seuraava »

[Hiisitär]

Nappasin tuolta Reinkarnaatiotopikkeja-ketjusta tähän ohjeet siitä, miten menneitä elämiään voi lähteä selvittämään itse. Tuntuu, että foorumilaiset eivät ole hoksanneet ohjeita kyseisestä ketjusta.

Nämä ohjeet ovat Lillin kokoamia.

-.-.-.-.-..-

Tässä vielä pieni harjoitus, jonka olen poiminut Ted Andrewsin kirjasta "Löydä entiset elämäsi".

Onko sinulla kokemuksia entisistä elämistä?

Seuraavien kysymysten avulla voit avata mielesi ottamaan vastaan entisiin elämiin liittyviä kokemuksia. Kysymykset ovat luonteeltaan hyvin tavanomaisia, mutta niihin annetut myönteiset vastaukset voivat selittyä jälleensyntymisellä. Muitakin selitysvaihtoehtoja löytyy, mutta voit siitä huolimatta löytää johtolankoja mahdollisiin entisiin elämiisi. Pidä mielesi avoimena!

1. Oletko aina unelmoinut pääseväsi käymään tietyissä paikoissa?
2. Onko olemassa paikkoja, joihin et mistään hinnasta haluaisi mennä?
3. Löytyykö historiasta ajanjaksoja, jotka tuntuvat erityisen läheisiltä ja joita olet mielelläsi tutkinut tarkemmin?
4. Millaiseen toimintaan olet aina halunnut osallistua tai mitä olet aina mielelläsi katsellut muiden tekevän?
5. Oletko aina halunnut välttää tekemästä jotain tiettyä asiaa?
6. Onko kotimaassasi alueita, joita kohtaan sinulla on kielteisiä tunteita?
7. Tunnetko tiettyjen paikkakuntien vetävän itseäsi puoleensa?
8. Tunnetkoa vetoa tiettyjä ihmisiä tai kansallisuuksia (rotuja, uskontoja, sosiaalisen kanssakäymisen muotoja jne.) kohtaan?
9. Tunnetko halua välttää tiettyjä ihmisiä tai kansallisuuksia (rotuja, uskontoja, sosiaalisen kanssakäymisen muotoja jne.)?
10. Muistatko pelänneesi tiettyjä asioita koko elämäsi ajan, lapsuudesta lähtien?
11. Onko sinulla taitoja, joista olet aina ollut tietoinen, mutta joita et ole koskaan ottanut käyttöön?
12. Mitkä ovat mieliruokiasi? Mistä ruoista et pidä?
13. Onko sinulla synnynnäisiä sairauksia?
14. Onko sinulla pysyviä ongelmia, tunnepulmia tai asenteita, jotka näyttävät olevan peräisin varhaislapsuudesta?
15. Oletko tuntenut välitöntä läheisyyttä uusien tuttavuuksien kanssa? Tuntuvatko tietyt ihmiset vastenmielisiltä tai epämiellyttäviltä pian sen jälkeen, kun olet tutustunut heihin?
16. Oletko milloinkaan kokenut déjà vu-ilmiötä? (Ranskankielinen ilmaisu tarkoittaa "aikaisemmin nähtyä", ja sillä kuvataan esimerkiksi tietyn näkymän, kadun tai talon tunnistamista siitä huolimatta, ette iole aikaisemmin niitä nähnyt.)
17. Pienet lapset osoittavat usein spontaanisti muistavansa edellisiä elämiään. He voivat säännöllisesti viitata puheissaan toisiin "koteihin" ja toisenlaisiin suhteisiin heitä ympäröivien ihmisten kanssa. Asia tulee usein ilmaistua sivulauseessa, vaikkakin varsin asialliseen sävyyn. Teitkö itse niin lapsena? Oletko kuullut joidenkin lasten tekevän niin?
18. Huomaatko, miten ihmelasten kyvyt voitaisiin selittää edellisten elämien avulla?
19. Oletko jossain elämäsi vaiheessa nähnyt toistuvaa unta tietystä paikasta tai ajasta? (Entisiä elämiä heijastavilla unilla on taipumus toistua, sillä ne ovat eläviä ja todentuntuisia.) Puhutaanko unissasi joskus vierasta kieltä? Ovatko unen hahmot ja ympäristö peräisin toiselta aikakaudelta? Sijoittuvatko unen tapahtumat nykyaikaan, mutta esimerkiksi vaatetus tai käytetyt työkalut siitä huolimatta menneisyyteen?
20. Oletko koskaan kokenut ruumiista poistumista joko tietoisesti tai tiedostamatta? Onko sinulla ollut kokemuksia lähellä kuolemaa olemisesta? Mitä nämä kokemukset voivat kertoa sinulla kuolemanjälkeisestä elämästä ja jälleensyntymisestä?

