajas ja tamas) koostuvan prakritin eli
ilmentyneen mualimankaikkeuvven kanssa.

YS:n mukaan ilmentynyt maailmankaikkeus on olemassa seuraavasta syystä:

prakaasha-kriyaa-sthiti-shiilaM bhuutendriyaatmakaM bhogaapavargaarthaM dRshyam.

Alistair Shearer'in "TM-henkinen" (Maharishi Mahesh Yogi oli koulutukseltaan fyysikko,
koska hänen Mestarinsa Guru Deva asetti yliopistokoulutuksen ehdoksi sille, että
MMY pääsisi hänen oppilaakseen)  käännös:

The world (dRshyam: näkyväinen?) is the play of the guNas  - the universal energies of light (sattva), motion (rajas) and mass (tamas).
They take form as the elements and the senses.
The purpose of the world is to provide us with experience and thus lead us to
liberation.

 :