Ja vielä tuli mieleen eräs asia. Olen käynyt itse yhden meditaatiokursssin ja tärkein anti oli tieto siitä, mitä meditaatio EI ole. Sitä se opettajakin naureskeli, että ihmisillä on kaikenlaisia hassuja luuloja meditaation syvimmästä olemuksesta ja itse asiassa tärkein juttu meditaatiota opettaessa on sen kertominen mitä meditaatio EI ole.
Hän kertoi meille esimerkin. Eräs oppilas oli kurssin aikana valittanut että hirmuisen runsas syljeneritys häiritsee meditointia, että ihan kuola valuu leualle. Vähän aikaa kun olivat tätä pähkäilleet, niin kävi ilmi että tämä oppilas luuli (ja ihan itsekseen luuli, ei kukaan ollut sellaista hänelle sanonut) ettei meditaatiossa saa liikkua ollenkaan, ei liikauttaa lihastakaan - edes nielaistakseen. Ja jos ei niele sitä jatkuvasti suuhun joka tapauksessa erittyvää sylkeä, niin tottakai se alkaa ennen pitkää valua leualle.
Eli saa liikahtaa jos siltä tuntuu, ajatukset tai tunteet joita tulee ovat ihan ok ja kuuluvat asiaan, tahattomat liikahdukset kuuluvat asiaan, äänekäs itsestään purkautuva nauru tai itku kuuluu asiaan, tunne siitä että joku on läsnä kuuluu asiaan, se että kädet nousevat itsestään ylös kattoa kohden kuuluu asiaan jne. jne.
Se ainoa juttu on se, ettei takerru kiinni mihinkään mitä tapahtuu. Jos tulee ajatus antaa sen tulla ja antaa sen mennä. Jos tulee tunne, antaa sen tulla ja antaa sen mennä. Jos tulee itku, nauru tai tahatonta liikettä, anna niiden tulla ja anna niiden mennä.
Kaikki on okei.