Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 7
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Lapsirakkaus ja lapsivapaus  (Luettu 51521 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Rakkauden enkeli
Vieras
« Vastaus #15 : 24.02.2006 23:09:25 »

Minä pidän lapsista kovasti. Ja jo pienenä haaveilin ja oikeastaan tiesinkin tulevani vielä äidiksi.  smitten Minulla on hassua kyllä 5 huoneessa näemmä vesimies ja 4 huoneessa kauris. Kumonneeko tuon vesimiehen vaikutuksen sitten totaalisesti se, että olen aurinkomerkiltäni härkä?  2funny
Eiköhän me kaikki olla koko karttamme yhteissumma, että ei voi vain yhdeltä kantilta katsoa...  :Smiley
tallennettu
Q
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 382


Profiili
« Vastaus #16 : 25.02.2006 00:30:59 »

Niin no...ehkäpä minut nyt tarkoituksella käsitetään hieman väärin tai sitten en vain tällä kertaa ole osannut  vaaka-merkuriukseni mukaisesti asetella sanojani tarpeeksi diplomaattisesti Huh

Ei minulla ole mitään sitä vastaan jos ja kun joku haluaa pysyä lapsettomana. Päinvastoin! Maailmassa on jo muutenkin ihan liikaa populaa (ja kyllä, tämä on mielestäni asia jota pitää tarkastella globaalissa mittakaavassa; Suomessa ehkä on vähän väkeä, mutta toisaalla ruuhkaa sitäkin enemmän), että hyvä vain jos joku skippaa omasta vapaasta tahdostaan tämän lisääntymisvietin. Olen suorastaan kiitollinen siitä, koskapa voin sen ansiosta itse vähän paremmalla omalla tunnolla toteuttaa tätä alkukantaista ja inhimillistä, joskin nykymaailman tilassa hieman itsekästäkin, tarvettani monistaa geenejäni eteenpäin ja nähdä verilinjani jatkuvan jälkeläisissäni Smiley. Se taas sitten on asia aivan erikseen, jos joku jää lapsettomaksi vastoin tahtoaan. Se on inhimillinen tragedia koskettavimmasta päästä, eikä sitä soisi kenenkään kokevan...mutta tässähän ei nyt ollutkaan puhe siitä, eihän.

En myöskään ole niin typerä ja kapeakatseinen, että kuvittelisin oman tieni onneen olevan se ainoa tie -saati sitten ainoa oikea tie. Ihmiset arvostavat, kaipaavat ja tavoittelevat eri asioita ja sehän tästä elämästä juuri tekeekin niin mielenkiintoista ja moniulotteista! Ymmärrän tämän ja kunnioitan sitä, vaikka se ei ilmeisesti tullut ensimmäisestä viestistäni selville.

Mitä tulee tuohon ystävääni, niin en todellakaan kuvittele, että hänkin voisi löytää onnen vain perustamalla perheen ja tulemalla äidiksi. Näen selvääkin selvemmin, ettei se ole tie, jota hän etsisi tai janoaisi ja että mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän tuleekin löytämään paikkansa toisaalla, tavoittamaan sisimpänsä onnellisimman sopukan toisenlaisissa kuvioissa. Ja hyvä niin. Tärkeintä että elää elämänsä niin kuin itse parhaaksi näkee, tuntee ja kokee.

Asia on kuitenkin niin, että (olipa se moraalisesti ja eettisesti hyväksyttävää tai ei) satun nauttimaan jollakin kierolla tavalla elämän ironiasta ja yllätyksellisyydestä. Se ei vaan koskaan lakkaa kiehtomasta ja innostamasta kuinka se kerta toisensa jälkeen ravistelee meitä ja saa meidät löytämään onnemme mitä ihmeellisimmistä paikoista -usein myös juuri sieltä, mistä emme koskaan olisi kuvitelleet. En voi kieltää sitä, etteikö olisi vähintäänkin hilpeää, jos hän, joka aina niin kovaan ääneen on vannonut ettei koskaan mene naimisiin saati hanki lapsia tekisikin juuri sen ja tulisi siitä tavattoman onnelliseksi Smiley. Hän tietenkin ajattelee samoin joistakin minun jutuistani ja tämä onkin osa keskinäistä huumoriamme. Olen varma siitä että hän ns. nauraisi partaansa, jos esim jonakin päivänä toteaisin, että astrologia ynnä kaikki muu vastaava olikin ihan justiinsa sitä hyödytöntä ja tyhjänpäiväistä höpönlöpöä kuin hän aina minulle väittikin. Meistä on hauskaa, jos pääsemme osoittamaan toisillemme, että "heiiii, katos nyt mitä sanoin...ja niin kuin väititkin vastaan, ähäkutti kultaseni" Grin

