Lueskelin tästä ketjusta näitä viimeisimpiä viestejä ja jokaisesta löytyi jotain, johon ajatuksissani vastasin ; totta, niimpä.. jne.
Tuo oli minusta huomionarvoinen näkökulma, jonka Sign? toi esille;
..voin yhtä hyvin aloittaa oman kehoni kunnioittamisesta, sillä se on myös osa luontoa. Tykkäisinkö ideasta, että kiduttaisin pientä eläintä, vaikka kissaa myrkyttämällä sitä jollain aineella...ovatko saastepilvet ja öljyvuodot minusta hyvä juttu luonnolle? Miksi siis tungen itseeni jotain vahvoja myrkkyjä? Maailma on kai täynnä aineita ja aineyhdisteitä, mutta jotkut niistä eivät kertakaikkiaan sovi ihmiskehon sisältämien aineiden kanssa yhteen.
Tästä tulikin mieleeni, että toisaalta on myös ihmisiä, jotka eivät tupakoi, eivät käytä alkoholia ja ovat tiukalla ruokavaliolla syöden kaikkea, jotka jossain on määritelty 'hyväksi ja puhtaaksi' ravinnoksi. Mutta usein tällaiset ihmiset kuitenkin kauhistelevat muiden ruokavaliota tai tupakointia, saasteita yms. Mutta eritoten he halveksuvat ja arvostelevat miten
toiset tuhoavat luontoa...
Jotenkin 'tekeytymällä hyväksi' sen kautta, että tekevät jotain oikein tai kunnioitetuksi määriteltyä, nostavat itsensä
toisten yläpuoelle sieltä muita arvostellen.
Enkä nyt todellakaan tällä tarkoita sinua Sign?, sillä sinun kirjoituksesi ei minulle mitään tällaista tuonut esiin, ainostaan sen 'kirvoittamana' tällaiset ilmentymätkin tuli mieleen.
Ikäänkuin ulkoisten tekijöiden kautta yritetään muuttaa suoraan maailmaa ja itseä.
Itse koen, että muutos on aina ensin tehtävä sisäisesti ja sen jälkeen se luonnostaan tulee jokaiseen tekoon mukaan, ilman että sen muotoa on määritelty ulkoisesti. (vapautetaan menneisyys tähän hetkeen ns.ti)
Koska tosiaan tuo kaksijakoisuus hyvään ja pahaan, on
veteen piiretty viiva, se mikä suomessa on hyvää, voi muualla olla pahaa. Ei voi suomen säännöillä 'parantaa' Intian oloja (vaikka kovin sitä yritämme ja tuhoamme heidätkin siinä samalla).
Sellainen ihminen, jonka sisällä on muutos tapahtunut, se on tapahtunut solutasolla ja dna:ssa asti.... silloin ei tarvitse enää 'mitata tekoa' ulkoisesti' eikä määritellä tai jaotella 'hyvään taikka pahaan', vaan teko on aina sen hetken tilanteeseen täysin sopeutettu ja mukautettu ja se on aina eheyttävä, vaikka ei jonkun kaksijakoisen määritelmän mukaan aluksi näyttäisi siltä.
Äääh...sekavaaa..
Vaikeaa vääntää sanoiksi...
Otin vielä esimerkiksi noin kaukaa haetun...Intia-Suomi, mutta tuo sama pätee vaikka kahden sisarruksen välillä...kaikkien ihmisten välillä ja kohtaamisessa.
Ymmärtääkseni ymmärsin, mitä tarkoitit Singn? Ja on hienoa, että olet tupakasta päässyt eroon. Silloin tosiaan kun ymmärtää ja kokee, ettei se ole itselle nautinto, niin miksi kummassa sitä jatkaisi? Ja hyvin todennäköisesti olet käsitellyt sen paljon syvemmälläkin tasolla, koska et kokenut sitä enää itsellesi nautinnoksi.
Ja tuo mitä Metsätonttu kertoi;
Eräältä mummulta kysyttiin sen pitkän elämän salaisuutta että onko sitä ne synnit ollenkaan tärvelleet. - Mitäkö tärvelleet? Ne ovat olleet elämäni huippuhetkiä!
Minusta tuokin on tärkeä pontti. Syyllisyys ja häpeä, eivät välttämättä ole se tervehdyttävin ponnahduslauta muutokseen. Osaltaan sitäkin tarvitaan, mutta muutoksen syyksi se on aika rikkova...sisäisesti rikkova. Syyllisyyttä ja häpeääkin on eheyttävää ja rikkovaa...
Kun se tulee ulkopäin sormella syyttäen, se ei ole tervettä, sisältä lähtevää omantunnon kautta kypsynyttä tietoa, vaan halua tulla hyväksytyksi ulkoisen palautteen kautta.
Se ei ole oma sisäinen valinta, eikä itsekunnioituksesta kumpuava.
Muutenkin eilen juuri tuli mieleeni, että miksi kummassa suurin osa asioista ja valinnoista, jotka liittyy ihmisen elämän laatuun, suhteutaan elämän pituuteen?? Ikäänkuin elämän pituus oli joku elämänlaadun, eheyden ja terveydn merkki..
Ehkä se kuitenkin voi olla jotain paljon syvempää.... :
Ja kuten Kotkansilmä mainitsi;
Entäpä sitten ympäristömme ! ?
Ehkäpä heillekkin täytyy olla kohteita,
joista osoittaa sormellaan, varoittavana
ESIMERKKINÄ??!!
Allekirjoitukseni, olkoon tähän allekirjoitus
