Heissan teille kaikille,
Niin, kuinka tuon nyt kertoisi omasta puolestani?!?
Ihan pienestä asti olen "nähnyt" salamannopeasti asioita, tapahtumia..
Itsekkään niitä sen kummemmin miettimättä, olen vaan tehnyt tai sanonut mitä kulloinkin on mielessäni liikkunut. Esim. tuli alle kouluikäisenä tunne, että paras serkkukaverini hukkuu isänsä kanssa ja näin kävi. Kerroin äidilleni hiemen aiemmin asiasta. Usein tulee pakonomainen tarve soittaa tai lähteä käymään jonkun ystävän tai lähimmäisen luona, koska tunne on niin valtava, että jotain on tapahtumassa. Ei välttämättä mitään positiivista asiaa. Ei ole pitkäkään aika, kun tuli tunne, että kaveria puukotetaa ja itse en päässyt paikan päälle, joten soitin kaverille, että viitsisikö käydä siellä?!? Koska hän tietää aavistuksistani, lähti hän käymään ja otti muutaman kaverinsa mukaan ja niinhän siinä sitten kävi. Puukkoa oli tullut, mutta pahemmin ei kerinnyt käymään.
Itseltäni olen löytänyt kasvaimia mm. nenästä ja munasarjoista, joihin lääkärit eivät noteeranneet mitenkään, kunnes vaatimalla vaadin ja sain lääkärin ottavan koepalat. Kohdusta löytyi miehen peukalonpään kokoinen kasvain ja nenen takaa huomattavasti pienempi. Pahanlaatuiseksi olisivat muuttuneet vuoden sisällä.
Nuorimpaa tyttöäni odottaessa tuli tunne, joku on pahasti vialla minussa. Vauvaan asti ei vielä ollut kerinnyt. Taaskaan ei uskottu, kunnes kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa jouduin sairaalaan synnytyksen alettua.Olin käynyt neuvolassa kaksi päivää aiemmin valittamassa.Keskonen syntyi ja kyseinen neuvola-täti sanoi minun olevan ensimmäinen joka on diaknosoinu itsensä ja mikä on pitänyt paikkaansa. Hyvinvoivalta kun näytin ja muutenkaan mitään poikkeavaa ei löytynyt. Se oli vaan kohtutulehdus.
Sitä ennen tuli pakonomainen tarve saada kaikki vauvan tarvikkeet kotiin ja lastenhuone kuntoon!!Hulluna pidettiin!=)
Nuo puhelinsoitot ovat yleisiä, kuin myös ihmisten kanssa toimiminen. Joitain on pakko välttää, kun tulee tunne , että tuosta ei hyvää seuraa vaikka olisi kuinka ns. mukavan oloinen.
Useasti olen pitänyt saldoa puhelimessani ja sen loppuessa ajatellut tiettyä ihmistä, niin johan alkaa puhelin soimaan. Tai tulee tunne, että joku on tulossa kylään, äkkiä siivoomaan! :
Kerran kävi näin, että oli pakko lähteä illalla kaverin luokse yöksi, joka ihmetteli, että mikä nytten?!? Sanoin sen lukevan lehdessä ylihuomenna. Niinhän se lukikin, taloomme oli murtauduttu ja minun oveni takana käyty riehumassa. Silloinen miesystäväni, kun olimme erottu päätti mustasukkasuuksissaan kertoa mielipiteensä.
Paljon tulee semmoisia tunteita, ettei kannata mennä käymään vaikka olisi sopinutkin asiasta. Tai toiste päin, menenkin nyt enkä vasta huomenna. Noin on jäänyt kiinni mm. pettämisestä eks-mieheni.
Ja kysymys silloinkin oli että, mistä sä voit tietää...?!? Tuota lausetta olen kuullut monesti, johon voin vaan sanoa:Tuli semmonen tunne, että oli pakko tehä jotain...
Että semmoista meikäläisellä tapahtuu ja tulee tapahtumaankin!! Mitä se nyt sitten onkaan? Intuiota, näkemistä,aavistamista,viisautta, itsensä kuuntelemista?!? En ole siitä ihan varma?
Kuulostaako ollenkaan kenellekkään tutulta?
