seuraava »

[Vedenhelmi]

Olen halunnut uskoa, että kuollessamme vain fyysinen ruumis kuolee...
En tiedä enää, mihin uskoa, uskoako mihinkään. Toinen lähisukulainen lähti kuoleman kautta pari päivää sitten.
Niin kovasti haluaisin uskoa, että se kaikki lukemani kaunis olisi totta...mutta enpä tiedä...
Omalla kohdallani pelot nyt sen kuin vain lisääntyvät entisestään...pelot esim. omien lasteni menetyksestä, heidän kuolemasta, pelko, jota on ollut jo aikaisemminkin siis...
Järjellä ajateltuna pelkääminen on aivan älytöntä, hyödytöntä, tiedän...mutta kun tunne tulee, ei siinä järkiajattelu enää paljoa auta...

Aikaisemmin janosin TODISTEITA...aivan sama enää, en yhtä kipeästi kaipaa todisteita...ihan sama, onko totta vai ei ja mikä... Ainoa, mitä oikeasti haluaisin, olisi se, että voisin itse tuntea ja kokea olevani varma siitä, että henkimaailma ja kaikki se kaunis on totta, aivan sama, olisiko se totta edes oikeasti...

Olen surullinen, peloissani, pettynyt ja vihainen...ja mietin, että kun tämäkin on jo näin kamalaa (sukulainen, joka kuoli, ei ollut minulle itselleni henk.koht. äärettömän läheinen tunnetasolla, mutta esim. äidilleni oli), niin entä jos tosiaan vaikka oma lapsi kuolisi, sitten varmaan ihan oikeasti sekoaisin aivan totaalisen lopullisesti...siitä en selviäisi ikinä, kun tästäkin meinasi jo pää seota...!!
...Koenko liikaa empatiaa, sympatiaa, voiko sitä kokea liikaa...? Mietin niitä minulle rakkaita ihmisiä, jotka olivat siellä paikalla kohtaamassa tuon kuoleman ja menettivät itselleen rakkaan ja läheisen ihmisen... Olen vihainen elämälle ja pelkään, että kuinkakohan ison palan olen itse haukannut ennen tänne syntymääni, mitäköhän kaikkea kamalaa olen vielä päättänyt kohdata liittyen sielunsopimukseeni...jos sellaista nyt edes on.
...Olen myös toisinaan katkera, ettei minulle anneta merkkejä...jos saisin edes jonkin merkin, niin oloni olisi turvallisempi ja voisin luottaa siihen, että vaikka täältä kuoleman kautta joku lähteekin, on hän silti jossain vielä ja kaikki on hyvin..........
Olen vihainen siitä, että toiset saavat siitä vakuuttua ja kokea turvaa sen kautta... Oloni on nyt niin sellainen, että mitä järkeä tässä missään on, että kunpa en olisi tänne edes syntynytkään, kun kaikki tuntuu tällä hetkellä niin vaikealta ja älyttömältä...
...kiitos, että sain avautua......

[Eklektikko]

Siteeraan itseäni vastauksestani sinulle tuosta Enkeleitä ja Mestareita ketjun jälkimmäiseltä sivulta, ehkä sinun kannattaa lukea sieltä ihan koko se minun viestini sillä se vastaa juurikin samoihin asioihin joita tässä ketjussasi pohdiskelet. Mutta tässä se olennainen pätkä:

Vähän mukailtu Kryon-sitaatti:
Fyysinen taso huutaa, henkimaailma kuiskaa.

Ne merkit joita meille annetaan henkimaailman olemassaolosta tulevat sisäkautta, omina tuntemuksinamme ja intuitionamme. Kukaan ei kirjoita sinulle seinälle mitään tekstiä, joka vakuuttaisi sinut.

Rauhoitu, hiljenny, mieti mitä haluat ja huomaa synkronistiset tapahtumat kun ne tulevat eteesi. Mitään sen kummempia merkkejä ei ole odotettavissakaan, kuin synkronistisia tapahtumia ja omia tuntemuksiasi.

Jos odotat niitä liian kiihkeästi, olet niin kiihtyneessä mielentilassa, että et huomaa hengen hellää vaivihkaista kosketusta.

Huomaa myös, että aiheutat kaikki omat tunteesi - myös ne omat pelkosi - omilla ajatuksillasi!

