Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pyhyystauti  (Luettu 22794 kertaa)
0 jäsentä ja 5 vierasta katselee tätä aihetta.
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #15 : 28.02.2006 13:19:27 »

Lainaus
Yrjö Kallinen sanoo saman: ihminen kiipeää ylemmäs yrittäen tavoittaa Jumalaa, kunnes hän eräänä päivänä väsyy, irroittaa otteensa ja kokee kuinka jumalaan pudotaan.

Minusta tämä oli ihanasti sanottu, sillä ihmisen etsiessä Jumalaa ulkopuoleltaan hän usein unohtaa, että Jumala on itse asiassa meidän sisimmässämme, siellä syvällä piilossa. Syvyyteen täytyy "pudota", osata katsoa alas niin kuin Jung asian ilmaisi. Löytää se oma Jumalan kipinä ja huomata, että se samainen asiahan on täällä kaikkialla ^___^
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #16 : 01.03.2006 13:55:17 »

Henkisen kasvun mittariksi valitaan usein pyhyys. Kun ihminen on pyhä, hän vaikuttaa olevan korkealla henkisellä tasolla. Pyhyys on kuitenkin tarkkailijan oman jakautuneisuuden synnyttämä tunnehorkkatila, esteettinen väristys, lupaus oman ristiriitaisuuden loppumisesta, ja päätymisestä harmonisuuden tilaan. Sotiakin väitetään pyhiksi.

Itseasiassa... Oman harhan 'jakautuneisuudesta'- tajuaminen johtaa juuri oman Pyhyyden - kaikkien Pyhyyden - hyväksymiseen. Tälläinen henkilö ei ole sen "korkeammalla henkisellä tasolla" kuin pelkääväkään, hän vain tietää olevansa yhtä kaiken kanssa ja siksi Pyhä.

Lainaus
Jos gurunne käyttää "pyhä"-sanaa, kehottaisin juoksemaan karkuun. Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti, usein itämaisvivahteisesti, hänen luullaan olevan henkinen - vaikka kyse voi olla peräti saatanallisuudesta eli ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuudesta. Näitä 'pyhyysominaisuuksia' eli kapeutuneen käyttäytymisen piirteitä voidaan kutsua vaikkapa 'leijuntapiirteiksi', koska ko henkilö vaikuttaa niin pyhältä kuin hän leijuisi vähintään puoli metriä irti maasta.
Lainaus

No ei kai nyt jonkun yksittäisen sanan lausuminen tarvitse tuollaista pelkoreaktiota herättää. Kyllä me olemme kuitenkin turvassa ihan joka paikassa, kun vain muistaisimme sen.

Noista olemukseen liittyvistä asioista; kun ihmislapsen on hyvä ja rauha vain olla, se kyllä näkyy ja huokuu eikä siinäkään totisesti ole mitään pelättävää!

Saatanallisuuttakaan ei todellisuudessa ole olemassa. Sekin on egojemme turha yritys tehdä illuusio, että olisi olemassa pimeyden messias. Tämä on täysin naurettava ajatus, etenkin kun tiedämme ettei pimeys voi kätkeä mitään vaikka siltä näyttäisikin.

Lainaus
Pyhyystautioireisiin kuuluu puhuminen pyhyydestä, rakkaudesta ja värähtelyistä kuin leivästä. Luennoitsija hehkuttaa samaa kristus- tai buddhavärjättyä 'rakasta ja ole jalo'-teemaa kuin muutkin, ja kertoo sadannen kerran samat värähtelytasojutut ja 'Olen vain välittäjä'-tarinat.
Lainaus

Eikö koskaan mietitytä semmoinen, että jostain syystä nämä olennot kommunikoivat samat läpät tunhansia ja tuhansia kertoja muistuttaen myös ettei tämä tieto ole suinkaan heidän omasta egostaan lähtöisin vaan siitä isosta Itsestä, jota me kaikki todellisuudessa olemme.

