Oon täs sivusta seurannut tätä ketjua ja anteeksi nyt vain, mutta eikö teistä ole
vähä epäeettistä vastata kysymyksiin "valehteleeko hän, pettääkö hän" jne.
joka saattaa vaikuttaa ihmisten välisiin suhteisiin? En epäile heilurin kykyjä,
mutta silti on olemassa mahdollisuus että heiluri saattaa olla väärässä.
Onko mielestäsi epäeettistä myös se, jos ihminen ihan yksin ollessaan kysyy ihan itse heilurilta tai riimuilta tms. siitä puolisonsa rehellisyydestä? Siinä ei nimittäin ole mitään eroa siihen, että pyytää toista ihmistä käyttämään valittua fokusta sen sijaan että käyttäisi sitä itse. Sinun argumenttisi mukaan voisit yhtä hyvin kysyä yksinään heiluria käyttävältä: "Eikö mielestäsi ole vähän epäeettistä että käytät heiluria itseksesi kysyäksesi onko puolisosi rehellinen?"
Eikä se eroa hirveän paljoa siitäkään, että juttelee ihan ilman mitään rajatiedollisia juttuja vaikka parhaan kaverinsa kanssa kun epäilee puolisonsa rehellisyyttä ja kysyy tältä mitä mieltä tämä on tilanteesta. Intuitiota ja elämänkokemustahan sitä käytetään, kun vastataan sille kaverille siinä tilanteessa. En antaisi mitään erityisasemaa heilurille, kaveriltaan keskustelussa kysyvän ja heilurilta kysyvän ihmisen motivaatio kysellessä on sama. Hän haluaa edes osviittaa, tai ehkä vielä todennäköisemmin: Hänen oma intuitionsa on jo kertonut hänelle miten asia on ja hän hakee kaverilta/heilurilta vain vahvistusta tuolle tunteelleen.
Mietippä omalle kohdalle miltä tuntuu jos sinua epäillään jostain joka ei pidä
paikkaansa ja sen seurauksena tulee vähintäänkin sotkua, jollei jopa välirikko.
Dialogi menisi niin, että tyyppi sanoisi minulle epäilevänsä minua jostain ja minä sanoisin että asia ei ole niin, hänen epäilyksensä ovat turhia. Jos hän sanoisi siihen 'mutta kun heilurikin näytti...' niin seuraavaksi vaatisin suoran selkeän kyllä/ei vastauksen kysymykseen: "väitätkö siis että valehtelen kun sanon että en tehnyt niin?" Keskustelu ei jatkuisi lainkaan, ennen kuin siihen kysymyksen on vastattu.
Jos hän sanoisi että valehtelen, eli hän uskoo heiluria mieluummin kuin minua, niin tervemenoa vaan ja hyvää loppuelämää.
Minusta tuntuisi ihan pelkästään hyvältä ja vapauttavalta päästä eroon sellaisesta tyypistä.
Tuolla toiminnallaan hän näyttäisi minulle ns. oikean karvansa. Kuka tahansa joka uskoo jotain heiluria enemmän kuin minua silloin kun olen rehellinen, ei kiinnosta minua pätkääkään niin ystävänä kuin kumppaninakaan. Miksi haluaisin olla missään väleissä ihmisen kanssa joka ei luota minuun? Ja lisäksi yleensä asiat menevät niin, että ihmiset epäilevät toisia nimenomaan eniten niistä asioista joihin ovat itse taipuvaisimpia. Tämä ei tarkoita, että valehtelua/pettämistä epäilevä itse todella valehtelisi/pettäisi, vaan pelkästään sitä että hänellä itsellään on suuri potentiaali tehdä niin ellei hän pidä itseään aisoissa tahdonvoimalla. Juuri sen vuoksi hän kuvittelee muidenkin tekevän niin. Mustasukkaiset ja pettämistä epäilevät ihmiset ovat minusta itse ne kaikkein epäluotettavimmat kumppanit enkä ole kiinnostunut parisuhteesta sellaisen kanssa.
Itse ole äärirehellinen ja ehdottoman yksiavioinen ja minun pitääkin hyvin usein muistuttaa itseäni siitä, että muut ihmiset eivät ole samanlaisia: Meillä on vaistomainen taipumus olettaa että muut toimivat kuten me itse, ellemme erikseen pysähdy ajattelemaan asiaa.