seuraava »

[asboo]

Kysymyksenä on että mitkä asiat kartalla vaikuttavat siihen kuinka lapsirakas ihminen on? Ilmeisesti huoneet 4 ja 5, sekä niiden kärjet? Itse olen ihmetellyt tätä asiaa koska omassa kartassani nämä molemmat ovat ravussa, mutta en ole järjin lapsirakas. Rajoittaako 5 huoneen saturnus leijonassa tai kuu kaksonen?

Näkyykö teidän kartallanne lapsirakkaus tai lapsivapaus ja miten?

[Synapsi]

Heippa asbolos

En ole erityisen lapsirakas tai siis en automaattisesti intoile jokaisesta lapsesta. Toki pidän lapsista noin yleisesti ja tietyistä persoonista oikein kovastikin. Päätin nuorempana, etten lapsia tee, mutta onneksi "sattuma" puuttui peliin (juupa juu, ei sattumia ole ).

Minulla on vitoshuoneessa merkurius/kheiron yhtymä, uranus oppositiossa niihin. Aika kuvaavaa onkin, että sain lapsen, joka oppii vasta nyt (pian 6v) puhumaan.
Minusta tuo kuu kaksonen auttaa lapsen maailman ymmärtämiseen, koen sen ainakin niin. Mielen liikkuvuutta, uteliaisuutta. Ei välttämättä niin paapoen, mutta minusta lasten kanssa voi monellakin tasolla toimia tasavertaisesti. Rajojen asettaminen on taas ihan eri asia, tarkoitan sellaista ihmisenä kunnioittamista ym.

Tuosta sinun saturnus leijonassa Lars Johansson mainitsee mm. näin:
Vähän tai ei lainkaan lapsia.

Onneksi eletään aikaa, jossa lasten hankkiminen ei ole pakollista tavan vuoksi 

[Ajatus]

No hei,

Olipahan taas tämäkin "sattumaa", että olit asbolos aloittanut aiheen, jota viimeksi eilen kovasti pähkäilin. Ja Synapsin kommentti kuulosti sellaiselta, jonka voisin itse kirjoittaa jos samanlainen "sattuma" kävisi.

Kokemukseni mukaan ainakin Vesimies on sellainen merkki, jonka hallitsemat eivät ole kaikkein todennäköisintä perheenäitityyppiä. Samaan hengenvetoon on tosin todettava, että oma äitini on aurinko-Vesimies, mutta muut Vesimies-tuttavani kumoavat käsityksen. Äkkiseltään laskien tunnen ainakin neljä aurinko-Vesimiesnaista, jotka elävät lapsettomina mutta parisuhteessa. Vanhin heistä lähenee kuuttakymmentä, nuorin on kolmekymppinen. Lisäksi tunsin viidennen, joka kertomansa mukaan ei olisi ikinä halunnut lapsia, mutta "vahingon" satuttua piti lapsen (toki oli häneen kovasti kiintynyt sittemmin) ja kävi sen jälkeen sterilisaatiossa. Oma kuuni on Vesimiehessä, enkä ole ikinä kuvitellut itseäni äidiksi, saati haaveillut siitä. Lapsista tykkään lähinnä siten kuin ihmisistä yleensä, eli persoonallisuus ratkaisee miten synkkaa.

Toki ne 4. ja 5. huoneet vaikuttavat tulkinnassa myös. Omat 4. ja 5. huoneeni ovat Kaksosissa (Placidus) ja Merkurius tosiaan yhtymässä siihen kuuhuni Vesimiehessä. Ei kovin hoivaavaa. Aurinkomerkki Kalat tosin ehkä antaa empatiaa kaikenlaisia heikkoja ja avuttomia olioita kohtaan, joten ainakin ihan pienet lapset voidaan kohdallani laskea tähän. Saturnus kuutosessa Ravussa kuitenkin (T-ristin kärkenä) tekee sen, että kartan kyllä tehokkaasti vastuuta kaikenlaisista hoivattavista.

Saturnus on Ravussa ja viitoshuoneessa yhdellä (vielä) lapsettomista kavereistani, joka on aiemmin julistanut inhoavansa lapsia, mutta näin kolmekymppisenä kummasti pehmentynyt kannassaan. Toisella tähän asti lapsettomalla kaverilla on Saturnus viitosessa ja Leijonassa, mutta hän odottaa nyt esikoistaan. Ehkä jos 5. huone on Ravussa mutta kuu esim. ilman merkissä kuten sinulla asbolos, se tavallaan kumoaa tätä merkitystä. Tai "kumoaa" on ehkä väärä sana, koska viitoshuonetta yksinään voidaan toki tulkita myös muuten kuin suoraan lapsiin yhdistämällä. Jos lapset ovat kysymyksessä, pitäisi minusta ottaa aika lailla koko kartta huomioon, etenkin kuu ja sen aspektit, jotka liittyvät suoraan omaan äidin rooliin.

