Tarkoitin siis tilanteita, joissa henkilö ei tee mitään, eikä välttämättä toivokaan mitään suurella voimalla, vain hänen energiansa läsnäolo muuttaa suunnan siinä mitä tämä toinen henkilö on tekemässä. Siis sellaisia käsittämättömiä esteitä tulee hommassa yhtäkkiä eteen tms. Vaikea tuota on tuosta avata enemmän, sillä en toisten ihmisten elämästä tässä kuitenkaan viitsi puhua.
Mistä tiedät, että se on nimenomaan se toisen ihmisen energian läsnäolo joka muuttaa tilannetta?
Se, että kertoo jotain toiselle vaikuttaa omaan itseen ja siten omaan toimintaan. Se että tietää toisen tietävän jotain mitä on itse tälle kertonut, voi vaikuttaa omaan toimintaan aivan vaivihkaisesti niin ettei sitä edes itse huomaa. Tai vielä todennäköisemmin: Ehkä kertominen oli merkki siitä, että oli kovin kärsimätön, asialle ei ollut vielä oikea aika ja tämä liika innokkuus ilmeni sitten siinä että oli pakko puhua asiasta toiselle sen tapahtumista kärsimättömänä odotellessa.
Sain juuri intuitiivisen lähetyksen tästä asiasta:
Käsittämättömät esteet yhtään missään asiassa johtuvat yleensä siitä että on liian kiire. Kanssaluominenkin toimii nimenomaan niin, että voi vain kutsua luokseen asiaa/ihmistä/olosuhdetta/tapahtumaa, mutta EI sitä minkä prosessin kautta asia toteutuu tai milloin se toteutuu.
Tästä oli yhdessä Kryon-kanavoinnissakin: Ihmiset ovat olleet välillä pettyneitä kanssaluomiseen juurikin siksi, että asettavat tapahtumille aikatauluja tai määrittelevät myös sitä miten se asia tapahtuisi. Se ei kuulu prosessiin, vaan synkronismi toimii ihan omaa tahtiaan ja kaikki tapahtuu juuri silloin kun sen kuuluukin tapahtua, me lineaarisen ajan (tosiasiassa aika on nimittäin ulottuvuus) harhassa elävät vain tuppaamme olemaan kovin kärsimättömiä kun haluamme jotain.
Usein tämä synkronismin omatahtisuus ilmeneekin nimenomaan yllättävinä ja käsittämättöminä esteinä ja viiveinä, sitten kun on oikea aika niin kyllä se kanssaluotu asia manifestoituu todellisuuteemme. Joskus se vain voi viedä vuosia tai jopa vuosikymmeniä...
