Ajan myötä ihmiset ovat laanneet ajattelemasta ja palvomasta ylen monia jumalia ja jumalattaria. Ovatkohan nämä tuosta seuraten lakastuneet ja rapautuneet olemattomiin tai sitten menettäneet vaikutusvaltaansa, energiaansa tms. Toisin sanoen, onko jumalia/ovatko jumalat syntyneet kuvitelmista, ja lakkaavat vastaavasti olemasta kuvitelmien ylläpidon puutteen takia?
Hyvä huumorifantasiakirja tuolla ajatuksella on Terry Pratchetin Pienet Jumalat (Small Gods). Ko. kirjassa nimenomaan mitä vähemmän on uskovia sitä pienemmät ovat kyseisen jumalan voimat, kunnes tämä lopulta häipyy olemattomiin.
Olen kuullut senkin ajatuksen, että intialaisessa perinteessä myös tavallaan tajutaan että jumala on yhtä aikaa yksi ja äärettömän monta, kuten moniulotteisilla olennoilla on tapana olla. Eli ne kaikki lukemattomat jumalat ovat vain yhden ainoa jumalan moninaisia ilmenemismuotoja.
Ehdoton suosikkini Rgvedan hymneistä (suukta) on RSi Diirgha-tamas'in (Pitkä Pimeys) laatimaksi
väitetty ekan maNDalan suukta 164. Siinä on mm. tällainen säe:
indra\'M mi\`traM varu\'Nama\`gnimA\'hu\`ratho\' di\`vyaH sa su\'pa\`rNo ga\`rutmA\'n |
eka\`M sadviprA\' bahu\`dhA va\'dantya\`gniM ya\`maM mA\'ta\`rishvA\'namAhuH || 1\.164\.46
Yritän poistaa tuosta nuo aksenttimerkit, jolloin lukeminen lienee huomattavasti iisimpää:
indraM mitraM varuNam agnim Ahur atho divyaH sa suparNo garutmAn |
ekaM sad (ilman sandhii: ekam sat) viprA bahudhA vadanty agniM yamaM mAtarishvAnam AhuH || 1.164.46
Ralph T. H. Griffith'in käännös (1896):
46 They call him Indra, Mitra, Varuṇa, Agni, and he is heavenly nobly-winged Garutmān.
To what is One (ekam sat: eka olevainen), sages give many a title they call it Agni, Yama, Mātariśvan.