Lainaus
Tällainen henkilö on muodostanut itsestään omien ihanteittemme heijastuman. Ihanteemme on syntynyt halusta leikata itsestämme meille itsellemme ja toisille tuskaa aiheuttavat osat irti, ja jättää jäljelle vain hyvät. Tällöin emme tarkastele itseämme sellaisena kuin olemme, ja niin luomme katseemme sellaiseen jonka tulisi olla, eli todellisuutta vastaamattomaan ihanteeseen. Tällainen oman pakenemisemme luomaan kiiltokuvaan gurumme pukeutuvat. He ovat pyhyydessään ihmispuolikkaita; toisen puolen itsestään piiloon laittaneita.
Lainaus

Jos nyt ajatellaan, että keho ja mieli(ego) ovat todella yhtä niin hyvä on. Mutta kun se sinun todellinen Itsesi ei ole kumpikaa näistä. Ne eivät ole kumpikaan todellisia vaikka siltä saattaisikin erehdyttävästi näyttää. Näitä ei voi eikä kannatakkaan yrittää leikata irti vaan antaa ne rakkaudellisesti anteeksi. Pimeyttä ei voi piiloittaa ja kuten aijemmin mainitsit pimeys ei voi piilottaa mitään... Ajatteleppa nyt vaikka jotain esinettä pimeässä huoneessa. Se ei ole piilossa vaikka näyttäisikin siltä ettet näe sitä, mutta kun pienikin kynttilän liekki osuu siihen se tulee jälleen valkeuden myötä esiin. Tätä tarkoitetaan kun sanotaan ettei pimeys voi kätkeä mitään ja että Valo aina voittaa pimeyden.

Lainaus
C.G.Jung kertoo tarinan oppilaasta, joka kysyi rabbilta, miksi ei enää ole ihmisiä, jotka näkivät Jumalan kasvot niin kuin ennenvanhaan. "Koska kukaan ei nykyään osaa kumartua niin alas", rabbi vastasi.

Yrjö Kallinen sanoo saman: ihminen kiipeää ylemmäs yrittäen tavoittaa Jumalaa, kunnes hän eräänä päivänä väsyy, irroittaa otteensa ja kokee kuinka jumalaan pudotaan.
Lainaus

Aivan... antaudu, anna ne pelot Pyhälle Hengelle! Ei meidän ole tarkoitus niitä kantaa, mutta ei niitä voi meiltä poiskaan ottaa jos emme ole niitä itse valmis luovuttamaan. Meillä on vapaa tahto.

Lainaus
Pentti Saarikoski kuvaa humoristisesti kuinka hullusti voi henkisen kiipeilijän tiellä käydä:

Järjestin kemut
lähetin kutsukirjeitä
että postissa pyrytti
sitten yöllä
istuin nenätysten
kuokkavieraan kanssa
selitin että olin päässyt
Wittgensteinissa ylimmälle puolalle
mutta nyt en saa potkaistuksi tikapuita pois
hän nauraa käkersi
kun minua ei tuo astronomia niinkään
sai sanotuksi
Lainaus

 Shocked

Lainaus

Useat henkisten teiden harjoittajat ovat varmaan huomanneet, kuinka juuri parhaimman mietiskelyn, harmonian ja tasapainon hetkellä jokin ulkopuolinen mitätön häiriötekijä saa harjoittajansa niin tasapainottomaan tilaan, että se hämmästyttää häntä itseäänkin. Nämä epämiellyttävät kokemukset tietysti mielellään unohdetaan. Ne ovat merkkinä ihanteeseen pyrkimisen (joka on pakenemista) ja todellisuuden välisestä kuilusta, joka on kasvanut jo niin leveäksi, ettei harjoittajan itsepetos enää pysy salassa.
Lainaus

Totta tosiaan hiljentymisessä, sisäänpäin kääntymisessä on se hyvä puoli, että tällöin on rauhassa mahdollista kohdata niitä oman mielen pelkoja jotka näennäisesti saavat sinut rauhattomaksi. Tässä kohtaa sanan unohtaminen voisi vaihtaa sanaksi antaa pois... se on sama asia kuin antaa anteeksi. Ei sinun edelleenkään tarvitse kantaa niitä pelkoja, voit vain todeta, että niin ei tarvitse olla ja lempeästi antaa ne sitten sille Korkeammalle voimalle joka sinusta tulee. Pyhä Henki on tässä kohtaa hyvin hyödyllinen koska se on meitä kaikista lähinnä... Mutta eivät ne Toisetkaan kaukana ole Wink
Ihanteeseen pakeneminen on Valoon pakenemista ja siitä Valon vinkkelistä kun tätä hommaa katselee niin todellisuus kyllä näyttää aika erillaiselta. Niinhän se aika usein tuppaa olemaan, että ne maailmankaikkeuden lait ovat päin vastoin suhteessa näihin meidän 'lakeihimme'.