"Veri on vettä sakeampaa" on totta minulle ja sopii täydellisen hyvin noususolmuni ( rapu) teemaan. Minulle juuret, perhe ja suvun jatkuvuus ovat todellakin tärkeitä asioita -ne edustavat pitkälle kaikkea sitä, joka tässä elämässä vetää minua puoleensa ja tuo minulle onnea ja lohtua. Ja kyllä; biologiset lapset ovat minulle tärkeintä kaikesta, mikään, ei mikään mene tyttäreni edelle ja koen olevani oikeutettu näin kokemaan ja ajattelemaan. Onneni ylitsevuotavin täyttymys on ollut kantaa häntä sydämeni alla ja synnyttää tähän maailmaan, enkä koskaan ole kokenut mitään sen puhtaampaa ja täydellisempää kuin pidellessämme rakkaani kanssa häntä ensimmäistä kertaa sylissämme. Saadessani tuon pienen ihmisolennon ensi kertaa rinnalleni tunsin todellakin saaneeni elämälleni tarkoituksen ja sain kokea olevani ehjä. Se oli juuri sitä, mitä aina olin toivonut ja halunnut...tai ei, se oli vieläkin enemmän.

Tästä huolimatta en kuvittele, että kaikki tuntisivat samoin. En ajattele, että jokaisen naisen olisi pyrittävä samaan voidakseen kokea jotain kaunista ja onnellista. Samaa määrän päähän voi taivaltaa niin monin eri tavoin! Ja pyrin arvostamaan ja kunnioittamaan näistä jokaista, vaikka itselleni en muuta voisi kuvitellakaan.

Hmm...joskus ihmettelen, miksi tällaiset puheet vielä saavat jotkut niin takajaloilleen. Sinkkuelämä, uraputki, lesbous tai mikä tahansa, onko sillä oikeasti väliä?! Ja eiköhän niistä jokainen ala jo olla aikalailla yleisesti hyväksyttyäkin, jopa ihailtua ja kadehdittuakin. Hei oikeasti, nehän on kaikki jopa suorastaan trendi-ilmiöitä (mikä on pelkästään hyvä, jos sitä kautta opimme arvostamaan ja suvaitsemaan ihmiskunnan yhä laajempaa kirjoa), eikä niiden takia musta tarvitse enää kokea joutuvansa olemaan hyökkäävällä puolustuskannalla. Lähinnä se nykyään tuntuu olevani niin päin, että perinteiset perhearvot on niitä, joita ei enää arvosteta tai ihannoida. Useammin kuin usein olen törmännyt siihen olettamukseen, että olen jotenkin tyhmä tai saamaton, kun oikeasti haluan olla kotiäiti ja koen elämäni tärkeimmäksi ja kunnianhimoisimmaksi tehtäväksi olla tässä hommassa hyvä. Ja just tuo, että lapset tai perhe ei voi olla elämän tarkoitus...miksipä ei siinä missä itsensä etsiminen tai kunnioitettavan urankin luominen Smiley

No, menee jaaritteluksi jo, mutta sitä tässä ajan takaa, että oikeasti arvostan ja kunnioitan valintojanne ( ja olen pahoillani, jos kirjoituksestani erilaisen kuvan sai), enkä mitään muuta pyydä tai toivo kuin samaa kunnioitusta ja arvostusta myös omaa näkemystäni kohtaan Smiley. Olla rehellinen itselleen ja omille ihanteilleen ja pyrkimyksilleen, voisiko sitä paremmin elämäsä elää?
tallennettu
Alzbeta
Vieras
« Vastaus #17 : 25.02.2006 11:25:29 »

Katja-Q, no nyt mielestäni vaikutit diplomaattisemmalta tai ainakin ymmärsin nyt paremmin mitä tarkoitat. Ei voi muuta sanoa kuin eiköhän tämäkin keskustelu heijasta sitä millaisessa murroksessa ylipäätään elämme näissäkin asioissa. Kumpikin kokee olevansa "väärinymmärretty" ja "ei arvostettu"... Huh

Totta, parasta mitä voi tehdä elämällään on kuunnella sydäntään ja seurata sen ääntä.

 smitten
tallennettu
Pallaskissa
Astro-nauttija
****
Viestejä: 920



Profiili
« Vastaus #18 : 25.02.2006 12:42:04 »

Markku Manninen sanoi Vaa'an olevan yhden "vähiten" lapsirakkaista merkeistä, tai että lapsi/lapset tehdään lähinnä oman itsen jatkeeksi, ei lapsen itsensä vuoksi. Ja että Vaa'an suhde lapseensa paranee yleensä vasta sitten, kun lapsesta tulee vähän isompi ja kiinnostavampi Henkilö  Wink.

Hm. Vaikka olenkin nousu-Rapu ja minulla on mahtava viitoshuonestelliumi, en koe itseäni erityisen äidilliseksi äidiksi,ihan tavalliseksi sellaiseksi. Lasten hyvinvointi on minulle kyllä yleisellä tasolla todella tärkeää, olen maailmanlapsilisälahjoittaja ja kuulun pariinkin lasten asialla olevaan järjestöön. Mutta pullantuoksuinen, lapsilleen uhrautuva äitityyppi minä en ole  :Smiley
tallennettu

aurinko vaaka
kuu kalat
askendentti rapu
Alzbeta
Vieras
« Vastaus #19 : 25.02.2006 12:55:10 »

Hei muistankin joskus lukeneeni Jousimiehestä samaa, että kiinnostuvat lapsista vasta sitten kun ovat hieman isompia.

Omasta mielestäni 4-5-vuotiaat pikku kyselijät ovat aivan ihastuttavimpia olentoja. smitten

Keksin ratkaisun tuohon 5. huoneen ongelmaani. Vaihdoin huonejärjestelmän tasajärjestelmäksi. Näin 5. kärki muuttuu Skorpioniin ja siellä on  aurinko
merkuriusvenus, ja  uranus  smitten

Tosin neloseen siirtyi Saturnus Pluto yhtymäni, että tiedä onko tämä nyt sitten ojasta allikkoon tilanne...

Mutta kuitenkin.  smitten

Edit: miten saatoin unohtaa, Jupiter siirtyi myös 5.  smitten
« Viimeksi muokattu: 25.02.2006 12:57:12 kirjoittanut Alzbeta » tallennettu
selkälokki
Vieras
« Vastaus #20 : 25.02.2006 13:30:06 »

Nin, antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.
 smitten
tallennettu
Pallaskissa
Astro-nauttija
****
Viestejä: 920



Profiili
« Vastaus #21 : 25.02.2006 14:08:14 »

Lainaus käyttäjältä: Alzbeta
Keksin ratkaisun tuohon 5. huoneen ongelmaani. Vaihdoin huonejärjestelmän tasajärjestelmäksi. Näin 5. kärki muuttuu Skorpioniin ja siellä on  aurinko
merkuriusvenus, ja  uranus  smitten

Heh... Muun muassa Manninen käyttää merkkihuonejärjestelmää. Sitä käyttäessä muuttuu minunkin Placidus-viitoshuoneeni ruuhka neloshuoneen tunguksi ja viitoshuone (Skorpioni) jää Vertexiä lukuun ottamatta tyhjäksi!

Jotain voittaa, jotain häviää  Wink
tallennettu

aurinko vaaka
kuu kalat
askendentti rapu
Missa
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 256



Profiili
« Vastaus #22 : 26.02.2006 09:48:34 »

Markku Manninen sanoi Vaa'an olevan yhden "vähiten" lapsirakkaista merkeistä, tai että lapsi/lapset tehdään lähinnä oman itsen jatkeeksi, ei lapsen itsensä vuoksi. Ja että Vaa'an suhde lapseensa paranee yleensä vasta sitten, kun lapsesta tulee vähän isompi ja kiinnostavampi Henkilö  Wink.

Oho, näinkö? Huh Itse olen vaaka ja täysin tuota ajattelua vastaan, lapset ovat omia yksilöitä eivätkä mitään vanhempien omien egojen jatkeita. Itse en omasta perheellistymisestä tiedä, tosin olen melko nuori vielä joten tarviiko sitä tietääkään. Nuorempana olin ehdottomasti sitä mieltä että lapsia en hanki, mutta nyt olen hieman lieventänyt ajatteluani, ehkä hankin ehkä en - mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole (tehdään lapsia kun niin "kuuluu" tehdä, en tee elämässäni mitään koska niin "kuuluisi" tehdä josta kyllä saan huomauttelua). Ja jos perheenlisäystä edes harkitsen täytyy elämän olla muuten kunnossa, parisuhde, ura ja erityisesti talous. 5.huoneen kärki kauriissa, tosin 5.huoneesta löytyy Jupiter ja Vertex vesimiehessä, miten moinen vaikuttanee?
« Viimeksi muokattu: 26.02.2006 09:58:07 kirjoittanut Missa » tallennettu

aurinko vaaka kuu oinas askendentti neitsyt
Ozzette
Vieras
« Vastaus #23 : 26.02.2006 11:13:18 »

Huh ! Tuo kuvaus Vaa'asta äitinä kuvaa todella osuvasti omaa äitiäni, joka on Vaaka... Suhteemme on vuosien mittaan koko ajan parantunut ja lähentynyt lapsuusajoistani.  smitten
tallennettu
pluto
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 558


...miau...


Profiili
« Vastaus #24 : 26.02.2006 11:46:04 »

Kirjoittelin jo naapurikeskustelusta omista äiti-lapsi-kokemuksistani, mutta oli niin mielenkiintoinen aihe, että piti osallistua tähänkin.

Itse en ole koskaan ollut erityisen lapsirakas, mutta pidin aina itsestään selvänä, että joskus varmaan tulee aika jolloin lapsia haluan ja niitä tulee. Niinkuin sitten tulikin.

Kaikki muut kuitenkin ovat nähneet minussa ihmisen, joka on äärimmäisen epätodennäköinen äiti-ihminen... Kyllä juoruilua riitti, kun yhtäkkiä olin raskaana, eikä kukaan edes tuntenut lapseni isää. Shocked smiley6600 Shocked

Kartassanikaan äitiys ei ole ainakaan mitenkään ruusuisesti ollut esillä:  kuu kauris, 4.huone aspect_squ pluto ja mars sekä aspect_opp saturnus

Viitoshuoneeni luulin aiemmin olleen typötyhjä, mutta kiitos astro.com:in, nythän näen, että siellä asustaa Lilith, "noitanainen", tekemättä aspektia yhtään minnekään.
Jotenkin näen tämän selityksenä sille, miksi koko "lapsen hankkimis-prosessi" oli niin mystinen ja intuitiivinen... Tuli vaan voimakas tunne, että nyt saan lapsen, eikä se ole ollenkaan huono juttu... Tätä tunnetta ei ole koskaan tarvinut kyseenalaistaa myöhemminkään.
Lapsen hedelmöittäjän nimikin selvisi aikanaan... Tyttö on tällä hetkelläkin isänsä luona käymässä, että niin vaan on elämä joskus ihmeellistä.
tallennettu
Fanni
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 2



Profiili
« Vastaus #25 : 26.02.2006 17:15:31 »

Minulle on jo lapsesta asti ollut selvää, että haluan lapsia. Sainkin molemmat lapseni jo alle kolmikymppisenä ja olen tyytyväinen ratkaisuuni. Ehkäpä nousurapu vaikuttaa tähän haluuni toteuttaa naiseutta äitiyden kautta. Leijona neloshuoneessa taas taitaa tehdä minusta melkoisen komentooran kotioloissa. Voi lapsiraukkoja!
tallennettu

Aurinko & Venus kauriissa, AC ravussa,
Kuu leijonassa, MC vesimiehessä
- Tulihevonen -
Punainen Kosminen Käärme
Mirjam
Vieras
« Vastaus #26 : 26.02.2006 17:32:36 »

Noin haluaisin tapahtuvan omallekin kohdalleni. En haluaisi että "lapsen tekeminen" olisi järkeilyyn perustuva päätös, vaan saisi alkunsa vahvasti intuitiivisesta tunteesta. Sellainen yllättävä tapahtuma jonka tuntisi silti olevan tarkoitettu. Lapsi olisikin enemmän "elämän lapsi" kuin minun...

Noin minäkin olen asian kokenut ja 'ilokseni' se onkin niin toteutunut.
En ole koskaan miettinyt 'lasten hankkimista' sellaisena, että minun asiani olisi spekuloida jotain 'maallista tilannetta' järkiperäisesti. Ainoa minkä katson järkeväksi järkeilyksi tässä asiassa, on ehkä oman terveyden ja jaksamisen arviointi...jaksaako olla tässä tilanteessa vanhempi...jne..
Minusta se on osa vastuullisuutta...tosin, sekään ei aina ole mahdollista ja varmasti toisaalta sellaiset vanhemmat, jotka eivät jaksa yksin vanhemmuudessa, muuttavat tätä kummallista 'yhteiskuntaa', jossa jokainen suorittaa yksin omassa lokerossaan ja kilpailee kaikessa toinen toisensa kanssa...

Muistaakseni Hopeatäthi kirjoittikin toisaalla tästä aiheesta kovin kauniisti.... angel
tallennettu
K-NRJ
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 2620


PUNAINEN PAHOLAINEN - RED DRAGON


Profiili
« Vastaus #27 : 26.02.2006 18:28:02 »

Minulle kävi vähän samalla tavalla kuin Synapsi tuolla ekasivulla kertoi. Eli nuorempana en ollut yhtään varma siitä haluanko perheen ja lapsia. Minulla oli niin villiä ja hauskaa tuo opiskeluaika etten ajatellut lapsia. Ja ihmettelin kavereita, jotka jo 24-25 vuotiaina halusivat sitoutua eli menivät naimisiin ja suunnittelivat lapsia...

Niin se sattuma vaan teki minullekin että Helsingin yössä tapasin miehen joka oli heti alusta asti paljon enemmän kuin aikaisemmat. Aika pian menimme jo kihloihin ja vaikka lapsista ei ollut puhetta, olo oli sellainen että uskalsin ottaa riskin ja jättää ehkäisyt pois. En ollut edes varma siitä  että tulenko ikinä raskaaksi mutta niimpä siinä kävi eli pieni ihmisenalku oli lähtenyt alulle...  (Uranus 5:ssa eli yllätysraskaus)

Ja toinenkin tuli samalla tavalla eli ei mitään yritystä siihen suuntaan. Olen pärjännyt hienosti lasten kanssa vaikken todellakaan ole mikään perinteinen äitityyppi vaan pikemminkin moderni nainen, joka pistää miehille kampoihin työelämässä. Ja vaikka olenkin äiti, en ole unohtanut omia harrastuksia ja omasta kunnosta huolehtimista: vedän edelleen aerobiccia ja tapaan kavereita silloin tällöin. Eihän äitiys ole sitä että istuskellaan vaan kattiloiden ääressä!!!

Mutta kolmatta en halua. Lapset vaativat niin paljon, toki antavat paljon enemmän, mutta kolmatta en yksinkertaisesti enää jaksaisi...
tallennettu

Au Kauris, AC Rapu, Kuu Rapu
MC & Merkurius & Venus Vesimies
Punainen Galaktinen Lohikäärme
selkälokki
Vieras
« Vastaus #28 : 26.02.2006 21:13:06 »

Lainaus
Ja vaikka olenkin äiti, en ole unohtanut omia harrastuksia ja omasta kunnosta huolehtimista: vedän edelleen aerobiccia ja tapaan kavereita silloin tällöin. Eihän äitiys ole sitä että istuskellaan vaan kattiloiden ääressä!!!

Hienoa Kaurisenergiaa!

