seuraava »

[AquaHeroine]

Hei vaan kaikille !

Olen tyypillinen vesimies, valehtelen, mielistelen ja olen kaiken lisäksi syntynyt ystävänpäivänä. Ei nyt sentään aivan(syntymäpäivä on totta), mutta erittäin monessa tilanteessa olen tajunnut käyttäytyväni juuri niinkuin minun oletetaankin, horoskoopin mukaan, siksi usein taistelen käyttäytymistäni vastaa, joka on omiaan sekoittamaan jo muutenkin sekaisin olevaa päätäni.

"Hurahdin" horoskooppeihin viimeisimmän epäonnistuneen rakastumis-yrityksen jälkeen. Tiedän olevani yksi monista, joka luulee/tietää ettei välttämättä koskaan löydä, edes sitä potentiaalista kumppania, aitoa rakkautta. En etsi rakkautta astrologian voimin, mutta jostain kumman syystä tähtimerkkien analysoiminen, ja tulevien tapahtumien ennustaminen kiehtoo ja saa henkisesti levolliseksi.

Luen mielenkiinnolla täällä kirjoitettuja kommentteja vaikka ne eivät aina liittyisikään juuri tähän aiheeseen, tiedän kuitenkin lukevani samanhenkisten ihmisten ajatuksia, ehkä. Kiitos.

[aqualeena]

Hei vaan!


Olen aika tyypillinen vesimies omassa lajissani (nousevat merkit etc). Minulle särähti ikuisen rakkauden etsijän viestissä valehtelemisen huoli ja muutenkin epätoivoinen sävy. Ei kai nyt sentään ole vesimiehille tyypillistä valehdella? Itse olen suoruuden ja rehellisyyden kannattaja. Ja mukanaelämisen myös..

Rakkauden etsiminen sen sijaan tuntuu tutulta. Mutta tässä vaiheessa täytyy sanoa, että olen tuntenut vahvasti useasti ja minulla on ollut hyvin läheisiä suhteita. Joten en pelkää jatkoakaan.

 :)aqualeena

ps sisäpiiriin oli vaikea kirjautua. yritinköhän tuplakirjautumista?

[Jansku70]

Hei vaan kaikille !

Olen tyypillinen vesimies, valehtelen, mielistelen ja olen kaiken lisäksi syntynyt ystävänpäivänä. Ei nyt sentään aivan(syntymäpäivä on totta), mutta erittäin monessa tilanteessa olen tajunnut käyttäytyväni juuri niinkuin minun oletetaankin, horoskoopin mukaan, siksi usein taistelen käyttäytymistäni vastaa, joka on omiaan sekoittamaan jo muutenkin sekaisin olevaa päätäni.

"Hurahdin" horoskooppeihin viimeisimmän epäonnistuneen rakastumis-yrityksen jälkeen. Tiedän olevani yksi monista, joka luulee/tietää ettei välttämättä koskaan löydä, edes sitä potentiaalista kumppania, aitoa rakkautta. En etsi rakkautta astrologian voimin, mutta jostain kumman syystä tähtimerkkien analysoiminen, ja tulevien tapahtumien ennustaminen kiehtoo ja saa henkisesti levolliseksi.

Luen mielenkiinnolla täällä kirjoitettuja kommentteja vaikka ne eivät aina liittyisikään juuri tähän aiheeseen, tiedän kuitenkin lukevani samanhenkisten ihmisten ajatuksia, ehkä. Kiitos.

Hei vaan ja tervetuloa joukkoon!

Minäkin olen vesimiesnainen ja kun luin kirjoituksesi, hämmästyin suunnattomasti  ; miten niin muka tyypillinen vesimies; valehtelee ja mielistelee? Ei ikinä!!! Kirjoitin vastauksen, mutta onneksi luin tekstisi uudelleen ennenkuin lähetin vastauksen eteenpäin   Eka lukemisella jäi tuo "Ei nyt sentään" teksti huomaamatta    

Minä tykkään myös analysoida tähtimerkkejä   Ja kaikesta muustakin huuhaasta   Joistakin ihmisistä näkee niin selvästi aurinkomerkin, vaikkei tuntisikaan kyseistä ihmistä.  Itselläni on jostakin syystä melko pettämätön "neitsyttutka".