Lainaus
Olavi Noronen on huomioinut tämän omalla humoristisella tavallaan kirjassaan Hiljaisuuden kirja (WSOY 1987): "Psykoterapeuttien talvikursseilla olemme ruokajonossa ystävällisiä ja jaksamme kärsivällisesti odottaa vuoroamme, mutta työpaikkamme läheisyydessä olevan baarin ruokajonossa tuo pyhempi minämme on väistynyt johonkin."

Vielä räväkämmin hän sanoo saman asian hiukan myöhemmin: "Jos huomaat muuttuvasi yhä pyhemmäksi, paremmaksi, ymmärtäväisemmäksi, avuliaammaksi ja rakastavammaksi ihmiseksi riippuen siitä missä tai keiden kanssa olet, voit luokitella itsesi vertikaali-skitsofreenikoksi. Mikäli et pysty sitä itsellesi myöntämään, olet ansassa hyvin syvällä. ... Vuosia sitten tajusin itse pudonneeni tuohon ansaan enkä ole vieläkään kokonaan päässyt sieltä ylös."
Lainaus

Ei kai tämä Olavi tee psykoteraupeutin työtä? Nyt voisi olla aiheellista parantajan parantaa ensin itsensä ja sitten alkaa parantaa muita.
Mutta hienon sanan hän (tai joku muu ego) on keksinyt sille kun jonkun Valon määrä lisääntyy... voihan sitä vaikka kutsua vaikka Kikkelis kokkeliksi jos niin haluaa tai Iloksi tai miksi hyvänsä. Mutta sen minkä opetat vahvistat itsessäsi, siksi ehkä olisikin hyvä, että nämä käsitteet olisivat sellaiset, että jokainen voi ne tulkita oikein. Ja tuosta 'ansasta' jos sen niin haluaa nimetä, on totta, että jokainen siinä ansassa todella on ja on vain itsestä kiinni kuinka paljon haluaa aikaa lyhentää.

Lainaus
Tämänkaltainen usko tiettyjen ulkonaisten käyttäytymispiirteiden liittymisestä henkisyyteen on naiivia lapsenuskoa, sukua jeesuskiiltokuville. Aivankuin henkisyyden loputtomuudelle voitaisiin osoittaa tietyt rajatut ilmentymismuodot.

http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/henkinen_kasvu.html#Pyhyystauti
Lainaus

Tekoa edeltää aina ajatus huolimatta siitä Kenen tai minkä ajatus se on. Kyllähän se mielenterveyden palautuminen alkaa näkyä myös käytöksessa... Kikkelis kokkelis. Siinä mielessä kun oivallamme lasten merkityksen opettajinamme, jotka ovat aina valmiita antamaan anteeksi, olemme jo pitkällä. Ego järkeilee koska se ei pysty käsittämään rakkautta, mutta voit joka hetki luopua olemasta nerokas ajattelija. Todelliset ideat tulevat jostain laajemmasta tietoisuudesta kuin meidän pienistä itsestämme.
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #17 : 01.03.2006 14:25:33 »

Kiitos Keho! smitten

Ja pyydettiin muistuttamaan suuremmoisen kiitoksen sanalla sinua siitä rajattomasta kärsivällisyydestä jonka olet sisäistänyt!
tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #18 : 01.03.2006 14:50:01 »

Lainaus
Henkisen kasvun mittariksi valitaan usein pyhyys. Kun ihminen on pyhä, hän vaikuttaa olevan korkealla henkisellä tasolla. Pyhyys on kuitenkin tarkkailijan oman jakautuneisuuden synnyttämä tunnehorkkatila, esteettinen väristys, lupaus oman ristiriitaisuuden loppumisesta, ja päätymisestä harmonisuuden tilaan. Sotiakin väitetään pyhiksi.

Sinä kirjoitit:

Lainaus
Itseasiassa... Oman harhan 'jakautuneisuudesta'- tajuaminen johtaa juuri oman Pyhyyden - kaikkien Pyhyyden - hyväksymiseen. Tälläinen henkilö ei ole sen "korkeammalla henkisellä tasolla" kuin pelkääväkään, hän vain tietää olevansa yhtä kaiken kanssa ja siksi Pyhä.