Tuo on minusta aivan ihanaa, ettei suloiset äitiliinit ihan unohdu elämään ainoastaan lastensa kautta!!!
Tuntuu, että se on hieno esimerkki myös lapsille.
Tosin toki lapset tarvitsevat runsaasti aikaa ja huomiota ja rakkautta, mutta silti, äidillekin omaa elämää! Ja ennenkaikkea, koska useimmiten miehet kyllä pitävät puolensa oman aikansa suhteen, mutta äidit saattavat toimia monitoimikoneena kotona kuljettaen lapsia harrastuksiin ja valmistaen ruokaa ja eläen täysin muun perheen armoilla.  knuppel2
Tällaisia on vielä tänäkin päivänä valitettavan paljon!
tallennettu
Q
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 382


Profiili
« Vastaus #29 : 26.02.2006 22:39:26 »

Lainaus
Ja vaikka olenkin äiti, en ole unohtanut omia harrastuksia ja omasta kunnosta huolehtimista: vedän edelleen aerobiccia ja tapaan kavereita silloin tällöin. Eihän äitiys ole sitä että istuskellaan vaan kattiloiden ääressä!!!

Hienoa Kaurisenergiaa!

Tuo on minusta aivan ihanaa, ettei suloiset äitiliinit ihan unohdu elämään ainoastaan lastensa kautta!!!
---
useimmiten miehet kyllä pitävät puolensa oman aikansa suhteen, mutta äidit saattavat toimia monitoimikoneena kotona kuljettaen lapsia harrastuksiin ja valmistaen ruokaa ja eläen täysin muun perheen armoilla.  knuppel2
Tällaisia on vielä tänäkin päivänä valitettavan paljon!

Noh noh, eikös tässä just nimenomaan sorruta siihen, mistä minua jo täällä kerran aikaisemmin ojennettiin police . Elikkäs eihän sekoiteta omia henkilökohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia absoluuttiseen totuuteen Wink

Perheelleen, kodilleen, avioliitolleen ja ennen kaikkea lapsilleen omistautunut kotiäiti ei enää tänä päivänä läheskään aina ole vain alistettu ja hyväksikäytetty uhri, joka on tilanteessa vain koska ei omaa tarpeeksi omaa tahtoa ja tervettä itsekkyyttä pitääkseen puoliaan ja riistäytyäkseen ulos itselleen epäedullisesta tilanteesta. Uskokaa tai älkää, tällainen elämäntyyli voi ihan oikeasti olla jonkun täysin järjissään olevan, fiksun ja sivistyneen nykynaisen valinta!

Se, että nyky-yhteiskunta ei läheskään riittävästi arvosta ja tue kotiäidin roolia, ei tarkoita sitä etteikö joku yksittäinen ihminen voisi nähdä tuon tehtävän hyvinkin antoisana ja palkitsevana. Niin kummalliselta kuin se tässä urakeskeisessä, yksilön tarpeita korostavassa ajassa voi kuulostaakin, niin jollekin se voi todella olla se haaveiden täyttymys ja korkein päämäärä. No, nyt te ajattelette tietenkin, että tällainen ihminen ei vain tiedä/ymmärrä paremmasta tai että häneltä ehkä puuttuu tarvittavaa kunnianhimoa tai älykkyyttä tavoitella jotain (teidän mielestänne) arvokkaampaa. Näin ei kuitenkaan läheskään välttämättä ole ja se, että tämä on se olettamus, josta useimmat tuntuvat automaattisesti lähtevän on itseasiassa melkolailla loukkaava. Älkää suhtautuko säälien ja alentuvasti ihmiseen, joka pitää tärkeimpänä tehtävänään lämpimän, rakastavan kodin luomista lapsilleen ja puolisolleen (ja kyllä, myös itselleen!) -se on haasteellinen tehtävä, eikä yhtään sen vähempi arvoinen (vaikkakaan ei mielestänne ehkä yhtä hohdokas ja mediaseksikäs) kuin vaikkapa menestyksekkään uraputken luominen tai oman henkisen tiensä etsiminen. Olla/tulla hyväksi äidiksi ja puolisoksi ei ole yhtään sen huonompi kuin tulla hyväksi työtehtävässään. Saada rakkautta ja aikaa lapsiltaan ja puolisoltaan ei ole arvottomampaa kuin saada arvostusta kollegoiltaan.