[Hiisitär]

Menneiden elämien tutkiminen

Käytännössä toimiviksi havaittuja keinoja

Alkuinventaario:

-Kartoitetaan luontaiset lahjat ja pelot, kuin myös viehtymykset tiettyihin kulttuureihin, maihin, maisemiin, taide-, muoti-  ja rakennussuuntauksiin, poliittisiin järjestelmiin, säätyihin, uskontoihin, rotuihin, elämäntapoihin, ammatteihin ja aikakausiin. Vastaavasti inho jotakin edellä mainittua asiaa kohtaan on merkityksellistä.

-Taidot, joita kukaan ei ole opettanut tai on opittu hyvin vähällä ohjauksella, voivat olla vihje menneistä elämistä. Laskettakoon ns. xenoglossia myös tähän, jolla tarkoitetaan vieraan kielen hallitsemista ilman että sitä on koskaan opiskellut. Voi ilmetä jossain poikkeustilanteessa.

-Arvet tai jotkut sairaudet voivat viitata edellisen elämän kuolintapaan. Näillä tarkoitan lähinnä syntymämerkkejä ja synnynnäisiä sairauksia.

-Toistuvat teemat elämässä, joita ei voi selitellä lapsuudella voivat olla jäänne entisistä elämistä. Tämä voi tarkoittaa omia toimintatapoja tai ”sattumia” – vetää esimerkiksi selittämättömästi puoleensa tietynlaisia tilanteita tai tietynlaisia ihmisiä.

Muistaa melkein, muttei ihan:

-Voimakkaat, mutta selittämättömät reaktiot tietystä paikasta, henkilöstä, tapahtumasta, eläimestä, äänestä, hajusta, esineestä, taideteoksesta tms.

-Voimakkaan stessin yhteydessä ilmenevät impulssit tai mielikuvat, joiden mukaan ei kuitenkaan halua nyt toimia, voivat olla toimintapoja menneistä elämistä.

Varsinaiset muistot ja miten niihin on päästy kiinni:

-Pikkulapset muistavat usein spontaanisti entisiä elämiään ja he voivat puhua niistä jonnekin kouluikään asti, jolloin muistot alkavat pikkuhiljaa häipyä.

-Spontaaneja muistoja voi ilmetä myös aikuisilla. Tavallisesti tähän vaaditaan jokin laukaiseva tekijä, joka jollakin tavalla aktivoi muiston.

-Unet ovat merkittävä menneiden elämien muistojen lähde. Näissä unissa on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka erottavat ne muista unista: Ne sisältävät historiallista ainesta ja jos unet toistuvat, sisältö ei muutu. Unen ”minä” on yleensä erinäköinen tai eri sukupuolta kuin unennäkijä, ja unet ovat yleensä hyvin tunteenomaisia ja niissä ollaan mukana kaikilla aisteilla. On kuitenkin myös sekamuotoisia unia, jotka yhdistelevät nykyisyyttä ja menneisyyttä tai informatiivisia unia, joissa unennäkijälle kerrotaan suoraan, että kuolit esim. Amerikan sisällissodassa v. 1862.

-Unen ja valveen välitilassa on hyvinkin tavallista nähdä välähdyksiä menneistä elämistä. Nukahtaminen ja herääminen ovat hyvin hedelmällisiä ajankohtaisia tällaiselle.

-Meditatiiviset tilat (spontaanit): kaikki ovat kokeneet joskus jonkinasteisen hypnoosin. Otollisia tilanteita tällaiselle ovat mm. kulkuneuvossa istuminen tai autolla ajaminen, hölkkääminen, seksin harjoittaminen, tiskaaminen tai muu rutiininomainen askare, tulen tai veden tuijottaminen tai vaikkapa musiikin kuuntelu. Ei ole harvinaista saada välähdyksiä entisistä elämistä tällaisissa tilanteissa.