Pyhä käsitteenä edellyttää epäpyhän, jonkin joka ei ole pyhää. Kirjoituksessa viitattiin pyrkimykseen kieltää, hävittää tämä epäpyhä, joka aiheuttaa kipua, tullakseen pyhäksi.

Lainaus
Jos gurunne käyttää "pyhä"-sanaa, kehottaisin juoksemaan karkuun. Kun ihminen käyttäytyy 'pyhästi' eli puhuu ja liikehtii rauhallisen lempeästi, ei menetä malttiaan, on älykäs ja joustava puheissaan, pukeutuu kauniisti, usein itämaisvivahteisesti, hänen luullaan olevan henkinen - vaikka kyse voi olla peräti saatanallisuudesta eli ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuudesta. Näitä 'pyhyysominaisuuksia' eli kapeutuneen käyttäytymisen piirteitä voidaan kutsua vaikkapa 'leijuntapiirteiksi', koska ko henkilö vaikuttaa niin pyhältä kuin hän leijuisi vähintään puoli metriä irti maasta.

Sinä kirjoitit:

Lainaus
No ei kai nyt jonkun yksittäisen sanan lausuminen tarvitse tuollaista pelkoreaktiota herättää. Kyllä me olemme kuitenkin turvassa ihan joka paikassa, kun vain muistaisimme sen.

Noista olemukseen liittyvistä asioista; kun ihmislapsen on hyvä ja rauha vain olla, se kyllä näkyy ja huokuu eikä siinäkään totisesti ole mitään pelättävää!

Saatanallisuuttakaan ei todellisuudessa ole olemassa. Sekin on egojemme turha yritys tehdä illuusio, että olisi olemassa pimeyden messias. Tämä on täysin naurettava ajatus, etenkin kun tiedämme ettei pimeys voi kätkeä mitään vaikka siltä näyttäisikin.

Edelleen oli kyse henkisestä kehityksestä kieltämällä jokin, jota ei pidetä pyhänä. Halusta olla henkisesti korkealla tasolla, ja siten välttää negatiivisiksi koettujen asioiden tuottama kipu.

Viestissä ei myöskään missään sanottu, että kyse olisi välttämättä mistään saatanallisuudesta, jolla tarkoitettiin "ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuutta", ainoastaan sen mahdollisuudesta.
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #19 : 01.03.2006 17:09:28 »

Lainaus
Pyhä käsitteenä edellyttää epäpyhän, jonkin joka ei ole pyhää. Kirjoituksessa viitattiin pyrkimykseen kieltää, hävittää tämä epäpyhä, joka aiheuttaa kipua, tullakseen pyhäksi.

Pyhäksi sinä et voi tulla koska Pyhä sinä jo olet. Kysymys on vain siitä minkä oivallat Itseksesi jotta tämä hulluus päättyisi.

Tämä jonka miellät epäpyhäksi on pelkoa eikä sitä voi eikä tarvitsekkaan kieltää, mutta sen voi antaa anteeksi -> antaa pois ja todeta ettei se niin ollutkaan, ei se pimeys pystynytkään mitään kätkemään kun siihen Valo osui. Kerta kerran jälkeen näin tehtyäsi  Valo lisääntyy, aste asteelta valaistut ja muistat kuka todella olet ja kuinka Pyhä se todellisuudessa onkaan!


Lainaus
Edelleen oli kyse henkisestä kehityksestä kieltämällä jokin, jota ei pidetä pyhänä. Halusta olla henkisesti korkealla tasolla, ja siten välttää negatiivisiksi koettujen asioiden tuottama kipu.

Viestissä ei myöskään missään sanottu, että kyse olisi välttämättä mistään saatanallisuudesta, jolla tarkoitettiin "ulkoisten arvojen palvelukseen pyhittäytyneen persoonan hioutuneisuutta", ainoastaan sen mahdollisuudesta.

Edelleenkään kieltämisestä ei ole kysymys vaan siitä, että annat itsellesi sen anteeksi mitä ei ole olemassakaan. Siis aivan kaiken joka tuottaa sitä näennäistä kipua.
"Henkisesti korkealla tasolla" on arvelluttava sanavalinta, koska se sisältää ajatuksen, että olisi olemassa eriarvoisuutta. Käyttäisit mielummin vaikka sanoja Kikkelis kokkelis tai  vain Valoisa.