Minä olen löytänyt kumppanini  . Hän on kala (nousurapu, kuu leijona)ja omassa lähisuvussani löytyy ainakin kolme vesimies- kala yhdistelmää, joten ilmeisesti tämä toimii   Tai sit se on meillä sukuvika   Mutta ensirakkauteni oli vaaka ja täytyy myöntää, että vaakamiehet ovat aikas ihania   Puhumattakaan vesimiesmiehistä, skorpionimiehistä.... jaa, taitaa tulla aika loputon lista

Vesimies Jansku (nousu oinas, kuu ravussa)

[selkälokki]

Heips veskaritytsät!!!
Täällä myös yksi sellainen, joka ei valehtele, vaan tykkään suoruudesta enemmän.

Itse omassa elämässäni vähän tunnen veskareita, mukava siis törmätä teihin täällä palstalla.

[Seijuli]

Heips veskaritytsät!!!
Täällä myös yksi sellainen, joka ei valehtele, vaan tykkään suoruudesta enemmän.

Itse omassa elämässäni vähän tunnen veskareita, mukava siis törmätä teihin täällä palstalla.

Heippa kaikille vesimiehille 

luin äskeisen viestin ja ajattelin et hitsi, mun on aivan pakko kirjoittaa omasta työpaikastani. Työpaikallani minun lisäkseni on yli puolet henkilökunnasta vesimiehiä, yllätys yllätys.  Sitten vielä sekin et näistä vesimiehistä suurin osa on yksin eläviä, eronneita tai karanneita  .  Mitäpä tästä voimme päätellä??? 
Onko vesimiehet oikeasti enemmänkin yksineläjiä??? 

t.seijuli

[Tina]

Tervehdys AquaHeroine ja muut! Seitsenkertaisena vesimiehenä työnnän lusikkani tähänkin soppaan ja puhallan totuuteni torveen. Töröttöttöröö. Mistä olet sellaisia horoskooppeja löytänyt, jossa kerrotaan vesimiehen mielistelevän ja valehtelevan? Minustakin kuulosti vieraalta. Rakkausasioissa taas yleensä horoskoopit kertovat vesimiehen olevan linnunradan tunteettomin tapaus (mitä kovasti kummastelen)!

Itselleni luonteenomaisinta romanssipuolella on ollut silmitön ihastuminen mitä erilaisimpiin tapauksiin. Olen myös seurustellut/asunut yhdessä useammankin (no, ainakin viiden) mukavan, älykkään ja hauskan kaverin kanssa. Kaikki suhteeni ennemmin tai myöhemmin ovat kuitenkin kariutuneet siihen, että ihastus on haihtunut ja olen kokenut, etten voi olla oma itseni. Yksi kaksosmies kylläkin lemppasi minut, mikä kolaus! Olen luonteeltani myöskin kyllästyjä. Väsyn kaikkeen, enkä vähiten itseeni...

seijuli, et sattuisi olemaan it-alalla?

Vesimiehistä luulen, että meillä riittää rahkeita puhaltaa mielenkiinnottomaksi käynyt peli poikki ja aloittaa uudelleen tyhjästä. Meille ei ehkä ole niin tärkeää käpertyä jonkun kainaloon (vaikka toki sekin on tärkeää) tai säilyttää tietty fasadi (tai rivitalo tai vallila interior -sisustus) kuin olla uskollinen omalle totuudelleen. Parisuhdeasioissa olen yrittänyt oppia, että voit vaatia asioita vain itseltäsi. Anteeksi, mutta ärsyttää, kun tapaan ikäisiäni keski-ikäisiä naisia, jotka valittavat, miten heidän miehensä on tylsä tai miten hän ei enää osoita rakkauttaan ja samalla kummasti odottavat, että jostain pölähtää joku uusi puuhapete valkoisella hevosella ja vie taivaisiin ilman, että daami panee tikkua ristiin. Voi jummi! Katsoisitte peiliin ja miettisitte, miksi mies on "muuttunut". Niin minä ainakin yritän tehdä.

Hei mutta tämähän lähti taas ihan muille mutkille. Kiteytettynä väittäisin siis, että vesimiesten romansseissa on aina roima annos realismia mukana, mikä tekee romantiikan erityisen ihanaksi.

Niin, lisäys vielä: olen onnellisesti naimisissa ja toivon, että miehenikin on.

[Mirjam]

Tervehdys vain kaikki vesimies(naisetko tässä?)

 

Tuota valehtelua ja mielistelyä tuossa vesimiehen ominaisuutena jäin pohtimaan...
Nimittäin itse törmäsin, ei niin kauaakaan sitten, sellaiseen tulkintaan vesimiehestä jossa juuri näin mainittiin. Jos en nyt ihan väärin muista kyseessä oli MTV3Helmi sivustojen toimittajan 'laatima' opus horoskooppi merkeistä. Jossain minulla on se kirjakin, mutta en nyt löytänyt, jotta olisin voinut tarkistaa tietoni. Sen kuitenkin muistan, etten koskaan ennen ole lukenut vesimiehestä yhtä "tylsää ja kieroa" luonnekuvausta. 
Siis oli se tylsää lukeakin, mutta sellaiseksi siis vesimiestä myös kuvailtiin siinä.
Pikkusen "kolahti"  silloin, sillä yleensä olin siihen asti vain "paistatellut" vesimiehen luontenominaisuuksien ja monien taitojen edessä. 

Mutta sen seurauksena aloin hiukan harrastaa sellaista "itsetarkkailua"....
Tuon miellyttämis ominaisuuden huomasin ehkä olevan samaa kuin se kaikenkattava 'lojaalisuus' ja kokonaisuuksien hahamottaminen. Jotkut saattavat kokea miellyttämishaluna sen, että näkee vähän kaikissa ihmisissä edes jotain hyvää....en tiedä....
Enkä toisaalta ihmettele...
Ja tuo valehtelu taas, ei meinannut millään "upota"..
Itse koen, että olen melkoisen vannoutunut rehellisyyteen.
Tosin rehellisyyteni perustuu siihen, että olen ennenkaikkea rehellinen omille tunteilleni. Olen sitä mitä olen. ja jos hiukankin saan viitettä, etten ole oma itseni, alkaa "saneeraus hommat ja itsetutkiskelu". 
Kaikenlainen ulkokultaisuus ja opitut "käytöstavat ja kohteliaisuudet" tuntuvat kovin teennäiseltä toiminnalta. Toki sitä nyt pakostakin joskus tulee käytettyä, kun ei viitsi jollekulle uutta kamapaustaan ihastelevalle sanoa, että "voi kauheeta, minkä tukalles teit!"
 
Ehkä tuo, kun yhdistää tuon suoran rehellisyyden ja tasa-arvoisuuden perustan, se helposti ulkoisissa ilmentymissä, voi antaa vaikutelman mielistelystä ja valehtelusta, sellaiselle, jolla on jämptit kuvat siitä mikä on oikein ja mikä väärin (itsen ulkopuolella) ja lisäksi vielä "kultaisen käytöksen kirja" aina käsilaukussaan. En tiedä....

Eli tässä siis vielä yksi vesimiesnainen!

 

[Synapsi]

Huomenta vesimiehet 

Tuli mieleeni tuosta vesimiesten väitetystä valehtelusta eräs hurmaava sukulaiseni.
Tämä enoni karkasi merille jo 15-vuotiaana, oli ja eli hyvin omaehtoisesti kaikin puolin. Hän oli jo tuolloin, mutta etenkin nyt vanhemmiten  loistava tarinankertoja. Muistan hyvin miten lapsena kuuntelin haltioituneena hänen juttujaan, hän oli minulle sankari!  Tarinat olivat, no, todella rankasti väritettyjä. Oli niissä ehkä jotain tottakin.

Olen usein miettinyt, kun sukulaiseni mollaavat tätä iloista merikarhua, miten hän on tuonut iloa meidän elämiimme roppakaupalla. Aina, jos ei mitään erikoista ollut tekeillä, tämä veijari ottaa kitaran ja heittää mielikuvituksestaan sellaista tavaraa, että oksat pois!
Alkoholi tosin pilasi tämän mainion miehen psyykkeen. En yhtään ihmettele, ei paljon väärinymmärretympää tarinankertojaa voi olla.

Tunnen myös muutamia muita vesimies miehiä, jotka ovat kyllä aika kovia sepittämään. Mutta kun tuntuu että he usein itse uskovat asiaansa, niin eihän se ole valhetta sanan varsinaisessa merkityksessä.
           

[Mirjam]

Huomenta vesimiehet 

Huomenta!  

Minulle tuli tuosta tarinastasi mieleen elävästi Zorbas ja kirja Kerro minulle Zorbas !  Voin lämpimästi suositella kaikille!  
Itse muistan lapsena olleeni melkoinen "tarinan kertoja" !
Usein meitä kokoontui johonkin pimeään kellariin useampi lapsi ja sitten minä aloitin tarinani.  
Lopun viimeksi sitten hysteersisesti kirkuen juoksimme pois kellarista ja itsekin olin aivan yhtä "kauhuissani" sepittämistäni kauhutarinoista.  

En mitenkään kiellä, etteikö vesimies voisi valehdella ja jos sellaisen vaihtoehdon kuulen mahdolliseksi  , seurailen kyllä tilannetta ja itseäni.

Kuitenkin olen toistaiseksi tullut tulokseen, että vesimehen (voin puhua ehkä nyt vain omasta puolestani?) rehellisyys perustuu syvälliseen rehellisyyteen, ei ulkoapäin tulleesseen etiikkaan, moraaliin ja arvomaailmaan ja kun tällaiset erisuunnista voimansa saavat rehellisyyden muodot törmäävät, molemmat näkevät edessään valehtelijan.  
Näin siis itse olen kokenut lapsesta asti.

 

[Stareyes]

Heippa Tina ja Aquaheroine ja muutkin astrolaiset

Tina: kirjoituksesi oli tosi hyvä , kuvaa hyvin veskarimaisuutta , vaikka itselläni onkin vain   :ssä
Mutta edisteysti planeettani ovat siirtyneet  :een
  , , , R, , ( )
niin kirjoituksesi kuulosti kovin tutulta, luin huulipyöreänä sitä :

Rakkaus on hyvä löytää itsestä - ensin.
Kaikki rakkauden etsimet on heijastusta omasta itsestä, jos tuo toinen voi paikata sitä mitä minulla ei ole, tai minun puutteitani, toimia laastarina omille kipupisteille. etc.
Sepon sanoin:
Onnelliseksi ei voi tulla, onnellinen voi vain olla.

Eli tässäkin on kyse omasta astenteesta ja valinnasta. Kaikki on valintaa - joka hetki
Teitä kaikkia rakastaen
Stareyes

[Jansku70]

En mitenkään kiellä, etteikö vesimies voisi valehdella ja jos sellaisen vaihtoehdon kuulen mahdolliseksi  , seurailen kyllä tilannetta ja itseäni.

Kuitenkin olen toistaiseksi tullut tulokseen, että vesimehen (voin puhua ehkä nyt vain omasta puolestani?) rehellisyys perustuu syvälliseen rehellisyyteen, ei ulkoapäin tulleesseen etiikkaan, moraaliin ja arvomaailmaan ja kun tällaiset erisuunnista voimansa saavat rehellisyyden muodot törmäävät, molemmat näkevät edessään valehtelijan.  
Näin siis itse olen kokenut lapsesta asti.[/color]

 

Hei taas kaikki ihana vesimiehet

Muistan lukeneeni jostain kirjasta mielestäni aika hyvän kuvauksen tuosta vesimiesten rehellisyydestä. Eli vesimiehet ovat rehellisyyden perikuvia, MUTTA he saattavat jättää asioita kertomatta tai antaa toisen ymmärtää sanansa väärin (ei siis mitenkään tietoisesti, ainakaan yleensä  ) ja tuohan ei ole valehtelemista 

Itse olen huomannut tekeväni tuota jälkimmäistä eli saatan antaa ihmisten pitää väärät päätelmänsä joissakin asioissa  :

Mutta olen ehdottomasti tuota samaa mieltä, että vesimiesten rehellisyys on rehellisyyttä itseä ja omia arvoja kohtaan. Olen kyllä tavannut yhden vesimiesnaisen, joka ihan oikeasti mielisteli ja valehteli ja kieroili. En ole koskaan ymmärtänyt kuinka hän voi olla vesimies 

Mitä tulee vesimiesten sepittelyyn, niin mielikuvitustahan meiltä löytyy vaikka muille jakaa 

Mutta kun kerran vesimiehistä puhutaan, heitän "kehään" uuden asian: Onko teillä muilla "erakkovaiheita"? Eli sellaisia päiviä, että haluatte olla ihan rauhassa, kumppanin kosketus ahdistaa eikä huvita puhua kenenkään kanssa? Jotenkin silloin tarvitsee tilaa ympärilleen. Itselläni on välillä tuommoisia päiviä ja kyllä oli kalamiehelläni alussa ihmettelemistä. Hän ahdistui valtavasti joka kerta kun sanoin, että on taas erakkovaihe päällä. Sitäkään ei ois huvittanu sanoa mut kun oli pakko, että toinen tietäis edes jotenkuten, missä mennään. Jossakin vaiheessa sitten vain huomasin, että oho, mieshän ei enää ahdistukaan moisesta  Ja kyllä oli vapauttavaa huomata se Nyt saa "erakoitua" rauhassa kun siltä tuntuu (siis miehen puolesta, kahta pientä miestä ei moinen asia vielä kiinnosta )

Olisi myös kiva kuulla vesimiesten kumppanien ajatuksia tuosta asiasta 

Ihanaa huomata, että täältä löytyy meitä vesimiehiä aikas runsaasti  

Jansku (         vesimiehessä ja perheestä löytyy vielä vajaa kaksi v vesimiespoikakin)

[Mirjam]

quote]
Mutta kun kerran vesimiehistä puhutaan, heitän "kehään" uuden asian: Onko teillä muilla "erakkovaiheita"? Eli sellaisia päiviä, että haluatte olla ihan rauhassa, kumppanin kosketus ahdistaa eikä huvita puhua kenenkään kanssa? Jotenkin silloin tarvitsee tilaa ympärilleen.
 (         vesimiehessä ja perheestä löytyy vielä vajaa kaksi v vesimiespoikakin)

  Kyllä tuollaisia "erakkovaiheita" on tullut koettua, ja tuntuu, että taas kerran sellainen on menossa.
No tuota kosketusta en välttämättä kaihda, sillä olen sellaista tyyppiä joka kaipaa "rapsuttelua" niin paljon, että kumppanikin saattaa siitä jo ahdistua...
Mutta tosiaan silloin kun aika, että tuntee tarpeen, että haluaa vetäytyä kaikesta "aktivoivasta", vain ollakseen oman itsen kanssa, ei kaipaa mitään muuta kuin omaehtoista aktiviteettia, ilman, että kukaan muu voi määritellä tai vaikuttaa, mitä seuraavaksi tai nyt teen.

 

[Raskaiden Vesien]

Pakko osallistua. Itse en siis ole veskari mutta tunnen hyvin läheisesti monia: isäni, melkein kaikki eksäni, moni parhain kaverini

Siispä. Jos tästä noin 10 hengen otoksesta voin jotain päätellä heille yhteistä, tässä on kuvaukseni vesimiehestä:

Ensinnäkin vesimiehet ovat hyvin sulkeutuneita. Monesti he puhuvat asioista niin laajassa passiivi muodossa, että he kadottavat sen tosiasian, että he itse ovat ajatuksen takana ja että heidän ajatukset parhaimmillaankin kertovat vain heistä itsestään, ei koko yhteiskunnasta (josta he aina haluavat puhua). He tietävät paljon ihmisistä käsitteenä ja yhteisönä, jonka vuoksi he usein kokevat olevansa oikeassa kaikessa mikä liittyy ihmisiin.

He eivät tarkoita milloinkaan pahaa, mutta heidän tekonsa ei puhu sen enempää minkään hyvänkään puolesta sen enempää kuin minkään muunkaan merkin. He tarkoittavat ja miettivät ja kokevat kaiken maailman vääryyden, mutta harvemmin tekevät mitään asioiden eteen, kuin ehkä yrittävät provosoida "massaa" pukeutumalla oudosti, puhumalla radikaalisti tai käyttäytymällä "persoonallisesti". Joskus tuntuu, että he eivät usko, että kaikki ovat persoonia.

He vaativat kaikilta utopista käyttäytymistä samalla kun puhuu ja ehkä ajattelee jotain yksilön oikeuksista ja tasa-arvosta unohtaen, että kahdella tasa-arvoa puolustavalla voi olla täysin erilaiset mielipiteet siitä, miten se toteutuu.

Kyllä, he käyttäytyvät tunteettomasti joskus, mutta ovat hyvin syvätunteisia kaikki.

Joskus he unohtavat, että ystävän merkitys ei ole auttaa ja neuvoa "oikeita" ratkaisuja, vaan olla tukena ystävän omille ratkaisuille. Auttaminen ei ole yhtäkuin neuvominen.

Vesimiehet ovat miellyttäviä ja heillä on usein laajat tuttava piirit, mutta niinkuin olette puhuneetkin jo täällä: kaikki vesimiehet jotka tunnen tarvitsevat pitkiäkin erakoitumisjaksoja elämässään, jolloin he tekevät mitälie mistä me muut emme tiedä mitään!

Ehkä tämä nyt valotti jotain... toivottavasti en suututtanut vesimiehiä (jotka eivät koskaan myönnä olevansa suuttuneita).

Tyypillisin vesimiehen lausuma lause on "kaikki on valintaa"! tai "me ollaan vaan maan matoja" On uskomatonta kuinka kaikki vesimiehet joita tiedän käyttää noita lauseita kuin mottoja. Ei siinä niinkö että vikaa olisi. Huomio vain.

nop, saa vapaasti kumota ja lisätä ja korjata. Täällä näistä on paljon helpompi puhua kuin livenä; Tiedän että olisin päässyt vain ekaanlauseeseen kun tulisi jo "Ei se noin mene, höh, vaan..."

[Tina]

Joskus he unohtavat, että ystävän merkitys ei ole auttaa ja neuvoa "oikeita" ratkaisuja, vaan olla tukena ystävän omille ratkaisuille. Auttaminen ei ole yhtäkuin neuvominen.

Tervehdys! Piti äkkiä kommentoida, että tämän allekirjoitan sataprosenttisesti...

...toisaalta, minulle on käynyt myös niin, että kun "ystävä" jälleen kerran on ajanut sataa siihen kivimuuriin (tosin vähän eri paikkaan kun viidellä edellisellä kerralla) ja alkaa saman valitusvirren kuin aiemmillakin kerroilla, alan helposti ajatella että mikä meitä oikein yhdistää ja pikku hiljaa liukenen suhteesta. Ehkäpä vesimiehet toimivat aika paljon käytännön terapeutteina, eikä kyse olekaan ystävyydestä?

Tosiystäviä minulla onneksi kuitenkin on, ja he ottavat kyllä neuvojakin (jotka yleensä perustuvat omiin koviin kokemuksiin) vastaan ihan suvereenisti.

Hyviä pointteja sinulla, totuudenmukaisia ja tervehdyttäviä! Kiitos.

[Raskaiden Vesien]

Onhan se kova paikka aina, kun haluaisi auttaa, mutta mikään neuvo ei tunnu auttavan. Varmaan monelle veskarille tuttu tilanne. Ystävyys voi olla vaikea osa.

Kaikilla merkeillä on oma tapansa suhtautua näihin kivimuureihin, oinas yrittäisi läpi, kaksonen kehittelisi teorian muurista koskaan tulematta sen luokse, härkä rakentaisi tikapuut, rapu löisi päätänsä siihen ja itkisi, leijona rakentaisi lisää muuria tehdäkseen itselleen linnan, neitsyt auttaisi härkää, skorppari kaivaisi tunnelin ali, jouskari lentäisi uskonvoimalla ylitse ja vähän pidemmälle, kauris huomaisi sen historiallisen arvon ja restauroisi sitä samalla kun vesimies tulisi kaatamaan sen uudistuksen nimissä. Kalat ei tietäisi estääkö muuri häntä liikkumasta vai hän muuria.

Tuntuu kuitenkin, että vesimiehet osaavat ystävyyden aika hyvin. Kunhan he eivät yrittäisi kaataa toisten muureja! Loppujen lopuksi me kaikki kai voimme olla vain käytännön terapeutteja - käytännön ystäviä.