-Ohjatut meditaatiot ovat yleinen tapa tutkia entisiä elämiä. Näitä varten on olemassa äänitteitä, joita voi esim. tilata internetin kautta. Meditointia voi harjoittaa yksin tai regressioterapeutin ohjauksessa.

-Jotkut ovat onnistuneet päässeet kiinni entisiin elämiinsä jonkinlaisen automaattikirjoituksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat alkaneet kirjoittaa historiallista romaania ja tarina on alkanutkin viedä kirjoittajaa eikä kirjoittaja tarinaa. Myöhemmin tarinan yksityiskohdat on voitu todeta historiallisesti paikkansapitäviksi.

-Toisinaan mennyt elämä paljastuu siten, että joku muu muistaa sinut. Tällöin kyseinen ihminen on ollut entisessä elämässä riittävän läheinen ja tärkeä hänelle. Muussa tapauksessahan sitä ei olisi muistamisen arvoinen..

Muita apukeinoja:

-Astrologia. Vaatii harjaannusta
-Apuvälineet, esim. varpu, puikot, ouija-lauta tai heiluri. Näiden avulla tuodaan alitajuista tietoa tietoisuuden tasolle. Joissakin tapauksissa kyseisten apuvälineiden avulla voidaan kysyä entisistä elämistä henkioppailta, vaikka tavallisinta on, että tieto tulee puhtaasti omasta alitajunnasta.
-Arkkityyppien käyttäminen. Monet tunnistavat itsestään monia eri puolia ja ne voivat hyvinkin viitata entisiin elämiin. Paras näkemäni arkkityyppien galleria on Caroline Myssin kirjassa ”Sielun sopimus”.
-Näkijöiden, meedioiden tai muiden kanavoijien käyttäminen. Ei ole varmuutta, kuinka hyviä tuloksia he ovat saaneet.

Materiaalin arviointi:

Ennen kuin hyväksyy entisen elämän todeksi, on viisasta tehdä paljon tutkimustyötä. Nykyisen internetin aikakaudella tiedon hakeminen on helpompaa kuin koskaan ja monenlaisiin arkistoihinkin pääsee käsiksi tarvittaessa. Jos esim. regressiossa tai unessa saadut tiedot voidaan tarkistaa historiallisesti paikkansapitäväksi, on se vahva näyttö siitä, että kyseessä on todellakin muisto menneestä elämästä. Näin erityisesti siinä tapauksessa, jos kyseessä on paikka ja aika, josta unennäkijällä/regressoitavalla ei ole ollut etukäteen paljoakaan tietoa. Jotkut haluavat käydä paikoilla, joissa epäilevät eläneensä ja nämä vierailut voivat olla hyvinkin hedelmällisiä.

Jos epäilee olleensa jokin kuuluisuus tai kuuluisassa tapahtumassa entisessä elämässään, on vaara, että muistot on napsittu vain kirjoista tai tv-ohjelmista. Näissä tapauksissa on syytä verrata nykyistä ja (epäiltyä) entistä persoonaa ja elämänkaarta hyvinkin huolellisesti keskenään – esim. silmissä voi olla samanlainen katse tai käsiala voi olla vielä samanlainen. Jos on erittäin todennäköistä, että on ollut jokin tunnettu henkilö menneisyydessään, niin tietoahan hänestä löytyy pilvin pimein eikä itse tarvitse muistaa kaikkea. Tyypillistähän on, että tietoa saa tipoittain ja voi viedä pitkänkin ajan, ennen kuin palapelin paloista saa hahmotettua kokonaisuuden.

Mitä todennäköisempi mennyt elämä on ja mitä enemmän siitä paljastuu materiaalia, on myös hyvin tavallista, että tunteet nousevat voimakkaasti pintaan. Jossain vaiheessa entisten elämien tutkiminen voi olla vain hauskaa viihdettä tai uteliaisuutta, mutta muuttuu myöhemmin kivuliaitten asioiden käsittelemiseksi ja niistä paranemiseksi.

- Lilli

[Hiisitär]

Sitten omia havaintoja!