Ja tuohon jälkimmäiseen niinkuin jo kirjoitinkin: Edes sellaisen olemassaolon  mahdollisuutta ei ole olemassa. Jotenka ei taaskaan mitään hätää. smitten
tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #20 : 01.03.2006 18:21:20 »

Lainaus
Tämä jonka miellät epäpyhäksi on pelkoa eikä sitä voi eikä tarvitsekkaan kieltää, mutta sen voi antaa anteeksi -> antaa pois ja todeta ettei se niin ollutkaan, ei se pimeys pystynytkään mitään kätkemään kun siihen Valo osui. Kerta kerran jälkeen näin tehtyäsi  Valo lisääntyy, aste asteelta valaistut ja muistat kuka todella olet ja kuinka Pyhä se todellisuudessa onkaan!

Tämähän on merkillistä. Käänsit koko kirjoituksen, jossa käsiteltiin yleistä tapaa pitää pyhyyttä eräänä henkisen kehittyneisyyden mittarina, henkilökohtaiseksi. Tarjositpa vielä oivan menetelmänkin jolla voin lisätä "Valoa". Tikapuita pitkin taivaaseen, siis. Siitä hieman:

"Olennaisinta on saada se mitä ei pyydä - se mitä ei osaa eikä tiedä pyytää. Sen saamiseksi täytyy menettää itsensä. Mutta oman minän häivyttämisen harjoitukset ovat itsen vahvistamista. Pyrkimys on minän keino ylläpitää ja vahvistaa itseään. Pyrkimys olennaisimman saavuttamiseksi on varmin tapa olla saavuttamatta sitä. Kehityksen idea on varma tapa kohdata se jokin vasta huomenna.

Tuntematonta ei voida pyytää eikä kaivata, koska se on tuntematon. Ääretöntä ei äärellinen minä voi millään harjoituksella kutsua luokseen, koska ääretön on jo läsnä. Ääretöntä ei voi saavuttaa, koska saavuttaminen on minän (=esteen) keksintö jatkaa itseään."

Lainaus
"Henkisesti korkealla tasolla" on arvelluttava sanavalinta, koska se sisältää ajatuksen, että olisi olemassa eriarvoisuutta.

Tätähän tässä on kovasti yritetty tuoda esiin. "Henkistä kasvua ei ole. - Tai on, mutta vain sille joka sitä toivoo: minuudelle; minäisyydelle; sille jota luulemme olevamme. Henkisen kasvun idea on vain minuuden päivätajuntaosan; minäisyyden puolustuskeino omaa häviämistään vastaan, ja näin ollen mitä enemmän rakastumme henkisen kasvun ideaan, sitä enemmän meillä riittää askartelemista tuon 'kasvun' piirissä, ts. harhamme jatkuu entisellään."
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #21 : 01.03.2006 21:50:15 »

Otin henkilökohtaisesti kirjoittamasi tekstin opetusvälineeksi, koska tiesin, että tulet kyseenalaistamaan tiedon kunnes se on sinulle täysin selvä. Ja hyvä niin. Kertaus on opintojen äiti.


Lisätäksesi Valoa eli Rakkautta sinun tulisi luovuttaa ohjauksesi Pyhälle Hengelle. Joka kerta kun tunnet olosi ahdistuneeksi tai rauhantilasi pienimmissäkin määrin järkkyy tiedät kuunnelleesi väärää ohjausta ja tämän ohjaajan nimi on ego. Mutta ei se mitään sillä vapaalla  valinnallasi on aina mahdollisuus palata ja valita toisin ja kuten jo aijemmin mainitsin antamalla pois - antamalla anteeksi itsellesi tulet saamaan anteeksi, koska sen minkä sinä annat se lisääntyy ja sen sinä saat. Tällä tavalla se harha joka alunperin näytti sen pimeyden yllesi tuovan haihtuu ja tulee Sovitetuksi, tästä on Sovituksessa kysymys.

Käytän mielelläni tällaista rukousta, koska niinkuin itsekkin kirjoitit erityisiä asioita ei ole mielekästä pyytää: Rakas Jumala, anna minulle se mikä minulla jo on ja auta minua hyväksymään se, kiitos  smitten
« Viimeksi muokattu: 01.03.2006 21:53:47 kirjoittanut Topi ja Maire » tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #22 : 01.03.2006 22:05:37 »

Lainaus
Otin henkilökohtaisesti kirjoittamasi tekstin opetusvälineeksi, koska tiesin, että tulet kyseenalaistamaan tiedon kunnes se on sinulle täysin selvä. Ja hyvä niin. Kertaus on opintojen äiti.