Kuka pakottaa ajattelemaan 'mitäs sitten tapahtuisi jos X kuolisi' -tyyppisiä ajatuksia?
Ei yhtään kukaan, se on sinun valintasi annatko ajatustesi olla isäntinä ja ahdistaa sinua (kehityshistoriallisista syistä ahdistusajatukset ovat tyypillisiä, ne lisäävät luonnontilassa eläessä hengissä selviämisen mahdollisuutta) vai pistätkö ne sinne rengin paikalle minne ne kuuluvat.

Sikäli kun englannin kieli sujuu, tässä ensiapua siihen että saat ne ajatukset rengin paikalle:
http://powerstates.com/10-cognitive-thinking-errors

Samat asiat löytyvät myös kirjasta vielä laajemmin:
Kirjailija: Bourne; Edmund J.
Kustantaja: Lyhytterapiainstituutti oy
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 307
Asu: Pehmeäkantinen kirja
Painos: 2. painos
Julkaisuvuosi: 2010

Kirja löytyy kirjastosta, mutta varauslista taitaa olla pitkä.

Ja tämän viestisi perusteella janoat edelleen niitä todisteita, nyt vain henkilökohtaisena kokemisena. Sen saa kun hiljentyy ja luottaa. Yksi osa tätä fyysisen tason testiä on se, muistammeko olevamme soluja Jumalan ruumiissa ja rakastettuja sekä tuettuja silloinkin kun EMME saa mitään konkreettisia fyysisen tason todisteita asiasta...    Ne todisteet löytyvät sisäkautta, sinusta itsestäsi. Hiljentymällä.

[Vedenhelmi]

Kiitos vastauksestasi Eklektikko. Olen kiitollinen jälleen kerran, ja erityisesti tänään, siitä asiasta, että olet olemassa ja kirjoitit taas.
Autoit minua, se, että vastasit, merkitsi minulle paljon, kiitos siitä. Olet korvaamaton, kiitos sanoistasi 

[Vedenhelmi]

Minä olen irtautunut ruumiistani ja nähnyt kaiken sen kauneuden kuten musiikki,
värit ja ääretön sisäinen rauha sekä lämpö. Samanlaisia ei ole tässä maailmassa.
Enää en pelkää kuolemaa vaan se tuntuu tapahtumalta jonka täytyy tapahtua.
Aivan niinkuin kotiin palaaminen 

Ihana asia, olen onnellinen puolestasi 
...kiitos, että kirjoitit 

[Hiisitär]

Minä muistan kuolemani hetken ennen nykyistä elämääni edeltäneestä elämästä. Se rauhan ja keveyden tunne on sanojen tuolla puolen.

Ruumiistairtautumisia minulla on takana joitakin, tosin tahattomia. Milloinkaan ei ole niin paljoa oma Itsensä kuin jättäessään maallisen taakseen

[Vedenhelmi]

Minä muistan kuolemani hetken ennen nykyistä elämääni edeltäneestä elämästä. Se rauhan ja keveyden tunne on sanojen tuolla puolen.

Ruumiistairtautumisia minulla on takana joitakin, tosin tahattomia. Milloinkaan ei ole niin paljoa oma Itsensä kuin jättäessään maallisen taakseen

 

[Kalevanneito]

Mä en muista mitään kuoleman hetkiä mutta mä uskon jostain syystä jotta elämä kuoleman jälkeen jatkuu. Jollain lailla. Joko seuraava elämä tai sitte sielä vihreimmillä niityillä. Mä en usko jotta kaikki on täs ny siitä poikki.

[Rakkauden enkeli]

Meidän kaikkien usko on koetuksella aika ajoin. Yritä silti uskoa ja luottaa ja jonain päivänä huomaat, että ihmeitä tapahtuu. Olet nyt tunnemylläkässä, vihainen ja pettynyt, peloissasi, se on ihan ok, salli se itsellesi. Se väistyy aikanaan... Et silti ole yksin, vaikka se siltä nyt tuntuisikin. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Hiljenny, rauhoitu, kuulostele sisintäsi. Et ole yksin. 

[Vedenhelmi]

Meidän kaikkien usko on koetuksella aika ajoin. Yritä silti uskoa ja luottaa ja jonain päivänä huomaat, että ihmeitä tapahtuu. Olet nyt tunnemylläkässä, vihainen ja pettynyt, peloissasi, se on ihan ok, salli se itsellesi. Se väistyy aikanaan... Et silti ole yksin, vaikka se siltä nyt tuntuisikin. Elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Hiljenny, rauhoitu, kuulostele sisintäsi. Et ole yksin. 

Kiitos