Sivuja: 1 ... 3 4 [5]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Sterilisaatio  (Luettu 48835 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #60 : 10.01.2007 08:12:00 »

Nostanpa tätä topicia täältä hiukan.
Itselle hyvin ajankohtainen aihe ja lukiessani jäin kaipaamaan sterilisaation kokeneiden ajatuksia ja tuntemuksia.

Oletteko huomanneet jotain fyysisiä muutoksia sterilisaation jälkeen? Onko esim vaikuttanut elopainoon johonkin suuntaan?
Entä psyykisellä tai tunnepuolella?
Koitteko käyvänne samalla jotain muuta prosessia siinä?
Surua, haikeutta, luopumisen tunteita, vapautumisen tunnetta yms?

Kiitos mahdollisista vastauksistanne!
 Smiley
tallennettu
Jasca
Vieras
« Vastaus #61 : 10.01.2007 16:54:48 »

Minä kävin sterilisaatiossa suht nuorena oikeastaan osana toista hoitotoimenpidettä. Itse sitä kuitenkin ehdotin, koska en ole koskaan halunnut omia lapsia. Valintaani en katunut, vaikka jouduinkin päätöstäni miettimään uudelleen. Tapasin nimittäin nykyisen mieheni vasta sterilisaation jälkeen. Sen vuoksi sanon, että kannattaa olla täysin varma ennen toimenpidettä, ettei enää halua lapsia missään tilanteessa. Onneksi en kuitenkaan joutunut katumaan, vaikka prosessoinkin asian toistamiseen. Minulle st oli vapauttava kokemus.

Olen yllä lihonut huimaavasti, mutta en ole yhdistänyt sitä sterilisaatioon vaan elämäntapoihin ja tupakoinnin lopettamiseen. Haittana kuitenkin on ollut kovat menkkakivut toimenpiteen jälkeen. Ilmeisesti toimenpiteestä on syntynyt kiinnikkeitä tms. Asiaa ei ole tutkittu. Kaikillehan ei tule kipuja, joten sitä ei kannata pelästyä. Kivuistakin pääsen kohdun poistolla, jos haluan joten homma voidaan kyllä hoitaa.

Toivottavasti en pelotellut sinua ihan kuralle? Loppujen lopuksi st:ssa on aina perustana se millainen lehmä kenelläkin on ojassa. Jos valinnasta on varma, niin toimenpiteenä st on helppo.  Smiley
tallennettu
Irish
Vieras
« Vastaus #62 : 10.01.2007 17:09:37 »

No joo, olen ollut katsomassa tuota sterilisaatiota, enkä siksi halua sanoakaan enempää.. uglystupid2

Vähän mietityttää, miten paljon ihmiset pelkää toimenpiteitä/leikkauksia? Kun niin tyyniltä ne aina näyttää, kun ne on johonkin menossa... Itse varmaan kuolisin ennemmin, kuin menisin mihinkään leikkaukseen. Johtuen siitä, että olen nähnyt livenä/opetusvideoilta ja kuullut juttuja tosi paljon.. Yhdellä opetusfilmillä kirurgilla ei ollut edes maskia naamalla ja se sörkki tosi väkivaltaisen näköisesti. Yleensäkin leikkaukset näyttää tosi raaoilta, ei mitään pikkusievää niinku jossain teho-osastossa....  crazy2

Voi kammotus, anteeksi että pelottelin, mutta tulipa purettua traumoja.. Paitsi jätin kyllä kertomatta oikeesti kaikista kamalimmat jutut, enkä kerrokaan kun kukaan ei sellaista halua lukea.  crazy2 Ja niin, musta ei tule todellakaan leikkaussalihoitsua, sen oon päättänyt! Ihan mitä vaan muuta!
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #63 : 10.01.2007 17:29:02 »