No, kerrataan sitten:

Lainaus
Lisätäksesi Valoa eli Rakkautta sinun tulisi luovuttaa ohjauksesi Pyhälle Hengelle. Joka kerta kun tunnet olosi ahdistuneeksi tai rauhantilasi pienimmissäkin määrin järkkyy tiedät kuunnelleesi väärää ohjausta ja tämän ohjaajan nimi on ego. Mutta ei se mitään sillä vapaalla  valinnallasi on aina mahdollisuus palata ja valita toisin ja kuten jo aijemmin mainitsin antamalla pois - antamalla anteeksi itsellesi tulet saamaan anteeksi, koska sen minkä sinä annat se lisääntyy ja sen sinä saat. Tällä tavalla se harha joka alunperin näytti sen pimeyden yllesi tuovan haihtuu ja tulee Sovitetuksi, tästä on Sovituksessa kysymys.

Käytän mielelläni tällaista rukousta, koska niinkuin itsekkin kirjoitit erityisiä asioita ei ole mielekästä pyytää: Rakas Jumala, anna minulle se mikä minulla jo on ja auta minua hyväksymään se, kiitos  smitten

"Olennaisinta on saada se mitä ei pyydä - se mitä ei osaa eikä tiedä pyytää. Sen saamiseksi täytyy menettää itsensä. Mutta oman minän häivyttämisen harjoitukset ovat itsen vahvistamista. Pyrkimys on minän keino ylläpitää ja vahvistaa itseään. Pyrkimys olennaisimman saavuttamiseksi on varmin tapa olla saavuttamatta sitä. Kehityksen idea on varma tapa kohdata se jokin vasta huomenna.

Tuntematonta ei voida pyytää eikä kaivata, koska se on tuntematon. Ääretöntä ei äärellinen minä voi millään harjoituksella kutsua luokseen, koska ääretön on jo läsnä. Ääretöntä ei voi saavuttaa, koska saavuttaminen on minän (=esteen) keksintö jatkaa itseään."
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #23 : 01.03.2006 22:14:51 »

No niin, saatinhan sekin sitten tekemättömäksi  Smiley
Vai olisitko vielä toivonut, että paloittelen kopioimasi tekstin osiin?
tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #24 : 01.03.2006 22:20:21 »

No niin, saatinhan sekin sitten tekemättömäksi  Smiley
Vai olisitko vielä toivonut, että paloittelen kopioimasi tekstin osiin?

Olisihan se hupaisaa, vaan ei kai tässä atomeja aleta halkomaan.
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #25 : 01.03.2006 23:17:46 »

Hupaisaahan tämä homma juuri onkin ja siksi juuri se mikä iloa tuottaa ja vapauttaa on suuntana oikea. Jätetään ne atomit kuitenkin rauhaan.


"Olennaisinta on saada se mitä ei pyydä - se mitä ei osaa eikä tiedä pyytää.
Kyllä, aivan niinkuin Joku on joskus sanonut, että rakkaudesta te ette tiedä mitään. Tässä kohtaa luottamuksella on suuri merkitys.

Lainaus
Sen saamiseksi täytyy menettää itsensä. Mutta oman minän häivyttämisen harjoitukset ovat itsen vahvistamista. Pyrkimys on minän keino ylläpitää ja vahvistaa itseään.
Lainaus

Eli kun luovumme siitä pienestä itsestä eli egosta, iso Itse eli ykseys vahvistuu ja Valo lisääntyy/palaa muistiin. Pyrkimys on ajattelemista ja järkeilyä ja se on egon tapa pitää otteessaan. Luopumalla -> antautumalla Rakkauteen tipahdamme takaisin Jumalan syliin... tai oikeastaan huomaamme olleemme siinä koko ajan.

Lainaus
Pyrkimys olennaisimman saavuttamiseksi on varmin tapa olla saavuttamatta sitä. Kehityksen idea on varma tapa kohdata se jokin vasta huomenna.
Lainaus
Tämän hyväksyttyään alkaa arvostaa "älykkyyttä" eritavalla.

