seuraava »

[selkälokki]

Olen alkanut miettimään, kun jo 35 vuotta on mittarissa ja en halua lapsia, että jos parinvuoden päästä menisi sterilisaatioon tai vaikka aiemminkin.

Kertokaahan, mitä naiselle siinä tapahtuu. Siis ilmeisesti, onko ne nyt munanjohtimet vai mitkä, laitetaan kiinni.
Irtoaako kuitenkin munasolu?
Miten sitten vaihdevuodet jne.
Kaikki näkökannat kiinnostaa!!!!

[Elämänilo]

Olen alkanut miettimään, kun jo 35 vuotta on mittarissa ja en halua lapsia, että jos parinvuoden päästä menisi sterilisaatioon tai vaikka aiemminkin.

Kertokaahan, mitä naiselle siinä tapahtuu. Siis ilmeisesti, onko ne nyt munanjohtimet vai mitkä, laitetaan kiinni.
Irtoaako kuitenkin munasolu?
Miten sitten vaihdevuodet jne.
Kaikki näkökannat kiinnostaa!!!!

Hei "selkälokki"

Henkinen valmentautuminen on tosiaan hyvä aloittaa ajoissa.

Itse menin vasta kolmannella kerralla,
kun aina mietti,
että onkohan se hyvä juttu vai ei,
miten se vaikuttaa minuun henkisesti jne.

Munajohtimet suljetaan klipseillä tai sit ne katkaistaan.
- klipsit laitetaan tähystäen navan seudulta
  - samalla tehdään koko vatsan alueen tähystys
    - itselläni on klipsit; taisin laitattaa n. 40 v.
      - ei ole haitanneet elämääni, päinvastoin
- katkaisu tehdään leikkaamalla - on isompi toimenpide

Kuukautiset tulee normaalisti ja vaihdevuodet kuten muutenkin
- itse olen 50 v ja vaihdevuodet olleet n. vuoden;
  eivät haitaa elämääni
  - en ole huomannut mitään erikoista klipsien laiton jälkeen

Alle 40 v. tarvitsee aviopuolison suostumuksen.

Miehille sterilisaatio on helpompi tehdä kuin naisille.

http://www.tohtori.fi/?page=3669292&id=5317722


   Elämänilo   

[selkälokki]

Kiitos Elämänilo!!!

Sie olet kyllä niin ihanan auttavainen aina!

Jääkö siitä iso arpi?

[K-NRJ]

Terve Selkis,

Mielenkiintoinen näkökanta. Itse moninkertaisena Veskarina voin myöntää että lapset on parasta mitä elämässä on (näinkin urasuuntauntuneena Kauriina). Mutta jos olet varma siitä ettet halua nähdä piirteitäsi pikkunaamassa niin ei siinä muuten mitään arpia ei jää (ainakaan fyysisiä)...

Mieti vielä. 

[Elämänilo]

Kiitos Elämänilo!!!

Sie olet kyllä niin ihanan auttavainen aina!

Jääkö siitä iso arpi?

Hei "selkälokki"

Eikös me olla tällä foorumilla jakamassa kokemuksia
- iloja / suruja  jne. jne.

(http://www.ericakukka.fi/Kuvat/Kimp25P.gif)

Viilto joka tehdään tähystystä varten on n. 1 cm. 
Lähes näkymätön arpi siis tulee. 
Riippuu tietysti ihokudoksesta. 
Keloidiarpikudosta voi muodostua
eli kohollaan oleva leveämpi arpi. 
- tähän täytyy olla taipumusta

Henkinen valmentautuminen on minusta kaikkein tärkeintä.
- mieti tosi tarkkaan
  - minkä ikäiset lapsesi nyt ovat
  - entäpä jos haluatkin vielä iltatähden 40:nä.

(http://www.nic.fi/~aljarven/baby11.gif)


   Elämänilo   

[selkälokki]

Niin, onhan se harkittava loppuun asti, mutta aika varma kyllä olen, että lapsiperhe-elämä ei ole minua varten.

[Elämänilo]

Niin, onhan se harkittava loppuun asti, mutta aika varma kyllä olen, että lapsiperhe-elämä ei ole minua varten.

Hei "selkälokki"

Huomaan vielä epäilevän sanan.
Elämässä tapahtuu koko ajan muutoksia.
Mielikin voi yllättäen muutua.

(http://i.jippii.fi/smart_logos/80/34180_jippii.gif)
http://mobile.jippii.fi/fun/animierte_bilder/674/

   Elämänilo   

[Marion]

Sterilisaatioon naisen pitää kypsyä henkisesti ja täydellisesti. Kun ei voi enään koskaan saamaan lapsia normaalisti. Sterilisaation purkuleikkaus ei aina onnistu täydellisesti tai sitten ei ollenkaan. Sitä asiaa täytyy miettiä tarkkaa ja keskustella puolison kanssa mitä hän kokee asian tärkeäksi.

Minulle tehtiin sterilisaatio 7 vuotta sitten. Minä itkin    paljon kun mieheni ei ottanut asiaan ollenkaan kantaa. Hän oli sitä mieltä, että asia on täysin minun oma-asia ja kehoni. Hän on kuulema tehnyt kaikki lapsensa tähän maalilmaan minun kanssani.

Käysessäni lääkärin vastaan otolla. Lääkärikin sanoi minulle, että olenko keskustellut asiasta mieheni kanssa ja heidän on saatava mieheni  oma lausunto sterilisaatiostani sekä suostumus. "Vastasin lääkärille, etten voi kantaa miestäni tänne vastaanotolle, kun hän katsoo sterilisaarion olevan yksin minun asia. Eihän voi puuttua minun kehooni koska minä kannan sitä."
Mietin sterilisaatiota tosi paljon ja pitkään, kunnes tein sen. Vaikka en koskaan ole saanut sitä omaa prinsessaa. Vain prinssejä, kyllä.

Tässä on minun ympärilläni pyörinyt ajatuksia, adoptoida tyttö tai perustaa sijaisperheen muille lapsille. Mieheni ei suostu siihenkään, että näin on hyvä.
Minulla on hoivaamisen vietti niin voimakas. Mieheni sanoo, nyt sinä se jaksat aina höösätä lemmikkiemme kanssa, mutta minua et lainkaan. Jonkun on niistäkin pidettävä huolta ja antaa ruokaa.    

      

[Chandra]

Hieman toisesta vinkkelistä katsottuna.
Ystäväni halusi sterilisaation 30-vuotiaana.Oli lapseton,mutta parisuhteessa.
Hän oli aina tiennyt,ettei halua omia lapsia.

Lääkäreitten taholta joutuikin kovaan tenttiin ja jonkinlainen mietintä aikakin siinä annettiin.
Hyvä niin,vastuuta lääkäriltä.

Siihen sinunkin kannattaa varautua,että lapsettomana joudut perusteelliseen tenttiin.
Jos olet itse ehdottoman varma,välittynee se varmaan lääkärillekin.

Minusta suhtaudut asiaan viisaasti.Suljet pois ei toivotun raskauden mahdollisuuden.Se on myös vastuun ottamista.
Ja onhan maailma täynnänsä lapsia,jotka ovat vailla kotia.Suomessakin sijaiskodeista huutava pula.
Kyllä lasta voi rakastaa aivan samalla tavoin,vaikka häntä ei itse tänne ole ponnistanut.
Mutta onhan se sellainen lopullinen päätös,jota tietysti mietittävä pidempään.

Toimenpide ainakin itselläni tehtiin navan kautta,joten ei arpia.

[selkälokki]

Niin, olinkin ajatellut, jos pari vuotta vielä odottaisi sitä sterilisaatiota, mutta kyllä sitten ainakin viimeistään.
Koska nyt on jo sellainen tunne ja on jo ollut pitemmän aikaa...
Eilen juuri juttelin erään naisen kanssa, joka sanoi, miten hän koki oman isänsä ja äitinsä vanhoiksi. Äitinsä oli ollut himpun päälle 40, kun oli tehnyt hänet.
Hän oli se ns. iltatähti.
No, mie taas kyllä uskon, että kellä on haluja tosissaan lapseen nelikymppisenä, niin ei kun vuan, kyllähän nuo monet ovat hyvin onnistuneet.
Mutta itseeni tuon naisen kokemus vaikutti siinämielessä, että haluan se vahingon mahdollisuuden kyllä sitten sulkea tiiviisti pois hyvissä ajoin.
Abortti on kuitenkin sellainen juttu, mikä ratkaisu olisi miulle todennäköisesti liikaa.
Että tällaista.

Niin, mielenkiintoista kuitenkin kuulla tuosta sterilisaatiosta, juuri miten se sitten vaikuttaa kehoon ja hormoonitoimintaan jne.
Pillereitä esimerkiksi en voi syödä, elimistöni menee ihan kummalliseen tilaan niistä...

[K-NRJ]

Minulle tehtiin sterilisaatio toisen lapsen syntymän yhteydessä. Mitään muita perusteluja ei tarvittu kuin se että lapsiluku on nyt täynnä, enää ei haluta lisää.

Toimenpide oli nopea. Näin jälkeenpäin en ole huomannut mitään muutosta hormoonitoiminnassa tai missään muussakaan. Muuta kuin siinä että mies suhtautuu sänkypuuhiin vapautuneemmin kun enää ei tarvi pelätä seurauksia...

