On pikku pakko vähän jankuttaa. Olen nimittäin niin äimän
käkenä siitä, että olen vanhoilla päivilläni ihastunut klasariin
yhä enemmän ja enemmän pelkästään siksi, että se kuulostaa
niin julmetun hyvältä
putkivahvarilla.Kuten olen aiemmin todennut, hankin Thomann'ilta putkikombojen
(vahvistin ja kaiutin / kaiuttimet samassa kotelossa) suosikin, Bugera V22:n.
Sen hinta näkyy tällä hetkellä olevan noin 280 erkkiä. Ota huomioon,
että kyseessä on ns. vintage malli, joka jäljittelee (tässä tapauksessa)
kai 60-luvun vahvareiden ulkonäköä!
Päivä päivältä se kuulostaa yhä paremmalta ja paremmalta, kun soittelen
sen kautta radiota tai CD:itä tai jopa iPädiä tai N8:a lähteenä käyttäen
youtuben musavideoita tahi intternet radiota. Tuo kuulovaikutelman
paraneminen johtunee lähinnä siitä, että yleensä uusi kaiutinelementti vaatii vähän
tai vähän enemmänkin käyttöä, jotta se hieman pehmenee kuten uudet'
kengät vaativat "sisäänajoa".
Klasarissa vain on se ongelma, että dynamiikkavaihtelut ovat usein äärimmäisen
suuria. Esimerkiksi Maria Callas'in Casta divan fortissimokohdassa tuntuu että
ikkunat pian menevät säpäleiksi, vaikka yleisvolyymi esityksessä on melko pienellä.
(Mastersäätö ykkösen tienoilla ja clean volume korkeintaan nelkussa tai silleen)
Tässä vähän näytettä tuon kombon saundista, joka ei tietenkään tule läheskään
oikeuksiinsa, jos kuuntelet sitä laitteella, joka perustuu transistoreihin eikä
putkiin, mikä lienee äärimmäisen todennäköistä. (Putkivahvistimellisia äänikortteja
toki lienee edelleenkin saatavilla, mutta niitä käyttänevät vain tosi hifistit tietsikoissaan).
Lisäksi tuo näyte on ihan kombon käytön alkutaipaleelta, joten saundi nykyään
on huomattavasti parempi, so to speak:
http://www.flickr.com/photos/66867356@N02/6955216797/