Lainaus
Tuntematonta ei voida pyytää eikä kaivata, koska se on tuntematon. Ääretöntä ei äärellinen minä voi millään harjoituksella kutsua luokseen, koska ääretön on jo läsnä. Ääretöntä ei voi saavuttaa, koska saavuttaminen on minän (=esteen) keksintö jatkaa itseään."
Lainaus

Eli vielä kerran: Kaikki on tässä sinussa, tässä hetkessä joka on ikuisuus. Sinä olet Jumalan valtakunta, et vain muista sitä, koska egosi pitää sinut syyllisyydessa joka on täysin turhaa, mutta sen keino säilyttää itsensä pitämällä sinut kiinni menneisyydessä ja harhoissa.
tallennettu
windwind
Vieras
« Vastaus #26 : 01.03.2006 23:40:32 »

Taas mennään:

Lainaus
Sen saamiseksi täytyy menettää itsensä. Mutta oman minän häivyttämisen harjoitukset ovat itsen vahvistamista. Pyrkimys on minän keino ylläpitää ja vahvistaa itseään.

...

Lainaus
Eli kun luovumme siitä pienestä itsestä eli egosta, iso Itse eli ykseys vahvistuu ja Valo lisääntyy/palaa muistiin. Pyrkimys on ajattelemista ja järkeilyä ja se on egon tapa pitää otteessaan. Luopumalla -> antautumalla Rakkauteen tipahdamme takaisin Jumalan syliin... tai oikeastaan huomaamme olleemme siinä koko ajan.

"Voidakseen irrottautua minäisyydestään ei minkäänlaisesta luopumisesta ole mitään hyötyä. Luopumispyyteen takana on aina ajatus: se olen minä joka luovun, joka on yhtä kuin minäisyyden tehostusta."
tallennettu
Topi ja Maire
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 16


Kaikki yhtä


Profiili
« Vastaus #27 : 02.03.2006 00:07:56 »

Taas mennään:

"Voidakseen irrottautua minäisyydestään ei minkäänlaisesta luopumisesta ole mitään hyötyä.

Eikö?
Eikö kivuista luopumisesta eli anteeksi antamisesta ole todella mielestäsi minkäänlaista hyötyä?
Miten ajattelit sitten asian ratkaista, kas kun hyökkäys on egon läksy ja jos sitä vastaan rimpuilee niin se vain kasvaa ja voimistuu.

Luopumispyyteen takana on aina ajatus: se olen minä joka luovun, joka on yhtä kuin minäisyyden tehostusta."

Niin se joka luopuu on se sinun iso Itse/ykseys/Valo/Jumaluus/Rakkaus/Rauha jne.mitä sinä todellisuudessa olet  ja se kenet annetaan anteeksi on se harha 'minä'/ego/pieni itse/pelko.
tallennettu
Mirjam
Vieras
« Vastaus #28 : 02.03.2006 00:18:03 »

Tuo ns.'egohan', eli minuuden kokeminen on erittäin monimuotoinen.
Minuuttaan voi kokea sisältään käsin sekä ulkoisen palautteen ja määreiden ohjaamana tai määrittämänä.
Ulkoisen kautta koettaessa minuutta, se muodostuu niin 'hyvässä kuin pahassa'... angel  knuppel2
Ns.'hyvässä' kun sitä koetaan, se on paljon vaikeampi hahmottaa, sillä sen oivaltamista ei tue minkäänlainen itsen ulkopuolelta tuleva teoria, oppi, tavoittellisuus taikka suuntaus. Päinvastoin sitä tuetaan ja kavatetaan.
Ns.'pahassa', sen taasen voi vastaavasti ohittaa...jättää huomiotta ja kääntää sen nurinpäin itsenulkopuolelle kahta suuremmaksi ns.'hyväksi' ulkoaohjautuvaksi egoksi, minuuden kokemiseksi.

 smitten
tallennettu
Kotkansilmä
Astroholisti
*****
Viestejä: 1965



Profiili
« Vastaus #29 : 02.03.2006 06:13:52 »

Smiley
     Wink
         Cheesy
             Grin

                       FARISEUKSET
                       FATALISTIT
                       PUBLIKAANIT
                       FUNDAMENTALISTIT
                       ANTISEMITISTIT
                       J U N K K A R I T

                       J Ä L L E E N   T Ä Ä L L Ä

H U R A A    H U R A A    H U R A A 
                         2funny
tallennettu

Hetkiä, joita olen kanssanne,
 haluan unohtaa hetkeksi.
Sivuja: 1 [2] 3
  Tulostusversio  
 
Siirry: