seuraava »

[Lilim*]

Tuosta elokuvaketjusta aloin miettiä omaa intohimoani muutamiin tiettyihin elokuviin. Jotkut elokuvat herättävät niin voimakkaita tunne-elämyksiä että niillä tuntuu olevan ihan henkilökohtainen merkitys. Elokuvat ovat mulle olleet usein keino tehdä pieni "aikamatka" omalla kotisohvalla tai vierailu toiseen kulttuuriin.
Nyt heräsikin kysymys että onko teille joku/jotkut tietyt elokuvat herättäneet niin voimakkaita tuntemuksia tai jopa muistoja jotka voitte suoraan yhdistää menneisiin elämiinne? Itselläni esimerkiksi tuo Braveheart on ollut niin käsittämätön pakkomielle jo 12v asti että pakko siinä on jotain olla. Katson kyseisen elokuvan pari kertaa vuodessa, osaan sen ulkoa mutta joka kerta elän siinä täysillä mukana kuin katsoisin ensimmäistä kertaa. (Ei ihan mikään tyypillinen 12v tytön suosikkielokuva) Musiikki, Skotlannin maisemat ja se villi, vallankumouksellinen kelttikorstojen uho, ai että.. Eihän tuota hurmostani kukaan ymmärtänyt silloin eikä vieläkään  
Sittemmin tuli Apocalypto, eli elokuva joka käsittelee Etelä-Amerikan intiaanien koettelemuksia. Aivan mieletön elokuva, niin kiehtova maailma, useaan kertaan läpituijotettu leffa.
Viimeisin sykähdyttäjä oli elokuva Viattomat äänet joka kertoo 1980-luvun El Salvadorin sisällissodan kauhuista pienen pojan silmin. Itkin elokuvan alkuminuuteista lopputeksteihin asti aivan valtoimenaan. Olen katsonut järkyttäviä elokuvia ennenkin mutta tämä reaktio oli niin voimakas ettei mikään ennen.. Jännä juttu että mulla on unissani moneen kertaan seikkaillut ihan samannäköinen pieni latinopoika joita tuossa elokuvassa vilisi. Yhdessä unessani itkin hirvittävästi sitä että olen antanut tuon "oman poikani" pois Amerikkaan (?). Luulen myös että unipojan nimi on "Julio" (espanjalaisittain lausuttuna Hulio). Liekö tässä jokin yhteys?
Kaikenkaikkiaan haluaisin kuulla kokemuksianne ja mitkä elokuvat sykähdyttää erityisesti ja erikoisesti  

[kosmonautti]

Mulla on tietyistä aikakausista kertovat leffat sykähdyttäneet ja erityisesti toivottomat ja raastavat rakkaustarinat: Ylpeys ja ennakoluulo (Colin Firth), Humiseva Harju(2009 versio oli mycket bra) ja Monte Criston kreivi (Depardieu). Että jus toi aikakausi tuntuu omimmalta.

[Kuuhilda]

Ja mulla Tanssii susien kanssa & Viimeinen mohikaani...myöskin tuo Braveheart on yks.
Lisäksi kirjoista löytyy paljon sykähdyttäviä.
Sit mitä noita on Suomen sodasta kertovia...se joku TV -sarja, jonka nimeä en muista..joku valkeita luoteja ja sinisiä sotilaita tyyppinen se oli..mutta se jysähti.

[Hamal]

Hahah, mullakin toi Braveheart on kaikkien aikojen suosikki. Voisin melkein kopioida Lilim*in tekstin tähän   Ilmeisesti yksi edellisistä elämistäni liittyy tuohon samaa aikakauteen. Pitää vielä meditoida tuotakin asiaa paremmin selville. Toisena itselleni aikanaan kolahtaneena leffana pitänee mainita Vertical Limit joka on sinänsä semihuono viihteellinen kiipeilyleffa, mutta selittämättömästä syystä sekin kolahti eikä jäänyt ainoaksi kiipeilyleffaksi josta pidän. Vuoret ja kiipeily ovat aina olleet itselleni jostain syystä iso intohimo. Jopa siihen mittaan asti että tullut kiipeilyä harrastettuakin. Ilmeisesti tämäkin selittyisi edellisillä elämillä.

[Lilim*]

Kappas vaan Hamal kun mulla on sama fiksaatio taas noihin vuoriin ja kiipeilyyn  Seinäkiipeily, puissakiipeily, kalliokiipeily, kiipeily... Lapsesta asti rakastanut. Ylpeänä voin sanoa että olen aika ketterä kiipijä luonnostaan, ehkä se taito tulee jostain menneestä sitten. Vuoristo ja korkeat paikat ovat aina vedonneet.

Nyt olen hurahtanut aivan totaalisesti tuohon Game of Thrones- sarjaan. Keskiaikainen miekkojen kalistelu ja äijäily, siinä on sitä jotain kyllä.. 

[Kuuhilda]

Mulla tuntuu olevan kaikki vapaustaistelu lähellä sydäntä, oli se sitten missä päin maailmaa ja missä ajassa vaan  :

[Lilim*]

Paras kohta noissa historiallisissa taisteluelokuvissa on se kun barbaarikansa hyökkää metsästä (esim Kuningas Arthurissa Piktit sinisessä sotamaalissa)  Antiikin Rooma ja roomalaiset taas suorastaan inhottaa.

[Hiisitär]

Minulla oli joskus 12-14-vuotiaana suoranainen pakkomielle elokuviin, jotka käsittelivät Vietnamin sotaa. Katsoin kaikki, jotka sain käsiini. Ylltätyspyllätys, olen ennen nykyistä elämääni eläneessä elämässä kokenut Vietnamin sodan ja kuollut siinä.

Menneiden elämien yhtymäkohtia ja niin sanottuja vinkkejä menneistä voi tulla meille AIVAN MISTÄ TAHANSA. Mikä tahansa ärsyke voi herättää meissä muiston ja voitte uskoa, että Universumi on erittäin hyvä ja kekseliäs vihjailemaan meille menneisyydestämme  Itse olen saanut useamman menneen elämän takauman musiikin kautta.

[Eklektikko]

Minulla oli joskus 12-14-vuotiaana suoranainen pakkomielle elokuviin, jotka käsittelivät Vietnamin sotaa. Katsoin kaikki, jotka sain käsiini. Ylltätyspyllätys, olen ennen nykyistä elämääni eläneessä elämässä kokenut Vietnamin sodan ja kuollut siinä.

Kummalla puolella olit, eli oltiinko taistelutovereita vai vihollisia? 

Minulla oli nimittäin sama 'lähetys' vuonna 2005, katselin Vietnam-leffoja koko kesän ja pitkälle syksyyn välillä itkien ja välillä raivoten. Tietoa edellisestä inkarnaatiosta palasi, olin jenkkisotilas ja kuolin Vietnamissa (yksityiskohtia selviää koko ajan edelleen). Tämä selitti sitten muutamia outoja unia jotka olin nähnyt jo yli vuosikymmen aiemmin: Silloin ne olivat tuntuneet ikään kuin jonkun toisen unilta, mutta omia juttuja edellisesta inkarnaatiosta ne olivat.

Voisin oman kokemuksen perusteella siis todeta myös, että jos näkee sellaisen 'tämä oli varmaan jonkun muun uni joka oli tullut vahingossa minulle' -unen, niin ehkä se olikin tapahtumia edellisestä inkarnaatiosta ja sen vuoksi tuntui niin oudolta.

Antiikin Rooma ja kelttimeininkin à la Braveheart ovat myös kilauttaneet 'tämä on itse koettu' -kelloa. Säkkipillin soitto saa minut hamuilemaan miekkaa käteen ja nostattaa tosi hienon tunteen...

[meimi]

Mä en osaa nimetä mitään elokuvaa, mikä olis sykähdyttänyt, mutta keskiaikaiset linnat ja kirkot, niiden tunnelma koskettaa mua.  Jonkin omega 3-mainoksen (tai kalaöljykapselin tai sen tapaisen) musiikki on mieluinen, semmoinen irlantilaistyyppinen viulunvingutus.  Melkein näen sieluni silmillä, miten nostan pitkän, punaruskean hameen helmat kainaloihin ja alan tanssimaan alushame vilkkuen. 

Vietnamin sodasta kertovat elokuvat ahdistaa mua mielettömästi, samaten jostain arabimaiden slummeista kertovat elokuvat.  Pelkkä ajatuskin puistattaa, en pysty katsomaan niitä.

[Hamal]

Nuo Vietnamin sotaan linkittyvät voimakkaat tunteet useillakin ihmisillä eivät ole sattumaa. Siellähän kuoli miljoonia nuoria ihmisiä ja ainakin oma käsitykseni on se että usein "liian" nuorena kuolleet syntyvät melko nopeasti uudestaan, vaikkakin tuokin tapa kuolla lienee sielun omaa suunnitelmaa. Ainakin itselläni on tällainen kutina. Itselläni on edellisen ja nykyisen inkarnaation välillä vain muutamia vuosia. Eli itse uskon että näitä ex-vietnamilaisia liikkuu maan päällä nykyäänkin melko paljon.

En mene tätä teoriaani tietenkään varmaksi vannomaan.

Jaha, kun melkein jokaisella meistä näyttää olleen edellisissä elämissä jotain miekanheiluttelua niin eiköhän pidetä seuraavan astro-miitin yhteydessä oikein kunnon turnajaiset? 

[Hiisitär]

Hamal, pidetään vaan, vois olla hauskaa Minulla on elämä sekä miekkasotilaana että sotakoulutukseen erikoistuneen ritarin tyttärenä

Eklektikolle tiedoksi, että olemme olleet vastakkaisilla puolilla, koska olin vietnamilainen mies. TOSIN vietgong ja omat eivät olleet sen turvallisempia kuin vihollinenkaan, kun miesryhmä, johon kuului, ei suostunut sotimaan. Piti piilotella molempia tahoja ja piilottelu johti kuolemaan yllätyshyökkäyksessä.

Myös minä olen saanut selvyyden tälle elämälle unien kautta.

[m.magia]

Mä en osaa nimetä mitään elokuvaa, mikä olis sykähdyttänyt, mutta keskiaikaiset linnat ja kirkot, niiden tunnelma koskettaa mua.  Jonkin omega 3-mainoksen (tai kalaöljykapselin tai sen tapaisen) musiikki on mieluinen, semmoinen irlantilaistyyppinen viulunvingutus. 

Taitaa olla Möllerin mainos. Hyvät musiikit joka tapauksessa.

Tämä nyt ei liity elokuvista saatuihin oivalluksiin, mutta mulla oli monta monta vuotta sellainen, etten tykännyt ollenkaan katsoa saamelaisten kuvia tms. Kuulostaa ihan  , mutta jotenkin vain laittoi ihan hirveästi vihaksi, enkä ymmärrä yhtään että miksi. Nykyisin tämä ongelma on poistunut ja itseasiassa ihailen mm. naisten vaatteita ja koruja. Mutta tuo ihme inho, en käsitä. Missään vaiheessa ei ole kukaan mulle nähnyt edellistä elämää tuolla pohjoisessa enkä itsekään ole saanut mitään sellaisia fiiliksiä.

Miten te, joilla on selkeästi tiedossa noita edellisiä elämiä, niin onko teillä syntymäkartalla jotain yhtymäkohtia näihin maihin? En osaa sen paremmin taas selittää, mutta täällä oli jossain ketjussa juttua siitä karttatyypistä, jolla pystyi katsomaan "yhteensopivuuksia" eri maiden kanssa. Mulla on itä hyvin vahvasti edustettuna, mutta eniten viittauksia olen saanut ihan muualla elettyihin elämiin.

[m.magia]

Tuli intiaaneista mieleen, että yhdessä intiaanikirjassa oli vanhoja valokuvia ja siellä oli kahden sukulaiseni kaksoisolennot. 

[Te Aroha]

"Apocalypto" ja maya-intiaanit - siinä tuli oikein kunnon flashback menneisyyteen. Yhtenä kestolempparina taitaa olla "Muumio", se eka, jossa yhdistyy historiallinen Egypti ja 20-luku. Kummastakin on edellisen elämän muistoja. Ja taitaapi olla nuo georgiaaninen,viktoriaaninen ja edvardiaaninen Englanti ja Eurooppa, jotka vetää kans puoleensa: Jane Austenin aikakausi, Downton Abbey, Charles Dickensin tarinoihin perustuvat elokuvat ja tv-sarjat, North & South, Tie Avonleaan jne. Jotenkin niin tuttua kamaa.