seuraava »

[Henja]

Kiitos Mirjam vinkistä.

Noihin mainitsemiini tuntemuksiin kyllä usein saattaa liittyä fyysisiä tunteita, nyt kun asiaa pohdin vinkkiesi mukaisesti. Kannattaa mielestäni noudattaa tiettyä tarkkuutta ja ehkä nöyryyttäkin tämän intuitio-sanankäytössä... Itse en ainakaan uskalla mennä ns. intuition johdattelemana (vaikka paljon esim enneunia ja etiäisiä saankin) mutta kuten todettu meissä on niin monia puolia, jotka heijastelevat ja värähtelevät tietyissä kohdissa, tiettyjen tapahtumien seurauksena että herkät ihmiset sekoittavat helposti epävarmuudesta aiheutuneen hälyytyksen "muka intuition" ääneen. Näin ollen intuitio-sanaa voidaan käyttää myös puolustusmekanismina, kun haluaa välttää jotain ikävää tapahtumaa (jonka läpikäyminen olisi kuitenkin hyväksi) vedoten " intuitioni sanoo ettei minun kannata tehdä nyt tuota tai mennä nyt tuonne"...

siispä rahoittuminen, itseensä ja menneisyyteensä tutustuminen varmasti terävöittää näitä havaintoja.

iloa.

[Mirjam]

Näin ollen intuitio-sanaa voidaan käyttää myös puolustusmekanismina, kun haluaa välttää jotain ikävää tapahtumaa (jonka läpikäyminen olisi kuitenkin hyväksi) vedoten " intuitioni sanoo ettei minun kannata tehdä nyt tuota tai mennä nyt tuonne"...

Tuohon olen törmännyt itsessäni monasti...vaikeaa välillä jopa myöntää itselle.
Juuri tälläkin hetkellä käyn 'karhunpainia'  yhdestä valinnasta elämässäni...ei niin kovinkaan suuri asia, mutta suuri minulle...
Tuntuu, että 'fyysisiä esteitä' tulee nyt roppakaupalla. Ja pähkin, 'luonko' ne välttääkseni jotain, vai pitäsikö niiden yli kiivetä, vaikka tuntuu aika vaikealle....
Ja eikun rentoutumaan ja antaa luvan sille, että tiedän sitten, kun on se hetki; se joko toteutui tai sitten ei...
Osaltaan näköjään vaikuttaa vielä sekin, etten malta odottaa oikeaa hetkeä,,,siis tavallaan.
 

[Henja]

Kuulostaa tutulta Mirjam,
Kyseistä Ilmiötä varmastikin myös levottomuudeksi ja kärsimättömyydeksi kutsutaan ja levottomuudessa sekä kiireessä on paha luottaa intuitioon, kun helposti juuri kallistutaan niihin ratkaisuihin, jotka jollain tapaa (alitajuisestikin ehkä) tuntuvat helpoimmilta. Mieli on niin nokkela ja älykäs ja puolustusmekanismimme ovat viimeiseen asti hiottuja tekemään monesti ratkaisuja siihen lihasmuistiin nojaten... Jos on kerran pudonnut katolta, varoo varmasti reunalle menemistä, eikä sen reunan välttäminen ole intuitiota vaan Pelkoa putoamasta uudelleen.

Siis aikaa ja varovaisia iltakävelyitä katoilla ja kattojen reunoilla Maltti on valttia

[jam0]

Mulla näkyy useasti paljon tylsemmässä muodossa mitä teillä monella muulla. Useinmiten auton ratissa ollessa alan juuri kiihdyttämään lujaan vauhtiin kun huomaan että ylinopeutta on lujasti, jolloin jarrutan ja näen jo poliisien tutka auton edessäni. Sama tapaus on kun ei ole turva vyötä kiinni, yhtäkkiä se vaan pitää vetää paikalleen, ja poliisit onkin samassa siinä. Tai jos valot ovat unohtuneet päältä. Olen kerran kokeillut alkaa hakemaan ajatusten seuraamisella hakemaan intuition alkujuurta, juuri sen jälkeen kun se tapahtui, en päästä sitä tunnetta alussa pakoon vaan meditoin sitä. Tuntuu kuin olisi jonkin satelliitin päällä 

[Rakkauden enkeli]

Intuitio on se ns. "sisäinen ääni" jonka kautta "luojamme" puhuu. Kaikki voivat oppia kuuntelemaan sitä.

[metsätonttu]

Kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta!

Siinäpä se onkin. Ne tiedemiehet, jotka vastustavat koko intuition olemassaoloa, sanovatkin esim. että miten tietää toden intuitiossa, kun samasta asiasta on esim. kaikilla erilainen intuitio.

Onneksi nykyään on alettu tutkia myös 'henkeä', vaikka sitä ei laboratoriomaisesti voikaan tutkia. Rajoja rikotaan jatkuvasti.

[metsätonttu]

Asiaa puhut, Lumor!

Minäkin olen mielenkiinnolla todennut, että juuri fyysikot ja nk. henkitieteilijät puhuvat hyvin samalla lailla asioista, ehkä eri sanoilla tai vivahteilla, eri käsitteillä. Ja he ovat tulleet samoihin päätelmiin aivan ehkä eri suunnilta. Se on...en löydä sanaa...siinä on suuri kipinä uudenlaiseen tietoisuuteen. Miten sen kestävät he tai instituutiot tai aatteet, jotka ovat luoneet omat rajatut turvalliset maailmansa?

Mukava yhteensattuma lukemistossani oli se, että samalla kun luin Veda-kirjallisuuden aika rankkaa tekstiä, jossa ihmetellään mm. sitä, kun länsimaat eivät tutki henkeä, niin kirjastossa oli osunut käteeni Eero Ojasen kirja, jossa hän puolestaan tutkii juuri henkeä omalla rohkealla tavallaan.

Tuli mahtava tunne!

[Synapsi]

Mukava yhteensattuma lukemistossani oli se, että samalla kun luin Veda-kirjallisuuden aika rankkaa tekstiä, jossa ihmetellään mm. sitä, kun länsimaat eivät tutki henkeä, niin kirjastossa oli osunut käteeni Eero Ojasen kirja, jossa hän puolestaan tutkii juuri henkeä omalla rohkealla tavallaan.

Tuli mahtava tunne!

Hei metsätonttu
Sain ystävältäni lahjaksi kirjan muinaisintialaisia hymnejä, Rigvedan. Tutustun nyt ensi kertaa Veda-kirjallisuuteen ja täytyy sanoa, että yhdyn mielipiteeseesi "aika rankasta tekstistä"!
Mutta upeaa se on, ja todellakin, sitä ei voi lukea vain älyllään (ainakaan minä en  ).
Intuitiolla taasen sitäkin paremmin. 

[metsätonttu]

Veda-tekstistä Synapsille!

Arvostan kauheasti näitä vanhoja tekstejä, josta koko intialainen filosofia juontaa juurensa aivan toisenlaiselle voimakkuudella kuin länsimainen filosofia kristinuskosta.

Mutta... lähinnä tulee vanhanajan kirkolliset saarnat helvettipelottelulla, kun luen tuon gurun Bhaktivedanta Swami Prabhupada, joka sanoo mm. näin:
Jos rakastat jotakin eläintä enemmän kuin ihmistä tai jumalaasi, siirryt seuraavassa elämässäsi sellaisen eläimen ruumiiseen.

Minun tuli aika paha olo, kun ajattelen, että emmehän me ihmisraasut osaa rakastaa kuin omalla tavallamme. Ja jos ihmiset ympärillä ovat etäisiä, niin miksi ei lapsikin turvautuisi koiraansa. Jos jotakin sielunvaelluksesta uskonkin, niin en tuollaista. Vaikka ehkä hyvässä mielessä voisikin koirana olo olla aika leppoisaa ihmiselon jälkeen.