[asboo]

Jahas, piti sitten käydä tiiramassa niitä kuun aspekteja. Nuo mun    ja    ovat mun mielestä lapsirakkaita. Tosin aurinkoni löytyy huoneesta seitsemän samoin tuo neptunus, johon kuu on oppositiossa, joten mietin että suhteilla on enemmän merkitystä kuin niillä lapsilla...

Kuuni on tämän sivuston kartan mukaan huoneessa 2, astro.comin ja canopuksen mukaan huoneessa 1 ja:
  jupiter&chiron yhtymä 12.huone
  pluto&venus yhtymä 6.huone
  neptunus 7.huone
 
 


Hauskaa viikonloppua kaikille!

[selkälokki]

Mie en halua omia lapsia, pidän kyllä tuttavien/ystävien tenavista.
Enkä suurinsurminkaan haluaisi päiväkotiin tms. töihin.
No veskarihan mie olenkin.5 huone kaksosessa ja tyhjä, lisäksi mulla ykköshuone aika painottunut, noususolmusta (veskarissa) lähtien(hah, siis oman navan ympärillä pyörii ).
Saturnus mulla oli härässä samoin keskiyö, joten en tiedä miten ne vaikuttavat.
Olen aina ajatellut kuitenkin, että jos tulisin raskaaksi  vahingossa, varmaankin pitäisin lapsen.
Nyt olen vähän miettinyt, pitäisikö jo ottaa sterilisaatio, 35 vuotta mittarissa, eikä huvittais äipäksi 40 vuotiaan tupsahtaa...

[Mirjam]

Hmm...aika mielenkiintoinen aihe...
Itselleni on nuita lapsia 'siunaantunut' useampi...mutta mietin, että en silti ole ihan perinteinen ns.'äiti-tyyppi'. Tuolla Synapsi kuvaili aika osuvasti liki omaa suhtautumistani lapsiin..."siis en automaattisesti intoile jokaisesta lapsesta. Toki pidän lapsista noin yleisesti ja tietyistä persoonista oikein kovastikin."

Lähinnä suhtaudun lapsiin 'kuten aikuisiin', siis persoonallisuus ja yksilöllisyys on se, joka saa jostain kiinnostumaan tai pitämään erityisesti ja sama pätee lapsiin...
Toisaalta yleisesti ottaen minulla on joku 'globaalinen'  suojeluvaisto kaikkia lapsia kohtaan tietyllä osin...
Noh ehkä tuokin toisaalta ulottuu ihan kaikkeen, eikä vain lapsiin, se mikä on 'hyljeksitty' ja meinaataan 'kivittää' saa minulta 'suojeluksensa' tyyliin..

Itse siis olen  ja  .
Keskiyö on härässä ja viitos huone ammotaa tyhjyyttään paitsi, huoneen kärki siellä 'menee näin';
5. Huone 6° 11' Kaksoset .
 

[Aquarius]

Niin, olen aina ajatellut haluavani lapsia joskus, mutta ensin pitää opiskella ja tehdä uraa. Aurinkoni vesimiehessä, mutta silti on sanottu, että olisin voimakkaimman hoivavietin omaava ystäväpiirissämme!
Viides huone Ravussa, tyhjä planeetoista, mutta juno on 6. huoneen kärjellä. Mitään vauvakuumetta en ole ikinä potenut, jotenkin pidän lapsista enemmän sitten, kun niille on kehittynyt persoona. (Julmaa tekstiä...)

Ehkä 5. huoneen rapu tekee sen äidillisyyden, mutta aurinko vesimies realistisuuden ajatukseen äitiydestä ja siihen että vastasyntyneet eivät aiheuta hysteriakohtauksia ja vauvakuumetta.

Mene ja tiedä! 