- Törmäsin hiljattain tietoon, että 2/3 ihmisen persoonasta tulee menneiden elämien vaikutuksesta. Omista ja asiakkaiden kokemuksista voin ainakin itse todeta tämän pitävän paikkaansa.
- Jos henkilö muistaa eläneensä kuuluisana henkilönä on mahdollista, että hän on persoonaltaan samFyysanlainen kuin "muistamansa" kuuluisuus. Tällöin kuuluisuus on tietynlainen "opas", jonka kanssa henkilöllä on syvä sielujen sympatia. Täytyy tietysti muistaa, että jossainhan ne kuuluisuuksienkin sielut seikkailevat!
- Ole kärsivällinen. Joskus menneiden elämien nouseminen esiin voi kestää. On tavallista, että sitä mukaa kun oma energiataso nousee, menneitä muistoja alkaa pulpahdella mieleen itsekseen. Nyt on hyvä energiakausi kaivella esiin tällaisia piilossa olevia asioita ja jatkossa energiakausi vaan paranee entisestään!
- Menneiden elämien muisto voi laueta mistä ärsykkeestä tahansa. Ensimmäisessä Lillin ohjeistuksessa olikin hyvä lista aiheeseen liittyen. Musiikki, tuoksut, maut, tuntemukset, visuaaliset havainnot, elokuvat, kirjat, sanoitukset, runot, matkailu, esineet -käytännössä mikä vain- voi herättää muiston.
- Emme yleensäkään muista kaikkia menneitä elämiämme, koska niitä on niin paljon. Omasta kokemuksesta sanoisin, että vain ne tärkeimmät (= ne, jotka vaikuttavat nykyiseen elämääsi) sekä hiljattain koetut elämät palaavat mieleen.
- On normaalia, että jostakin menneestä elämästä voi olla vain pieni kutina tai aavistus, kun taas joku muu elämä on mielessä hyvin värikkäänä ja yksityiskohtaisena. Kaikkia elämiä ei tarvitse muistaa yhtä vahvoina, joten no worries!
- Lillin listassa tässä olikin, mutta fyysiset arvet ja sairaudet, varsinkin jo syntymästä mukana olleet, ovat yleensä menneiden elämien perua. Esimerkiksi ystäväni kärsii erittäin pahasta atooppisesta ihottumasta tässä elämässä. Ihottuma juontaa juurensa roviopoltosta menneessä elämässä. Iho muistaa.
- Yleensä lähipiirin ihmiset ja ne joiden kanssa olet eniten tekemisissä - myös ne kaikkein raivostuttavimmat ja surua eniten aiheuttavat tyypit - ovat lähes aina tuttuja sieluja menneistä elämistä.
- Oman käsitykseni mukaan sielulla ei ole menneitä elämiä esimerkiksi eläimenä (koska eläinten sielurakenne on erilainen). Jos muistaa olleensa eläin, kyseessä on minun mielestäni voimakas yhteys omaan voimaeläimeen, jolloin kokee olevansa/olleensa yhtä kyseisen eläimen kanssa. Tätä voimaeläin yhteyttä kannattaa vaalia ja pyrkiä toimimaan kuten muistamansa eläin - sitähän voimaeläimet meille ovatkin opettamassa. "Ole kuin minä".
- Muistot maapallon ulkopuolisista elämistä ovat normaaleja - universumissa on monta asuinsijaa!
- Sielu voi elää samassa maassa montakin kertaa.
- Sielulla ei ole mitään tiettyä aikaa, joka sen "pitää" viettää henkimaailmassa kuolemansa jälkeen. Sielu on vapaa syntymään takaisin juuri siinä tahdissa kuin hän itse haluaa. Menipä siihen edellisen elämän kuolemasta minuutti tai 500 vuotta. Sielu voi jälleensyntyä myös samaan sukuun, jossa se juuri päätti entisen elämänsä.
- Menneiden elämien määrä ei kerro muuta kuin sen, miten paljon täällä on seikkailtu. Se ei siis korreloi suurestikaan sen kanssa miten "viisas" tai "vanha" sielu kyseessä on. Useammassa eletyssä elämässä on toki mahdollisuus "viisastua" enemmän kuin muutamassa elämässä, mutta mitään suuria elämämääriä ei tarvita. Kaikki riippuu sielusta itsestään. Kokeeko se tehokkaasti kasvattavana 15 elämää vai selvitettäviä asioitaan välttelevänä 150 elämää. Tätä voi verrata suoraan siihen, miten kaksi ihmistä suorittaessaan samaa työtehtävää vaatii eri ajan. Toinen saa kaiken tehtyä parissa päivässä ja toinen notkuu vielä kuukaudenkin päästä saman asian kimpussa. Vauhti ja tahti on vapaa!
- Meillä on luonnollisesti monenlaisia menneitä elämiä. Voit tutkimusmatkoillasi törmätä tietoon, joka saa sinut ajattelemaan "no en ole varmana tuollainen!" tai "mitä, onko näin tosiaan tapahtunut, olenko toiminut noin?" Omalla kohdallani asiakkaiden elämiä katsoessa vastaan on tullut aivan ihmeellisiäkin tarinoita, joten luota ihmeessä saamiisi kutinoihin, aavistuksiin, tuntemuksiin ja visioihin. Universumiin mahtuu monia elämäntarinoita!

[nikki]

Astrologisesti ajankohtaista, luulen ma.
Että missä kehossa et elämässä sitä onkaan oltu?
   Alasolmu 5  .
Ehkäpä se arvoitus selviää, kaivautuu kuin Sphinx hiekasta,
  Sphinx 5  ..
ja universumissa on monta asuinsijaa..

[nikki]

..ja ensi yönä voi unireissulla pyytää Kuun jumalatarta Dianaa avuksi ja seuraksi matkalla menneisiin tai ehkä tuleviin?
  Diana 5 
  Alasolmu

[Kurpitsa]

Sitten on vielä esi-isiemme menneet elämät jotka vaikuttavat DNA:n kautta meihin. Kaikki heidän kokemukset ovat kumuloituneet omaan DNA:hamme. Eikös noitakin pitäisi käsitellä?
Family of Light-kirjassa suositeltiin noiden käsittelyä mm. sukututkimusten avulla.
Noitakin kumpuaa esiin itsetutkimuksen kautta.

Omistiko kenties joku isoisoisoisovanhemmista henkisiä kykyjä, puhui liikaa totta ja poltettiin sen vuoksi roviolla vai vaikeniko vain peloissaan ja lopetti henkiset puuhansa. Monesti sama sielu on pompahdellut samasta verilinjasta aiemminkin.

Illuminatin porukathan ovat tarkkoja verilinjoistaan koska psyykkiset kyvyt katoavat tai joutuvat vääriin käsiin jos verilinjat sotkeutuvat "vähempiarvoisten" verilinjojen kanssa. http://www.heinola.org/~patato/blood13.html

[Eklektikko]

Oma näkemykseni eroaa edellisestä:
DNA:mme kymmeneen magneettiseen säikeeseen on varastoitu vain meidän omissa aiemmissa inkarnaatioissamme saamat oppimiskokemukset ja tieto, sekä fyysinen tieto niistä kehoista joita sielullamme on ollut. Ei muuta, ei minkään muun sielun oppimisia, ei muiden sielujen käyttämien kehojen tietoja. Tosin kun sielu on inkarnoituneena johonkin sukuun, on hänellä sen suvun fyysinen geeniperimä joka kyllä varastoituu tietona sinne magneettisiin dna-säikeisiin. Samoin sukulaisten opettamat asiat ja heidän omalla käytöksellään siirtämät traumat. Tietyssä mielessä me siis kyllä kannamme inkarnaatioidemme sukujen tietoja magneettisissa dna-säikeissä, mutta ei itsestäänselvästi siirtyneinä, vaan sen inkarnaation kokemisen kautta.

Näkemykseni on myös, että meilä kaikilla on sama potentiaali ja sukulinjojen, verilinjojen, vahtaaminen jonkin kykyjen takia on yli-ihmisaatetta, eli hyvin lähellä natsiaatetta. JESH, vetäisin siis natsikortin! Toisaalta Illuminati on mielestäni paranoidia fiktiota, joten edellinen kommenttini ei koske illuminatia, vaan ylipäätään ajatusta siitä että serkkuavioliitot olisivat otollisia mihinkään muuhun kuin mielenkiintoisten resessiivisten geenien aiheuttamien sairauksien kokemiseen. 

[Kurpitsa]

Valtaapitävähän ovatkin monessa mielessä yli-ihmisiä, eivätkä halua että tavallinen kansa ottaisi henkiset voimavaransa käyttöön.

Samaan potentiaaliin on varmasti mahdollisuus, mutta jos sitä ei ole suvussa valmiina, sen saavuttaminen vaatii paljon työtä ja totuuden etsintää.

[Eklektikko]

Ihmisen genomin kartoitus osoitti, ettei edes roduista voi puhua ihmisen kohdalla, saati sitten yli-ihmisistä.
Valtaapitävät ovat valtaa pitäviä, tarpeellisin on empatiaa tuntematon psykopaattinen luonteenlaatu, ei suinkaan mikään tietty geeniperimä.  Se on kyllä totta, että usein he virheellisesti luulevat olevansa yli-ihmisiä. 

Jos ryhdytään puhumaan yli-ihmisistä, ollaan kohta siellä missä on myös ali-ihmisiä, keskitysleirejä ja kaasukammioita. Yli-ihmisaate johtaa siihen, että kun on yli-ihmisiä, niin sitten on niitä jotka eivät ole sitä ja siitä on melko lyhyt matka kansanmurhaan.

En itse usko, että tarvitaan mitään sukuperimää henkisten yms. kykyjen saamiseksi, tärkein on sielun inkarnaatiokierrossaan keräämä oppimisen määrä ja se ei ole geeneistä kiinni. Uskon, että meillä kaikilla on se jumalan kipinä, olemme kaikki luojajumalia. Meillä on siis täysin sukuperimästä riippumatta sama potentiaali. Valitsemme tosin eri inkarnaatioissa toteuttaa sitä eri tavoin, sillä sielumme kaipaavat erilaisia oppimiskokemuksia. Joku valitsee myös syntyä FAS-lapseksi tai downin-syndroomaiseksi ollakseen ympäristölleen opettajana sen sijaan että kyseisessä inkarnaatiossa oppisi itse paljoakaan.

[Lilli]

Sitten on vielä esi-isiemme menneet elämät jotka vaikuttavat DNA:n kautta meihin. Kaikki heidän kokemukset ovat kumuloituneet omaan DNA:hamme. Eikös noitakin pitäisi käsitellä?
Family of Light-kirjassa suositeltiin noiden käsittelyä mm. sukututkimusten avulla.
Noitakin kumpuaa esiin itsetutkimuksen kautta.

Jos tarkoitat esi-isiemme aikaisempia reinkarnaatioita, niin en ota niiden DNA-tason vaikutuksiin kantaa. Mutta varsin uusi tieteenhaara nimeltään epigenetiikka on osoittanut, että esim. isovanhempien traumat aiheuttavat DNA:n metylaatiota (säätelymekanismi, joka ei muuta itse DNA-koodia, mutta määrää, miten aktiivisesti metyloitunut geeni toimii) ja tämä metylaatio voi periytyä lapsille ja sitä kautta lastenlapsille. Lastenlapset voivat siis "periä" isovanhempiensa traumat. Metylaatio ei säily ikuisesti genomissa, joten traumakaan ei siirry kovin monta sukupolvea eteenpäin.

[Hiisitär]

Buddhalaisuus on minulle henkilökohtaisesti uskonto uskontojen joukossa, mutta jokaisen tulee AINA ja EHDOTTOMASTI kuunnella sitä, mikä tuntuu itsessä hyvälle ja oikealle. Oikeita ja vääriä reittejä ei ole, on vain eri reittejä samaan kohteeseen.

Mitä eläinten ja ihmisten sielurakenteeseen tulee, niistä meillä on olemassa vanha ketju nimellä Syntyvätkö eläimetkin uudelleen.

Minulla on myös "muistoja" siitä, millaista on juosta kissapetona lujaa ja saalistaa. Miltä tuntuu, kun on kulmahampaat ja isot kynnet. Kuljin 7-vuotiaaksi asti aina neljällä raajalla, koska se oli minulle loogista Olen edelleen notkea kuin kissapeto ja väännyn mitä kummallisimpiin asentoihin. En silti itse ole elänyt kissapetona, vaan minulla on aina ollut ja on yhä kissapeto voimaeläimenä. Voimaeläimensä kanssa voi olla niin suuresti yhtä, että tuntee samoin kuin tuo eläin - miltä keho tuntuu, miltä liike tuntuu, miltä aistit tuntuvat jne. Tämä on tietenkin VAIN minun näkemykseni asiasta ja minullahan ei ole kaikkea maailman tietoa mukanani. Jos olisi, en olisi syntynytkään tänne  :

[Kuuhilda]

Minä taas olen joskus ajatellut niin, että me on oltu ihan kaikkea olevaista; kiviä, kasveja, selkärangattomia, lintuja, nisäkkäitä  : Kun me kaikki ollaan yhtä, ja jotenkin tuntuu tässäkin vieraalta eritellä ihmistä muusta.
Se on ainakin miellyttävä ajatus...tosin, useilla linnuilla esim. on ryhmäsielu...voiko sitä sitten olla osa ryhmäsielua ja eriytyä siitä, en tiedä? Mutta niinhän me on joka tapauksessa oltu kaikki yhtä, vaikka suoraan ihmisiksi olisi putkahdettukin?  Tai jos olen ollut kivenä, niin miten olen sitten lopettanut sen kivenä olon?
Mutta ainakin tälläisten nisäkkäiden, niinkuin nyt hevosten, valaiden, koirien tai karhujen kanssa se sielu voisi olla tarpeeksi samankaltainen, että kokemuksia siitä eläimenä olostakin voisi olla 
Mistä sulla on Atham. tieto tuosta sielurakenteesta? Oisko sulla linkata joku kanavointi tai jotakin?

[Hiisitär]

Marielle tietoa, että kaikki valaat ja delfiinit ovat sielurakenteeltaan samanlaisia kuin ihmiset eli yksilösieluja. On täysin mahdollista siis elää valaana/delfiininä ja sen jälkeen siirtyä ihmiseksi - tai kenties päinvastoin.  Unohdin asian ihan kokonaan, kiitos, kun muistutit!

Kuuhilda: sielurakenteesta on infoa tuossa aiemmin linkittämässäni ketjussa Syntyvätkö eläimetkin uudelleen.

Toivoisin kuitenkin, että tästä ketjusta ei nyt tulisi "ollaanko oltu eläimiä vai ei"-tyyppinen, vaan muistoja, vinkkejä, kokemuksia menneisiin elämiin liittyen. Noita "ihminen-eläin-ihminen-eläin"-ketjuja meillä jo on, esimerkiksi tuo linkittämäni ketju Vanhoja ketjuja saa herätellä henkiin!

Pysyvänä ketjuna tämä olisi ihanteellisin informaatioketjuna.

Tai siis näin minä ajattelin :

[Eklektikko]

Minä ajattelen niin, että kun se ensimmäinen yksisoluinen olento on koko evoluutioprosessin alku, niin meillä kaikilla on jossain itsessämme muistuma koko evoluutioprosessista alusta tähän päivään asti. Ja jollain oudolla tavalla ehkä sen sivupoluistakin, sillä ihminen ja lintu eivät ole samaa 'haaraa' evoluution puussa. Uskon että voimme jollain tavalla 'lainata' unissamme aitoja kokemuksia siitä millaista on olla jokin eläin ilman, että olisimme koskaan inkarnoituneet eläimiksi. Esimerkiksi, kuten AthaMaarit mainitsi, oman voimaeläimen kokemusta eläimenä olemisesta voisi lainata sillä tavoin. (Tosin itse en ole koskaan uneksinut olevani eläin tai kokenut/muistanut sellaista.)

Jälleensyntymiseen tämä voisi liittyä sillä tavoin, että vaikka ei tässä inkarnaatiossa olisi shamaani tai muutenkaan omaisi mitään voimaeläintä, niin eläinunia ja muistikuvia voisi saada sitä kautta, että itsellä on jossain aiemmassa inkarnaatiossa ollut jokin läheinen voimaeläin.

[Lilli]

Solnishko, sehän on hyvin harvinaista, että menneen inkarnaation tarkat syntymätiedot olisivat saatavilla. Itse teksin varmasti ensimmäisenä karttavertailua ja tutkisin, mikä on nykyisellä ja entisellä kartalla samanlaista tai erilaista.

Astrologian avulla ei yleensä pääse käsiksi tarkkaan menneen elämän persoonaan, mutta mahdollisia vahvuuksia, haasteita ja elämän olosuhteita sillä pystyy arvioimaan. Kuun alasolmun merkki ja huone ovat lähtökohtana edellisiä elämiä tutkittaessa. Karmahuoneita ovat kartalla ainakin 8 ja 12. Planeetoista Saturnus liitetään karmaan, ja Plutolla lienee jälleensyntymän planeettana myös merkitystä näissä asioissa. Neliöaspekteja pidetään myös kartalla karma-aspekteina.