Minä opiskelen sairaanhoitajaksi. Luultavasti erikoistun mielenterveystyöhön tai akuuttiin kriisityöhön. Ensihoitajan ammatti kiinnosti, mutta en olisi varmaan päässyt kouluun sisään.
Olen aina tuntenut olevani parhaimmillani tilanteissa, joissa tarvitaan kylmäjärkistä nopeaa toimintaa. Aivan kuin elämä toisi minulle näitä tilaisuuksia eteen. Ollessani 17v. isäni sai pihallamme sairauskohtauksen. Tiesin heti, mitä pitää tehdä; pitää päätä paikallaan kouristelun ajan, käänttää kylkiasentoon, tarkistaa hengitys, soittaa apua, aloittaa elvytys. Minä nuorimpana perheestä jakelin tehtäviä äidille ja siskolle. Tunsin sisälläni suuren rauhan ja voiman.
Olen kaksi kertaa tuon jälkeen sattunut auto-onnettomuus paikalle ensimmäisten joukossa ja osallistunut ensiapuun.
Hoitajan työssä haluan helpottaa ihmisten oloa, antaa parantavaa energiaa kosketuksen kautta ja olla läsnä lähellä kuolemaa. Olen kiinnostunut kehitysvammaisista ihmisistä sekä mielisairauksista. Luulen että nämä kaikki liittyvät jotenkin skorpioni-laskusolmuuni sekä skorpionin sijaintiin plutossa huoneessa 10. Myös vesta vaa'assa huoneessa 10 viittaa ihmisten hoitamiseen.
Minulla on ollut aina lahjoja kirjoittamiseen (
ja
) ja piirtämiseen. Äidinkielestä kirjoitin pistettä vaille L:n ja kuvis on aina ollut kymppi. Tällä kaksosen mielikuvituksella olen kauan unelmoinut lastenkirjojen kirjoittamisesta ja kuvittamisesta - ehkä vielä joskus? Jotenkin tuo hoitoala tuntui "kohtalolta". Jos isäni vielä eläisi, minusta olisi tulossa luultavasti jotain ihan muuta.
ja
sekä
vaikuttavat minuun niin, että olen aina ollut hyvin kiinnostunut eri uskonnoista ja ideologioista. Tunnen tarvetta julistaa ja saarnata...
Siksi opettajan ammatti on ollut myös yksi mielenkiinnon kohde. Haluan jatkuvasti sivistää itseäni ja oppia uutta, liittyy tietenkin myös tuohon kaksosteemaan.
Ongelmani on vain aina ollut se, että monipuolisesti lahjakkaana en ole ikinä oikein panostanut mihinkään tiettyyn osa-alueeseen, vaan kaikki tuntuu jäävän vähän niinkuin puolitiehen. En esimerkiksi kuuden vuoden pianonsoiton opiskelun jälkeen jaksanut enää jatkaa, koska en jaksanut opetella nuotteja! Opettaja piti minua ihmelapsena, kun soitin kaiken aina kuulokorvalta...
Olen harrastanut pianonsoittoa, pesistä, kuoroa, akvarellimaalausta ja näyttelemistä... Ja kaikki on jäänyt kesken!
Nyt toivon että jaksan käydä tämän koulun loppuun. Saisi edes yhden asian elämässään valmiiksi...