[Synapsi]

... lähinnä tulee vanhanajan kirkolliset saarnat helvettipelottelulla, kun luen tuon gurun Bhaktivedanta Swami Prabhupada, joka sanoo mm. näin:
Jos rakastat jotakin eläintä enemmän kuin ihmistä tai jumalaasi, siirryt seuraavassa elämässäsi sellaisen eläimen ruumiiseen.

Taitaa tuo "helvettipelottelu" olla yhteinen tekijä monissa uskontojen- ja filosofioiden alkuteksteissä. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että tuolloin filosofisiin kirjoituksiin ikäänkuin kuului liittää polittista tai jotenkin yhteiskunnallista aineistoa. Tarkoituksena pitää kansa aisoissa ja oikealla tiellä.

Itse ohitan viileästi nuo pelottelut lukiessani, mutta kyllähän se kieltämättä vähän laimentaa  kokonaisuuden uskottavuutta..
Olen samaa mieltä siitä, että me ihmisraasut rakastamme omalla tavallamme. Ja mielestäni kukaan ei voi väittää jonkun toisen tapaa vääräksi. Joskus koira on ainut olento, jolle pystyy osoittamaan rakkautta. Ja se on taatusti parempi, kuin ei rakkautta ollenkaan!

[Hiisitär]

Niin kuinka erottaa oikean intuition menneisyyden aiheuttamista traumoista, jotka säteilevät lihasmuistissa... siis vaikka minulla on ja olisi aivan ihana suhde ja olen rakastamani ihmisen kanssa, niin koska olen saanut jäätä aikaisemmin antautuessani niskaani pelkään samaa myös nyt. Siis intuitio vai lihasmuistissa säteilevä trauma. Kumman ääni puhuu milloinkin?

Hei Henja!
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia nykyisessä suhteessani. Kahdessa aiemmassa suhteessani minua petettiin ja olen välillä hiukan huolissani nykyisestä miehestänikin. Kyse on kuitenkin vain pelosta, sillä sydämessäni tiedän, että nykyinen mieheni on aivan toista maata kuin kaksi edellistä olivat 

Ainoa, mikä asia on todella häirinnyt nykyisessä suhteessa, on vain entisen elämäni muisto, sillä tuolloin meillä oli ikäeroa yli 30 vuotta. Tunnen itseni välillä vieläkin 50-vuotiaaksi naiseksi, kun mieheni pysyy parikymppisenä 

Sanoisin, että ero intuition ja pelon välillä on tämä: intuitio sanoo, pelko/ego pelottelee. Intuitio esimerkiksi tokaisi minulle ensimmäisessä suhteessani, että poikaystäväni on pettänyt minua. Unohdin koko asian, mutta mies itse kertoi asiasta viikko intuition sanomisen jälkeen. Vastaavasti otetaan vaikka ego, joka kertoo, että suhteessa on kaikki hyvin ja ihanaa, vaikka todellisuudessa se ero rämpsähtää naamalle ihan hetken kuluttua.

Intuitio vaan on. Se ei selitä mitään. Yleensä se vastaa vain lauseella, tai muutamalla sanalla. Kaikki muu, mikä selittää, ei ole intuitiota. 

Näin minä olen asian ymmärtänyt 

[jasnaja]

Intuitiolla on mielestäni selkeä tehtävä tässä maailmankaikkeudessa ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa: Ohjata meitä toimimaan oikein ja oikealla hetkellä.

Intuitiivinen tapa toimia on osittain vaistomaista ja aisteihin syvästi liittyvää, mutta ehkä oivaltavampaa ja kokreettisempaa. Intuition täydellinen toiminen on tavallaan alitajuntamme mittari. Meillä ovat portit täysin auki, raollaan tai suljettuina, riippuen siitä kuinka olemme työstäneet sisimpäämme ja tulleet sinuiksi koko olemuksemme ja kaikkeuden kanssa.