 2funny
No joo... kiitos ajatuksistanne ja kokemuksistanne..
Ei, en minä pelästy...
En itse kyllä livenä ole leikkauksia nähnyt, mutta tvstä kyllä (muitakin kuin teho-osastoa)ja ne on todella julman näköistä touhua ja ennenkaikkea itseä on aina kammoksuttanut se rajuus ja sellainen kumma käsittelytapa, niinkuin kysessä ei olisi ihminen, vaan joku laite, jota rukataan ja kaivellaan ja runnotaan...   Shocked Sitä olen niissä juuri aina kammoksunut, kun itsellä olisi tunne, että koskettelisin ihmisen sisuskaluja vielä hellemmin ja varovaisemmin kuin tätä pintaa...
Suljen ajatukseni kyllä täysin siltä, että miten minua/sisuskalujani runnovat silloin.  Undecided
Taidan tilata enkeleitä ohjaamaan lekurin käsiä ja minä en sellaista ihan joka välissä ja pikkuasioissa tee..  Grin

Tosiaan, kävin tänään esitarkastuksessa ja sopimassa ajan itse operaatioon. Hiukkasen jännitti, kun oli ihan vieras sairaala ja lääkäri. Pelkäsin että siellä olisi joku itseä nuorempi G.Clooneyn näköinen tyyppi, mutta *huoh*, onneksi oli itseä vanhempi ja leppoisa tyyppi.
Mutta tosiaan olen nyt vain huomannut, että tulee jännä surullisuus pintaan... haikeaa ... surullista... Undecided
Siis päätökseni on ihan ookoo, harkittu ja varma, siitä ei tuo surullisuuteni johdu, jotenkin vain kai tämä on hyvästijättöä jollekin... ehkä tietynlaiselle vaiheelle elämästäni... hedelmällisyydelle hyvästit...  Shocked Sad

tallennettu
Irish
Vieras
« Vastaus #64 : 10.01.2007 17:38:36 »

Tsemppiä.. Uskon että teet oikean päätöksen.. Tottakai sitä tulee haikea olo!
Kyllä ne kirurgit hoitavat hommansa asiallisesti ja taidokkaasti,
vaikka se touhu pahalta näyttääkin. Kaikki menee hyvin.  Smiley Smiley
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #65 : 10.01.2007 18:51:20 »

Löysin tällaisen tekstin; (kahlaa netissä)
Edes sterilisaatio ei ole täysin 100-prosenttinen ehkäisymenetelmä. Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 %:ssa. Tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Syynä voi olla puristimen väärä sijainti tai se, että puristin ei yllä sulkemaan munanjohdinta täysin. Luonto myös yrittää parantaa ruumiiseen syntyneet vammat (kuten haavat), tässä tapauksessa elimistö voi yrittää muodostaa katkaisukohdan yli uuden yhteyden tai munanjohtimien päät saattavat hakeutua uudelleen yhteen.

Vaikkei minulle tuo sterilisaatio ole ensisijaisesti mikään ehkäisykeino (minusta se olisi aika hullu ensisijaiseksi syyksi?) niin tulipa vain mieleeni, että minun kehoni on varmaan just semmoinen, että hylkii noi klipsit menemään...tai tosiaan nuo johtimet kuroo itsensä takaisin toistensa luo  buck2
Mutta eipäs maalailla.
Ja toisaalta, jos niin kävisi ja siitä seurauksia olisi, niin sitä voisi jo kyllä pitää "taivaan lahjana" (vai luonnonoikkuna)  Cheesy
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #66 : 10.01.2007 20:25:14 »

Hmm..kiitos, oli ihan mielenkiintoista. Googletin lisääkin tietoja tuosta, mutta mistään ei löytynyt tietoja missä niitä lopun viimeksi tehdään.
Silti, vaikka kuulostaa tietyiltä osin hyvältä, niin minulle tökkii sana mikroimplantti Huh Jotain ennakkoluuloja..  Wink
Kyllä olen ihan tyytyväinen tähän operaatioon siinä muodossa missä se ollaan tekemässä.

Se mikä koko asiassa on hämmästyttänyt ja kummastuttanut, että sterilisaatiosta käytetään ensisijaisesti nimitystä ehkäisymenetelmä  Huh Shocked
Jotenkin se asettaa sen samalle viivalle kuin vaikka kondomit...  :Smiley


tallennettu
Satu
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 273



Profiili
« Vastaus #67 : 10.01.2007 22:57:41 »

En mäkään tiedä missä sitä tehdään, mutta tuo kuulostaa kyllä hyvältä, että siitä on toimenpiteestä on tulossa yksinkertaisempi.
Tuossa vaan on haittapuolena se ettei sitä voi purkaa sitten enää.

No mulla on Essuresta neljän kuukauden takainen omakohtainen kokemus ja mulle se tehtiin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa. Mie päädyin sterilisaatioon oman henkeni ja terveyteni takia, kun mulla on se pahuksen pikkuaivojen infarkti takana. Mulle voisi olla  hengenvaarallista, jos jotain menisi vaikka synnytyksessä vikaan, koska mulla on oltava pysyvästi verenkiertolääkitys. Toisekseen mulla on jo kaksi tervettä lasta enkä mitenkään voi käyttää hormonivalmisteita ehkäisynä. Siksi tällanen ratkasu oli oikeastaan se ainoa oikea.

Essure tehtiin kevyessä puudutuksessa ja kipulääkityksessä alakautta. Ei se nyt niin kauhian epämiellyttävä ollut, vaikka tottakai jokainen kokee epämukavuudet tavallaan. Ainoa mikä siinä voi ruveta tuottamaan hankaluuksia on se, että munatorvet alkaa krampata eikä implanttia saada paikalleen, mutta siihen on käsittääkseni lääkkeitä. Mulla koko toimenpide valmisteluineen taisi mennä noin vartissa ja tarkkailussa lepäilin vissiin pari tuntia. Ekat kolme kuukautta piti sitten vielä käyttää kondomia ehkäisynä varmuuden vuoksi, kunnes lopputarkastuksessa munatorvet ultrattiin ja todettiin sulkeutuneiksi. Ihan alkuviikkoina mulla jonkin verran nipisteli alavatsaa (arpikudoksen kasvu) ja jossain vaiheessa kiertoa ne implantit saattaa ilmaista vähän itteensä, mutta muuten ne on ihan huomaamattomat - kuten pitääkin olla!

Ne implantit muistuttaa vähän mustekynän sisässä olevia kierrejousia ja ne on käsittääkseni titaania, jota käytetään kai muutenkin esmes ortopedian puolella. Ne eivät piippaile turvaporteissa ja jopa magneettikuvaus on mahdollista tehä Essuresta huolimatta, implantit ei sinkoa ihon läpi ulos niinku kauhuelokuvissa Wink

Tottakai tuntui tosi haikealta tajuta, etten voi enää ikinä saada omia vauvoja kenenkään kanssa missään olosuhteissa, kun vielä lapset lähtivät samaan aikaan ekalle luokalle kouluun. Isoja luopumisia siis ihan muutaman päivän sisällä... Mutta muita vaihtoehtoja ei ollut ja nää jo olemassa olevat muksut tarttee kumminkin äitiä vielä tosi kauan...
tallennettu

Jokainen päivä on lahja... käytä ne hyvin!
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #68 : 10.01.2007 23:02:28 »

Kiitos Satusko70!
Oli hienoa kuulla kokemuksesi.
Kuulostaa kyllä hyvälle vaihtoehdolle tuo. Luulenpa, että kun nyt olen jo jalka puoliksi sairaalassa, en lähde enää tuota tapaa muuttamaan.
Itse en tosiaan löytänyt netistä muita sairaaloita netistä jotka näitä tekee, kuin tuon sinun mainitsemasi ja Hyvinkään sairaalan. Molemmat aika pitkällä....
 Smiley
tallennettu
Satu
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 273



Profiili
« Vastaus #69 : 10.01.2007 23:57:52 »

Kiitos Satusko70!
Oli hienoa kuulla kokemuksesi.
Kuulostaa kyllä hyvälle vaihtoehdolle tuo. Luulenpa, että kun nyt olen jo jalka puoliksi sairaalassa, en lähde enää tuota tapaa muuttamaan.
Itse en tosiaan löytänyt netistä muita sairaaloita netistä jotka näitä tekee, kuin tuon sinun mainitsemasi ja Hyvinkään sairaalan. Molemmat aika pitkällä....
 Smiley

Eipä kestä kiitellä! Ja tuo Google-tekstissä esiintynyt Minna Kauko on mullekin tuttu lääkäri: oli paikalla "ylimpänä päsmärinä", kun urakoin kaksoseni maailmaan. Tosin toinen äitipolilta tuttu lääkäri teki nyt sitten tämän toisenlaisen operaation. Mulla on mennytkin tää lapsentekohomma aivan ääripäistä toiseen, kun enste en meinannut saada lapsia millään ja tuplani ovatkin ICSI-lapset. Nyt sitten pistettiin lopullisesti "lappu luukulle" siltä osin...

Se on tosiaan Essuren hyvä puoli, että itte toimenpide on suht' nopea, sairaalasta pääsee jo muutaman tunnin sisällä poijes, jos kaik on hyvin, eikä sairauslomaakaan tartte. Voipi olla, että Essure on menetelmänä niin uusi, ettei sitä vielä ihan joka paikassa tehdä ja P-KKS on ollut tässä asiassa (kuten muuten lapsettomuushoidoissakin) maan edelläkävijöitä. Minun onneni, molemmat...

Toki haikeuden lisäksi olen ollut myös kauhean helpottunut, kun enää ei tartte "syödä eväitä paperin kanssa" ehkäisymielessä eikä varsinkaan kauhulla miettiä, mikähän kierron vaihe olikaan menossa, jos se "eväspaperi" vahingossa unohtuu... Kyl se kieltämättä vapauttaa tota seksielämää ihan jonkun verran...  Wink

Se on muuten aika tärkeä näkökulma myös, että mulle ehdotettiin mieheni steriloimista, koska se on kuulemma miehille helpompi operaatio ja jonotusajat toimenpiteeseen on miehillä lyhyemmät. En miettinyt asiaa edes kahdesti, miehän olen jo nähnyt, että elämässä voi tapahtua ihan mitä vaan. Mitäs jos mulle tulis avioero tai jäisin leskeksi ja mulla oliskin jossain vaiheessa uusi puoliso? Käskisinkö minä hänetkin "salvupenkkiin" vai? Tai miehelläni olisi uusi puoliso ja hyö tahtoisivatkin yhdessä lapsia?  No way, näin oli paljon parempi...
tallennettu

Jokainen päivä on lahja... käytä ne hyvin!
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #70 : 11.01.2007 00:08:53 »

Minä tosiaan olen (olin) jo toista kertaa jonossa sterilisaatioon. Olisiko edellisestä viisi vuotta. Silloin menin "puihin", koska kuulin, että siitä voi tulla hormonaalisia muutoksia (vaihdevuosi oireita yms)ja elämäntilanteetkin muuttui (avioero).
Sittemmin aloin pitkän uuden suhteen ja vaikka edelleen olin samalla ajatuksella, että minun ei ole enää tarkoitus lapsia lisää maailmaan synnyttää, jotenkin vain jätin takaportin auki sille mahdollisuudelle, että jos kuitenkin .. (silloisella miehelläni ei ollut vielä lapsia)
Mutta (aaah) nyt, olen vapaa tekemään valintani ilman että ajattelen muita ja kun jätin paljon kaikkea taakse ja vaihdoin kaupunkia, otin asiakseni hoitaa tämän asian kuntoon roikkumasta.
Ja täälläpä ollaan ripeitä. Joulukuussa lääkärille. Nyt sairaala käynti ja samalla varattiin aika operaatioon ensi kuuksi. Nopiaa, ja niin hyvä, onhan tässä jo vehdattu, itselle "vääristä" syistä.

Itselläni on tosiaan jo 4lasta ja ikääkin paukahtaa taas lisää numeroina parin viikon päästä, joten ...

Ja koska olen ollut tähän jo tietyllä tapaa valmis jonnin aikaa, en enää lähde muuttamaan mitään.
Ja nukutus on ihan jees...  Wink
Kunhan saan jonkun minua tänne hoivaamaan operaatiota seuraavaksi vuorokaudeksi.  Huh

tallennettu
Jasca
Vieras
« Vastaus #71 : 11.01.2007 12:05:02 »

Taidan tilata enkeleitä ohjaamaan lekurin käsiä ja minä en sellaista ihan joka välissä ja pikkuasioissa tee..  Grin
Kunhan saan jonkun minua tänne hoivaamaan operaatiota seuraavaksi vuorokaudeksi.  Huh
Siinähän sulla onkin jo asiantuntijan parhaat keinot toimenpidettä varten suunniteltuna.  Smiley  Minäkin olen joka kerta jonnekin operaatioon mennessäni pyytänyt yläkerran porukan johtamaan orkesteria leikkaussalissa ja aina on mennyt hyvin. Oikeastaan värväsin kyllä saman porukan myös kotiin, kun en viitsinyt muita kiusata. Kun vaan uskaltaa nappailla riittävästi eli älyttömän paljon verrattuna normaaliin kipulääkettä parina ekana päivänä, niin hyvin menee. Ei siihen ibuprofeeniin kiinni jää, mutta sitä pitää uskaltaa poikkeuksellisesti popsia paljon. Parin päivän päästä pärjää jo ihan normaalilla kipulääkityksellä. Lycka till sulle ja enkelit mukaan!   smitten
tallennettu
*Alkmene*
Vieras
« Vastaus #72 : 11.01.2007 12:31:07 »

Kiitos Small!  smitten
tallennettu
*Kide*
Astroholisti
*****
Viestejä: 2400


oinas, asc jousimies


Profiili
« Vastaus #73 : 11.01.2007 15:51:39 »

Oi, kun tuollainn implantti homma olisi ollut silloin kun mie teetätin sterilisaation  Sad kuulostaa hienolta.
Mun juttu kopeloitiin navasta ja alakautta kohotettiin jotenkin (?), koska samalla katsastettiin suolia ja vatsaonteloa muutoin... epäiltiin keliakiaa ja se kuulemma näkyy myös suolista sieltä päin katsottuna  buck2 Toimenpide oli nopea ja en tahdo edes ajatella miten se tehtiin, koska koko toimenpiteen saaminen oli työntakana. Leikkaava lääkäri "joutui" tekemään se minun ja potilasasiamiehen painostuksesta, olisin nostanut syytteen syrjivästä toiminnasta/synnytykseni hoitovirheestä.
Leikkauksesta toipuminen oli myös yksi rupeama, särki olkapäät niin kamalasti  Cry ajattelin pään räjähtävän kivusta.
Mutta toimenpidettä en olisi jättänyt tekemättä, vaikka olisin tiennyt. Tuosta alkoi vapaan seksin kausi (aikaisemmin ei tarvinnut kuin heittää kalsareilla ja taas iti  angel eipä paljon tehny siitä syystä mielikään Lips Sealed)... lapsi luvusta vaan on syytä olla 110% varma kun lähtee toimenpidettä toteuttaan.
tallennettu
Sivuja: 1 ... 3 4 [5]
  Tulostusversio  
 
Siirry: