seuraava »

[Hiisitär]

Tällainen uutinen sattui vastaan tänään. Ajattelin jakaa sen täällä.


"32-vuotias Jack Froese kuoli viime vuoden kesäkuussa sydämen rytmihäiriöiden takia. Viisi kuukautta miehen kuoleman jälkeen hänen läheisensä alkoivat saada erikoisia sähköpostiviestejä.
Viestit olivat lähetetty Froesen sähköpostitilistä. Erikoisen tapauksesta tekee se, että viesteissä käsiteltiin asioita, joista Froese oli keskustellut kahden kesken vastaanottajan kanssa. Läheiset ovat hyvin hämmentyneitä ja arvuuttelevat, mistä viestit ovat peräisin.

Froesen pitkäaikainen ystävä Tim Hart säikähti saadessaan viestin tuonpuoleisesta.
- Viesti oli hyvin lyhyt, mutta vain Jack on voinut kirjoittaa siinä olleet asiat, Hart kertoo.

Viestin otsikko oli "minä tarkkailen sinua". Viestissä Hartia käskettiin siivoamaan ullakko. Hart on varma, että viesti on Froesen käsialaa, koska he olivat piipahtaneet kahdestaan ullakolla vain muutamaa päivään ennen miehen kuolemaan. Ullakolla Froese oli vitsaillut kaverilleen siitä, miten sotkuinen ullakko on.

Erikoista tapausta olisi helppo selittää netistä löytyvillä ohjelmilla, jotka voi ohjelmoida lähettämään läheisille viestejä kuoleman jälkeen. Viesteissä on kuitenkin yksi poikkeus, joka kumoaa tämän teorian. Kun Froesen serkku Jimmy McGraw mursi nilkkansa miehen kuoleman jälkeen, hän sai viestin, jossa käsiteltiin murtumaa. Sitä Froese on tuskin pystynyt ennustamaan ennen kuolemaansa.

LÄHDE: BBC"

Keskustelun avaamiseksi kysytään vaikka onko teillä millaisia kokemuksia edesmenneiden läheisten yhteydenotoista? Esimerkiksi omalla kohdallani ystäväni äiti "kummitteli" meillä 3kk ajan kuolemansa jälkeen, kun asuin ystäväni kanssa kahden. Äidin läsnäolo ilmeni muun muassa voimakkaina askelina ullakolla.
Myös tätini aviomies, joka menehtyi sairauteen 20 vuotta sitten, tuli joitakin vuosia sitten luokseni kutsumatta. Hän ilmoitti itsestään "paukuttamalla" seiniä. Seinien pauke seurasi minua minne tahansa menin, kun taas niissä paikoissa, joista poistuin, pauke lakkasi. Pauke oli niin kovaa, että se häiritsi nukkumistani eikä kyseinen sielu poistunut käskyistäni huolimatta.
En keksinyt muuta syytä hänen vierailuilleen kuin sen, että hänen edelleen elossa oleva vaimonsa kaipaisi energialähetystä. Enerialähetyksen jälkeen hän poistui. Erikoista tässä on se, että emme ole olleet tätini miehen kanssa tekemisissä paljoa lainkaan hänen oltuaan elossa. Ihan varhaislapsuudesta muistan hänen lennättäneen minua ilmassa, mutta ei muuta.

[Eklektikko]

Ei omia kokemuksia, mutta tämmöinen tulee mieleen: Vaikuttaa siltä, että digikameroiden yleistyttyä on yleistynyt myös gaia-energian (=näkyy meille keijukaisina, haltijoina yms. kun aivomme yrittää 4d systeemeillään tulkita moniulotteista ilmiötä), valopallojen yms. näkyminen valokuvissa. Oma teoriani on, että verhon toiselta puolelta on helpompi vaikuttaa digitaalisiin systeemeihin, kuin analogisiin eli sähköposti kuuluu samaan kategoriaan.

[Hiisitär]

Ajattelin ihan samaa. Sähköenergian kautta kommunikoiminen, juurikin noina valoilmiöinä kuvissa ja white noise-tyyppisinä viesteinä, ovat erittäin tavallisia henkitason kommunikointitapoja. EVP kuuluu kaikkien henkimaailmaa tutkivien tutkijoiden vakiokalustukseen :

[Kukkamaaria]

Minulla on joitain ihan konkreettisia kokemuksia. Äitini kuoleman jälkeen meillä syttyi eteisen valot joka ilta kun menin nukkumaan ja televisio aukesi itsestään. Mieheni veljen kuoleman jälkeen yö oli todella levoton. Nukkumaan mennessä jo tunsin, että hän tuli istumaan sänkyni reunalle. Heräsin yön aikana monta kertaa kovaan kolinaan, ihan kuin puupalloa olisi heitelty. Hän oli todella vihainen.

[Hiisitär]

Haluaisitko Solnishko skannata minulle kyseisen kortin tekstiosuuden? Olen joutunut toimitustyössäni käsinkirjoitettuja yleisöosaston viestejä puhtaaksi kirjoittaessani tulkkaamaan sellaisia harakanvarpaita että huhhuh!  Ehkä saisin sen auki tai ainakin osan siitä.

[Lumililja]

No, eipä nyt sentään meilejä vainailta ole tullut, mutta kaikenlaisia kokemuksia on    Evean kertomuksesta tulee mieleen heti yksi samantyyppinen juttu takavuosilta. Asuimme vanhassa talossa tuolloin, ja vaikka en niihin aikoihin kauheasti henkimaailman asioita pohtinut, ymmärsin, että siinä talossa emme mieheni kanssa olleet yksin. Säikähdin kerran ihan kauheasti yläkerrasta kuuluneita askeleita. Juoksin takaisin ulos, mistä olin tullutkin, ja kököttelin tunnin autossa, ennen kuin uskalsin mennä takaisin taloon  Loppuilta kuluikin tv:n ääressä keskellä sohvaa, kaikki valot päällä... Kun mies tuli kotiin, mentiin tietenkin yläkerta tutkimaan, vaikka tiesin, ettei siellä mitään ole. Niin kuin ei ollutkaan.


Myöhemmin tuossa samassa talossa tapahtui kummia. Olin maalannut taulun, joka esitti kuivakukkia (löysin ne talon yläkerrasta ikkunalaudalta). Poissaollessamme kukkaruukun ympärille oli ilmestynyt kuin kuulakärkikynällä tehdyt ääriviivat. Kukaan ei ollut talossa tiettävästi käynyt. Kuulustelin kyllä lähipiirin, mutta kukaan ei tunnustanut käyneensä talossa saati sotkeneensa työni  Samoihin aikoihin sattui muutakin outoa. Miestäni esittävän mustavalkokuvan ääriviivoihin ilmestyivät hopeiset, kuin lyijykynällä tehdyt viivat. Se tuntui jo inhottavalta. Taaskaan ei talossa ollut ketään käynyt, joka olisi sen mielestämme voinut tehdä. Valokuva oli sitäpaitsi erittäin hyvin ja huolella lasin alle valokuvausliikkeessä kehystetty. Toivoin tietenkin, että jokin kemiallinen reaktio se olisi ollut, mtta kummalliselta se tuntui, kun niitä ääriviivoja oli niin tarkkaan "piirretty".

Tämän talon rakentaja kai siellä kummitteli. Hän oli kuollut heti saatuaan talon valmiiksi, yläkerta oli itse asiassa jäänytkin vähän kesken.  Muutimme pois sieltä, mutta muista syistä. Ei näiden juttujen kanssa ollut kiva olla, mutta jotenkin "temppuihin" tottuikin.