Tässä olevaisessa eli maailmassamme on niin paljon hienojakoista värähtelyä, jolla on paljon annettavaa meidän kulkuamme ohjaamaan, kauniilla tavalla. Ajatus tai mielleyhtymä toisesta ihmisestä voi olla kutsu yhteyteen tai kohonnut vireystila kohtaamiseen ja molemminpuolisen hyväksynnän tulos.

Intuitio virtaa vedenkaltaisena, mutta aineettomana ja antaa omasta välkkeestään lahjana meille kaikille pisaroita tiedon merestä.

 

Aurinko Leijonassa
Pluto Leijonassa
Nouseva Vaaka
Kuu Härässä
Venus Neitsyessä
Mars Jousimiehessä

[arjaana]

Minusta intuitio ei ole synonyymi sanalle vaisto (esim. "tietää", että puhelin soi ennenkuin  puhelimen ääni kuuluu, ei ole mielestäni intuitiota vaan vielä syvempää herkkyyttä "vaistota" asioita). Intuitio on jotakin "maallisempaa" ja muodostuu kokemusten kautta syntyneestä ymmärryksestä ja nopeasta reagoinnista tilanteisiin näiden ymmärrysten kautta. Intuitio on siis nopeaa havainnointikykyä ja tilannetajua. Ihminen voi kehittää intuitiotaitojaan havainnoimalla koko ajan ympäristöään ja ihmisiä. Mitä enemmän havainnoit, sitä intuitiivisempi olet. Vaistot taas..niitä ei osaa selittää kukaan, paitsi eläimet, mutta ne eivät osaakaan puhua

[metsätonttu]

Voi tokkiinsa!

Kiitos kaikista ajatuksista, niissä jo näkyy se 'maallinen prosessi', joka elämässä loppujen lopuksi toimii parhaiten ja antaa sitä perustaa, mistä nousee.

Sain todellakin sivuaineopiskelijan paikan yliopistossa ja nyt etsin, kuka kummajainen alkaisi ohjaamaan graduani 'Intuitiosta'. On myös mielenkiintoista se, kuinka saan/voin käyttää tämän aiheen ajatuksia aineistossani. Mikä olisi todempaa ja ajankohtaisempaa ja teknisempää!

Kuitenkin jos käytän näitä ajatuksia työssäni, en käytä teidän nimimerkkejä, vaan keksin niihin toiset nimet, joten se kaikki on vieläkin anonyymimpää (kamala sana, tuliko lie oikein?). Pitäkää peukkuja, että löydän ohjaajan. Aihe voi tehdä nimittäin monelle tenän. 

[nikki]

intuitio on kuin neptunuksen aalto joka kuohupäisenä iskee rantaan
ja jos et sillä sekunnilla sitä nappaa niin huomaat, että se on jo vetäytynyt takaisin kauas merelle ainutkertaisena hetkenä ,joka ei enää toistu,sillä uusi aalto on jo  tuomassa uutta intuitiota

näin minun intuitioni toimii täällä foorumilla
ja katja-q
siksi minun kaunokirjallisessa annissani olisi rutkasti parantamisen varaa,
minun on pakko keskittyä olennaiseen,sisältöön,ja unohtaa estetiikka ja täsmällisyys,sanavalinnoissa pyrin kyllä olemaan tarkka ja vähän luovakin,
mutta ummistan kaikelta muulta silmäni,on pakko, koska kärsisin vielä enemmän kuin sinä muotoseikoista
sitäpaitsi tietokone on mulle oikeesti perin vieras kapistus ja tekstin lähetän ilman katselua heti pois käsistä etten tule katumapäälle,sanat sitten sattumanvaraisesti ottavatkin oman paikkansa milloin mistäkin
    ..sain vasta positiivista palautetta kirjoituskilpailusta,ettei siinä puolessa täällä oikeessa elämässä sinänsä oo ongelmia...
...kun pitää aina selittää että MIKSI,oikeesti syy-seuraus akseli on tärkee..