[Q]

Minulla myös ystäväpiirissä yksi  - nainen, joka on jo nyt 24 vuotiaana vannoutunut vanhapiika. Tulee kyllä hirmuisen hyvin toimeen niin eläinten kuin lastenkin kanssa, mutta on teini-iästä saakka vannonut, ettei ikänä lapsia rupea rustaamaan. Minä aina häntä kiusoittelen, että "eihän sitä koskaan tiedä, älä sano, älä sano" ja ehkä salaa vähän toivonkin, että hän kuitenkin tapaisi jonkun mukavan ihmisen jonka kanssa asettuisi aloilleen ja perustaisi perheen :...mutta vuosien vieriessä olen alkanut epäillä hänen pysyvän sanassaan. Koko sinä aikana, jonka olemme toisemme tunteneet hän ei ole edes yhden yhtä seurustelukumppania tuonut näytille, josko sellaisia on ollutkaan enkä oikeastaan ole varma odottaisinko sellaisen sitten joskus aikanaan olevan vastakkaista vaiko samaa sukupuolta. On sellainen täydellisen androgyyni ja samalla myöskin hyvin iättömän oloinen ihminen -aika vesimiesmäinen siis .

Ei tosiaan ole myöskään mitenkään erityisen lämminhenkinen tai tunteileva tyyppi (vaikka saattaakin kyllä liikuttua joskus ihan vaivaantuneiseen kyyneleisiin saakka), vaan pikemminkin hiukan etäinen ja viileä. En voisi ikimaailmassa kuvitella hänen kumaruvan lastenvaunujen ylle lepertelemään tuntemattomille vauvoille tai taaperoille tai ylenpalttisesti halailevan ja suukottelevan tuttujakaan lapsia. Kuitenkin esim oma tyttäreni on aivan hulluna häneen ja tämä ystävänikin on kyllä kovin otettu ihailijastaan ja omalla tavallaan näyttää nauttivan pikkuneidin kanssa puuhailusta. Koirien ja kissojen kanssa sama juttu.

Sanoinkin hänelle viimeksi, että harmi kun mummoksi ei voi tulla tulematta ensin äidiksi -hän kun istuisi jotenkin siihen rooliin hirveän hyvin. Ei olisi mikään hössö mummu, mutta varmasti lastenlastensa ihailema ja palvoma. Hyvin voin kuvitella hänen viettävän vanhuudenpäiviään lapsettomana, puolisottomana mutta täysin valintaansa tyytyväisenä jossakin korvessa pikkuisessa mummon mökissään, seuranaan kissa ja ikkunalla kasvavat saint pauliat

[Mirjam]

Sanoinkin hänelle viimeksi, että harmi kun mummoksi ei voi tulla tulematta ensin äidiksi -hän kun istuisi jotenkin siihen rooliin hirveän hyvin. Ei olisi mikään hössö mummu, mutta varmasti lastenlastensa ihailema ja palvoma.

Veskarit kai tietää, että äidiksi ja mummoksi voi tulla ilman synnyttämistä. Siihen ei tarvita 'veri siteitä' näin ainakin itse koen, vaikka olenkin monen lapsen äiti. 

[Q]

Sanoinkin hänelle viimeksi, että harmi kun mummoksi ei voi tulla tulematta ensin äidiksi -hän kun istuisi jotenkin siihen rooliin hirveän hyvin.

Veskarit kai tietää, että äidiksi ja mummoksi voi tulla ilman synnyttämistä. Siihen ei tarvita 'veri siteitä' näin ainakin itse koen, vaikka olenkin monen lapsen äiti. 

Juuh, hänkin sanoi jotakin tuollaista . Noususolmu ravussa vissiin pistää minut taipumaan pikemminkin sen veri on vettä sakeampaa sananparren puoleen

[selkälokki]

Veskarit kai tietää, että äidiksi ja mummoksi voi tulla ilman synnyttämistä. Siihen ei tarvita 'veri siteitä' näin ainakin itse koen, vaikka olenkin monen lapsen äiti.

jep, naulankantaan.

Ja mikään ei ole rasittavampaa kuin se, kun joku rupeaa tuputtamaan ja tekemään käännytystyötä lastenhankintaan.
Tyyliin: " Jos sitä sitten vanhana joutuu yksin olemaan ja sitten harmittaa, ettei ole tullut lapsia tehtyä"
Tuollainen  lause on kuin punainen vaate miulle....

Ekasikin, anoppini äiti on tehnyt aikoinaan 8 lasta. Ja lapsenlapsia on lukuisasti jne.
Silti, hän töröttää yksin talossaan, ei ikinä itse tee aloitetta, että lähtisi minnekään, puhumattikaan, että harrastaisi jotain.
Ja aina kun siellä käy, on valitusvirsi seuraava:
" Kun ei kukaan käy ja ei puhelinkaan  ole soinut tänään kertaakaan." jne.
Että siinäpä sisältörikas elämä!!
Joo, että olen tullut siihen tulokseen, ettei vaikuta muitten ihmisten (tai lastensa) niskoille sälyttää omaa viihtymistään ja elämän rikkauttaan.
Näin on.