Monet ihmiset omistautuvat työlleen tai opiskelulleen tai ehkäpä itsensä löytämiselle. Se on useimpien mielestä paitsi hyväksyttävää, myös toivottavaa. Tavoitteet elämässä tekevät siitä mielekkään ja auttavat jaksamaan vaikeittenkin aikojen ylitse. Mutta miksi niiden tavoitteiden pitäisi aina tähdätä kotoa pois? Miksi perheelleen ja kodilleen omistautuminen on aina väärin ja epätervettä? Se, että omistautuu lapsilleen tai omistautuu puolisolleen ei tarkoita aina sitä, että olisi marttyyri ja salaa sisäisesti katkera ja onneton. Niin vaikea kuin teidän omasta näkövinkkelistänne sitä onkin ehkä käsittää (saati sitten sisäistää), joku voi ihan todella nauttia siitä! Joku voi ihan vilpittömästi tuntea itsensä onnelliseksi sellaisessa tehtävässä ja asemassa, saada siitä suurta tyydytystä ja henkistä hyvänolon tunnetta...ja miksi tässä kuviossa automaattisesti olisi jotain mätää ja kieroutunutta?

Tietenkään kenenkään ei pidä jäädä kattiloiden ääreen istuskelemaan, jos ei itse siitä iloa ja nautintoa tunne ja on ihanaa, ettei kenenkään (ainakaan periaatteessa) enää ole edes pakko. On mahtava juttu, että nykyaikana naisilla on paljon erilaisia vaihtoehtoja, voi tehdä (halutessaan) niin paljon muutakin kuin tulla äidiksi ja vaimoksi! Hienoa mielestäni on myös se, ettei kenekään (ainakaan pitäisi) enää joutua myöskään tuntemaan huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä näin tehdessään. Mielestäni on kuitenkin väärin olettaa, että kaikki sitä haluaisivat, toiset vain julkisemmin ja toiset hiljaisesti katkerassa ja alistetussa mielessään.

Minusta ainakin on ihanaa laittaa ruokaa ja kotia, olla lähellä lastani ja täyttää hänen tarpeensa, odottaa miestäni töistä kotiin ja leipoa pullaa vieraille. On mukavaa tehdä niin ja nähdä paitsi muiden, myös itsensä iloitsevan siitä. Tämä on juuri sitä, mihin haluan panostaa suurimman osan ajastani ja energiastani. Siltikään en koe mitenkään uhrautuvani esim jäädessäni kotiin hoitamaan lasta lisäopintojen tai työhön paluun sijasta, tai jättäessäni klubi-illan väliin koska tyttärelläni on kurkku kipeä. En tunne jääväni paitsi mistään korvaamattomasta, jos menemme koko perheen kanssa pulkkamäkeen sen sijaan, että menisin leffaan katomaan kohutuinta kassamagneettia. Ihana tyttäreni ja tämä meidän pieni perheemme on juuri sitä, mikä tässä elämän vaiheessa on minusta kaikkein kiehtovinta ja jännittävintä!

Tietenkin joskus olen väsynyt ja kiroan koko hommaa, mutta eiköhän niin käy joskus jokaiselle, oli pesti mikä tahansa. Unelmaduuni tai mielenkiintoisimmat opinnotkin käyvät silloin tällöin nyppimään ja kaipaa hetkeksi vaihtelua voidakseen taas palata virkistynein, uudistunein mielin varsinaiseen tehtäväänsä, uppoutuakseen taas siihen omaan intohimoonsa. Ja kun näin käy, lähden kyllä ilman muuta kahville/siiderille ystäväni kanssa tai yksinäni jotain uutta vaatetta tai muuta kivaa katselemaan. Joskus riittää vaikka tunti-pari kodin hiljaisuudessa hyvää kirjaa lukien, kun mieheni ulkoilee lapsen kanssa. Enkä näin tehdessäni koe mitenkään huonoa omaatuntoa tai olevani huono ihminen. En tietenkään...mutta missään nimessä en aijo tuntea olevani myöskään huono tai jotenkin vähäpätöisempi siksikään, etten aina kuitenkaan niin tee tai edes halua ethdä ja että tämä, oleminen äitinä, oleminen puolisona, on kuitenkin se, mitä eniten rakastan ja mikä minut eniten onnelliseksi tekee Wink

ps. Pyydän anteeksi jos meni hieman OT, mutta minusta tuntui tärkeältä tuoda esille, että asian voi nähdä aina toisellakin tapaa. Itsekin koitan näin tehdä, joskus onnistuen, joskus onnistumatta. Yrittää voi kuitenkin Smiley
tallennettu
Sivuja: 1 [2] 3 4 ... 7
  Tulostusversio  
 
Siirry: