Niin, en yleensä tänné kirjoittele mutta nyt tuntuu, että on pakko kun en muutakaan keksi.
Selittämätön ahdistus painaa. Tänään menin katsomaan uutta asuntoa, mikä oli hieno kaikinpuolinen eikä mikään kovin kalliskaan. kalustettu jne. Mutta jotenkin koko paikka alkoi ahdistaa. Jo kun lähdin sitä katsomaan niin alkoi masentaa. En nyt ymmärrä yhtään.. No itseasiassa on montakin syytä mistä tämä voisi johtua, en tiedä liittyykö se edes tuohon asuntoon mitenkään. Nyt vaan kaduttaa kun tein sopimuksen, kun ei sekään paikka kodilta tuntunut. Ahdistaa vaan. Olenko vaan väsynyt tähän ainaiseen muuttamiseen vai mikä on? Jotenkin inhottaa aina pyöriä jonkun nurkissa, ei ole mitään omaa. En voi enää perua diiliä. Se on onneksi määrä-aikainen sopimus... Tosin viideksi kuukaudeksi... Aargh! Miten kestän viittä kuukautta paikassa, jossa ahdistaa? Onko edes olemassa paikkaa missä minua ei ahdistaisi? Aika kuluu nopeaa, elämä valuu hukkaan.. Vuokra-emäntä asuu samassa talossa, yövieraita ei saa tuoda.
Mitenkäs "kotiintuloaikojen" kanssa sitten jos haluankin olla iltaa viettämässä? Miten helvetissä pääsen sosialisoitumaan? En opiskele. Junnaan vain töissä päivät pitkät ja nekin tunnit valuvat hukkaan (siltä tuntuu).
Nyt pyydänkin siis kauniisti, voisiko joku nostaa tarot korttia tai jollakin konstilla katsoa, mistä tässä on pohjimmiltaan kyse ja kuinka ratkaista tämä ahdistus!