[sawotar]

Itselläni on 3 lasta ja olen 36v ja nyt uudessa liitossa, aina mulla ollut sellainen tuntuma kehooni, että en suostu muutamaan kehoa sellaiseksi jota ei ole luotu''HUOM: omalla kohdallani ja en tuomitse muiden ratkaisuja missään vaiheessa joten älkää käsittäkö sitten väärin.
koska olen just tuudittautunut siihen ajatukseen, että haluan vielä lapsen sen ns. iltatähden  ja on luojan tahto tuleeko se vaiko eikö...en ehkäise millään tavalla kaikki on tervetulleita, jos niin on tarkoitus ja annan oman kehon tehdä lopun elämänjatkuvuuden kierteestä

[tartsa]

Hei! Minulle tehtiin sterilisaatio 3nen lapsen ollessa n.puoli vuotias, lääkärit antoi ehdottoman kiellon etten saa tehdä enää yhtään lasta!! Sen verran rajusta raskausmyrkytyksestä selvittiin kumpikin .. onneksi    Mieheltä ei kysytty mitään, eikä minultakaan vaikka minut oli peloteltu ihan ett sielä sit kysytään ett mitä sit jos lapsi kuolee enkä voi tehä lisää, tai vaihan miestä jne.. mut paperit puhu asian puolesta. Tekivät vielä tuplavarmennuksen etten varmasti tule raskaaksi (kalsarit nurkassa ni lähin oottamaan  ) , navan kautta tekivät, ei jäänyt arpia vain ruma napa 

Mutta .... jos olisi vaihtoehto... olen aika varma ett olisin vielä tehenyt yhden 

Täytyy vain ajatella ett 3lasta joilla äiti vai 4 lasta ilman äitiä.. on vastaus selvä 

Ei muutaku mietintää.. joka on sinun oma päätös ei kenenkään muun 

[selkälokki]

Toivon sydämestäni sinulle Sawotar onnea iltatähden hankintaan.
Tosiaankin, mie olen vaan iloinen, että toiset hoitaa tuon lastenhankintapuolen, kun se ei taida miun juttu olla.

Äsken kävin eräällä ystävälläni, hänellä on kolme lasta ja he ovat suloisia.
Olen yhden kummi ja kaikki ovat minulle läheisiä.
Ovat hyvin kasvatettuja ja kaikin puolin mallikelpoisia.
Silti kuitenkin taas vakuutuin siitä, ettei se ole minua varten, tuo perheenäidin rooli.
Kaitpa mie olen omituinen (tiedän kyllä olevani muutoinkin )
Mutta kukin tavallaan.
Sitäpaitsi, minusta tuntuu, että meillekin lapsettomille on oma paikkamme täällä.
En nyt osaa sitä selittää, mutta joskus on sellainen tunne, että noidenkin kummitettavien ja miun välillä, on joku erityislaatuinen suhde.
Ja luulen, että jos minulla olisi omia lapsia, se ei ehkä olisi enää sama asia.
En osaa selittää kummemmin.

[Q]

Eilen juuri juttelin erään naisen kanssa, joka sanoi, miten hän koki oman isänsä ja äitinsä vanhoiksi. Äitinsä oli ollut himpun päälle 40, kun oli tehnyt hänet.
Hän oli se ns. iltatähti.
No, mie taas kyllä uskon, että kellä on haluja tosissaan lapseen nelikymppisenä, niin ei kun vuan, kyllähän nuo monet ovat hyvin onnistuneet.
Mutta itseeni tuon naisen kokemus vaikutti siinämielessä, että haluan se vahingon mahdollisuuden kyllä sitten sulkea tiiviisti pois hyvissä ajoin.
Abortti on kuitenkin sellainen juttu, mikä ratkaisu olisi miulle todennäköisesti liikaa.
Että tällaista.

Mitenkään nyt niitä iltatähtösiä kaipailevia tuomitsematta on minusta järkevää miettiä tosiaan asian tuotakin puolta. Monesti kuulee vaan hössötettävän naisen oikeudesta saada lapsia siinä ja siinäkin tilanteessa ja tapauksessa. Lapsen oikeudet on kuitenkin vähintäänkin yhtä tärkeä näkökulma, eikös . Mielestäni voisi tosiaan miettiä myös onko lapsella oikeus esim. nuoriin tai toisaalta kypsiin vanhempiin, terveisiin vanhempiin, molempiin vanhempiin jne, onko lapsella oikeus syntyä haluttuna tai toisaalta vanhemman halusta huolimatta jne...

Nämä on vaikeita ja monitahoisia ja -tasoisia kysymyksiä joihin tuskin on olemassakaan yhtiä ainoita yleispäteviä vastauksia. Jokainen tapaus ja tilanne on asia erikseen.

Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee, niin iso päätös, jonka merkitystä elmällesi et ehkä täysin voi etukäteen aavistaa. Hyvä, että pohdiskelet asiaa monilta eri näkökannoilta. Itse koen (ainakin tässä iässä ja elämäntilanteessa) ettei sterilisaatio ole minua varten, mutta olenkin vielä tosi nuori ja vasta hiljattain äidiksi tullut ja muutoinkin ovat nämä perhe/lapsi asiat erityisen pinnalla. Tunnen kuitenkin ihmisiä, joille toimenpide on tehty, eivätkä he ainakaan ole sitä katuneet. Heillä kyllä tosin on jokaisella ollut jo useampi lapsi ennen kuin ovat tähän päätökseen tulleet, eli tilanne on siinä mielessä ollut erilainen.

Mutta viisautta ja voimaa sinulle päätöksessäsi, mikä ikinä se onkin