[selkälokki]

Lisäisin vielä sen, että minusta on tosi mahtavaa se, että ne jotka haluavat, niin saavat ja tekevät tenavia.
En kyllä itse yritä muita "käännyttää" lapsettomuuteen.
Se on niin henkilökohtainen juttu jokaisella.
Onneksi jotkut punaltavat useamman, niin ei minun edes tarvitse tehdä.
Säilyy tasapaino

[Mirjam]

Nimenomaan Selkälokki ! 
Ja miten paljon on lapsia, joilla ei ole vanhempia?
Ja joilla 'verisitein' on, mutta ei kuitenkaan sitä kokemusta, jota ylipäätään vanhemmuus symboloi lapsen sisäisyydenkin kehityksessä.
Yhtään kuitenkan vähättelemättä 'veriside' vanhemmuutta..
Se on yksi elämän lahjoista, mutta ei mikään itseistarkoitus taikka ihmisyyden mitta.

[Ozzette]

Itselläni ei ole lapsia, mutta sen sijaan siskoni tytöt ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Tädin silmäteriä ja kullannuppuja !    Lapset ovat IHANIA, vaikken itse niitä haluakaan hankkia tällaiseen elämäntilanteeseen.

[Alzbeta]

Päästiin taas aiheeseen... No kieltämättä on järkytys huomata kuinka vähitellen kaveri toisensa perään on raskaana... niin ja siis itsestäänselvää, että ne on naimisissa... jne...

5. huoneen kärki Neitsyt ja siellä Pluto ja Saturnus (Vaa´assa). En tuosta kyllä lastentarhan tätiä saa tekemälläkään enkä suurperheen äitiä. 

Minulla on Katja-Q kaltaisiasi kavereita, jotka "salaa" ajattelevat että "voi kun tuo tajuaisi, että lapset ovat elämän tarkoitus"... No hieman kärjistäen joo, mutta kieltämättä pelottaa kun mennään tästä muutama vuosi eteenpäin... Nyt vielä kuittaan huumorilla jos joku sanoo aiheesta ääneen, mutta en kyllä tiedä miten muutaman vuoden päästä. Ei varmaan ole enää ihan niin hauskaa...

Muistelen kuinka jo lapsena jotenkin aina ajattelin itseni "sitten isona" olevan aikas urasuuntautunut...

Jollain tavalla koen, että perinteinen perhe on menettänyt ajan saatossa turvallisuuttaan ja siksikin epäilyttää onko se todella sitä mitä haluan. Koska sen verran nousu-rapua tunnistan itsessäni kuitenkin, että kyllä se turvallisuus ja vakaus on tärkeää. Mutta modernin rapumaisesti päätän itse mistä sitä turvallisuutta ja vakautta haen. Tällä hetkellä ainakin se kieltämättä on se oma ala ja sen kautta tuleva yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asema.

Ja tekisi kyllä mieleni ihan piruuttaan ilmestyä joskus tyttöystäväni kanssa paikalle näiden töllisteltäväksi, jotka eivät voi ymmärtää sitä, että joskus ihmisen elämänvaihe ja elämäntilanne on vain sellainen, että sopivaa kumppania ei yksinkertaisesti ole löytynyt tai sitä ei ole edes etsinyt, koska se ei ole tuntunut niin tärkeältä. Puhumattakaan perheen perustamisesta. Älkää yrittäkö ymmärtää tai "sääliä" sellaista, joka on aivan tyytyväinen omaan tilanteensa ja jos ei ole niin sitten tekee asialle itse varmasti jotain jos/kun sen aika tulee.
Seksuaalisuuden vapautuminen ja ulos kaapista joukko marssi on hieno asia, mutta kuulunkin uusimpaan uuteen seksuaaliseen vähemmistöön... En ole seurustellut pitkään aikaan ja ei en myöskään ole lesbo. Olen vain yksinkertaisesti nuori sinkku, joka miettii elämäänsä eikä ole edes halunnut sotkea miestä omaan sekavaan elämäänsä. Ihan vain jokaisen osapuolen parhaaksi.

Sori ei ollu mitenkään suhun kohdistuva purkaus... oon ehkä kieltämättä hieman katkera "eräille" ja siitä kuinka ne ei voi ymmärtää, että tietyissä asioissa jokainen nainen osaa lukee toisen ajatukset. ja se EI ole kivaa. 

Niin ja kyllä tää aihe kieltämättä on herättäny paljon tunteita ja ajatuksia viime aikoina.  Että sori tää ylenpalttinen purkaus.