Tuli ihan sama mieleen kuin elephantille, että miten trooppinen härkä voi olla tulinen
.
Trooppinen eläinrata, jota useimmat länsimaalaiset astrologian harrastajat tälläkin foorumilla käyttää, perustuu vuodenaikoihin. 0 astetta
on se piste, jossa aurinko on kevätpäiväntasauspäivänä, 0
on auringon asema kesäpäivänseisauksena eli juhannuksena, 0
on syyspäiväntasauspäivän asema ja 0
talvipäivänseisauksen eli jouluntienoon paikka. Nyt kun sanotaan, että mars on 18 astetta härkää, niin käytännössä se tarkoittaa, että mars on auringon kevätpäiväntasausaseman ja kesäpäivänseisausaseman puolivälin tietämissä. Mutta ravun tähtikuvion kanssa sillä ei tänä päivänä ole juurikaan tekemistä.
Trooppista eläinrataa pidetään pääasiassa Ptolemaioksen keksintönä. Ptolemaios kirjoitti n. 100-200 jKr Tetrabiblos-teoksen, josta tuli länsimaisen astrologian raamattu, ja hän ottaa siinä vahvasti kantaa trooppisen eläinradan puolesta ja perustaa sen Aristoteleksen nelijakoiseen temperamenttioppiin. Ptolemaios oli erittäin otettu tästä nelikenttäopista (kuuma/kylmä + kuiva/kostea) ja sovelsi sitä vähän kaikkeen; siksi meillä länsimaisessa astrologiassa puhutaan esim. neljästä elementistä, kun esim. intialaiset tai kiinalaiset puhuvat viidestä.
Jos katsoo marsin asemaa esim. Ursan sivuilta
http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/niin se näkyy olevan oinaan tähtikuvion lopussa. Tämä on marsin sideerinen asema ja tätä sideerikot käyttävät. Sideerisen ja trooppisen eläinradan ero suurenee koko ajan n. asteen verran 72 vuodessa (Ptolemaioksen aikaan ne olivat suurinpiirtein yhteneväiset) ja sideerinen on nyt n. 24 astetta trooppisesta taaksepäin. Näin ollen valtaosa trooppisista aurinkohäristä (lukuunottamatta aivan härän lopussa syntyneitä) on sideerisesti oinaita, trooppisista aurinkokaksosista valtaosa on sideeristesti härkiä jne.
Sideeristä eläinrataa käyttää lännessä pieni vähemmistö, mutta Intiassa lähes kaikki. Nyt kun intialainen astrologia on rantautumassa yhä enenevässä määrin länsimaihin, todennäköisesti sideerisen eläinradankin käyttö tulee lisääntymään, tai toivottavasti ainakin :
.
Se, mitä ei kannata tehdä, on koettaa soveltaa trooppisia merkkitulkintoja suoraan sideeriseen eläinrataan. Trooppiset tulkinnat ovat tropikalistien tekemiä ja perustuvat osittain perimätietoon ja osittain omiin havaintoihin. Jos on tottunut ajattelemaan, että Raija-täti ja Sauli-setä ovat nousevia rapuja, niin on muokannut kuvan nousuravuista päässään sen mukaisesti. Sitten jos joku sanoo, että Raija-täti onkin nousukaksonen, niin ensimmäinen reaktio on, että "ei voi olla, koska Sinikka-serkku on nousukaksonen, eikä Raija-täti ole ollenkaan samanlainen". Ei olekaan, koska sideerisesti Sinikka-serkku onkin nousuhärkä. Sideeriseen eläinrataan siirryttäessa mielikuvat merkeistä on päivitettävä omassa päässä.
Yksi mielenkiintoinen pohdinnan aihe on se, miten trooppisille merkeille on täytynyt parin viime vuosisadan aikana keksiä uusia planeettahallitsijoita. Nyt kun aloittelijalle sanoo, että kalojen perinteinen hallitsija on optimistinen menestyjä jupiter, niin hän sanoo todennäköisesti, että "täh!!??" Että onpas muinaisilla astrologiella ollut kalojen neptuniaaninen, hiukan surumielinen ominaisluonne pahasti hukassa ja että onpas hyvä, että neptunus löydettiin, kyllä astrologian on täytynyt olla kökköä ennen sitä, kun ne on joutuneet yhdistämään kalojen jupiteriin paremman puutteessa.
Mutta kuva muuttuu, kun huomataan, että valtaosa kaloista on sideerisesti vesimiehiä, mikä puolestaan on perinteisesti surumielisen eristäytyjän, saturnuksen hallitsema merkki. Mutta nyt taas ihmetellään, että eiei, saturnus ja kalat, puleeze, gimme a break. Mutta vitsi onkin siinä, että koska valtaosa trooppisista kauriista on sideerisiä jousimiehiä, saturnukseen on alettu liittää piirteitä havainnoista, joita on tehty näistä trooppisista kauriista, toisin sanoen sideerisistä jousimiehistä, ja näin ollen vanhastaan yhteiskunnan hylkiöitä symboloiva orja-saturnus onkin oudosti alkanut saada piirteitä perinteisestä jupiterista ja modernista saturnuksesta onkin yhtäkkiä tullut Suuri Opettaja (=guru, jupiterin intialainen nimitys) ja se symboloikin yhtäkkiä johtajia (Zeus), hallitsemista, konservatiivisuutta ja yhteiskunnan tukipylväitä, kaikki piirteitä, jotka traditionaalisesti on liitetty, ei saturnukseen, vaan jupiteriin.
Eipä ihme, että planeettahallitsijoiden käyttö samoin kuin arvokkuusasteet (ylennys, alennus, maanpako jne) on jäänyt modernista länsimaisesta astrologiasta lähes kokonaan pois, mutta sen sijaan sideerisessä Intiassa nämä molemmat ovat koko systeemin tukijalkoja ja aivan ensisijaisia määritettäessä sitä, miten planeetta toimii kartalla ja ennen kaikkea sitä, millaisia tuloksia se tulee omalla planeettaperiodillaan antamaan, suomeksi sanottuna siis ennustamisessa. Länsimaisessa astrologiassa sen sijaan ennustaminen on heitetty lähes sivuun. Voidaan ehkä sanoa, että trooppinen eläinrata toimii psykologisella ja symbolisella tasolla, mutta sideerinen eläinrata toimii konkreettisella tasolla.
Anteeksi paasaus, innostuin lempiaiheesta.
