IHANA aihe Chandra!
Koti...hmm..se on paikka, ensisijaisesti kai tunne ja kokemus, että se tunne toteutuu ulkoisestikin...ehkä hiukan klisheisesti sanottu, mutta tosiaan, minulle koti ei ole mikään pysyvä fysinen 'rakennelma'....VAIKKA, joka kerta kun muutan uuteen kotiin, tunnen sen paikan fiilikset juuri sillä hetkellä kodiksi, jokin siinä vetää puoleensa ja saa jopa ehkä lohdullisen ja iloisen olon..
Ja silti, aina jossain vaiheessa on valmis jatkamaan matkaa ja tuntee sitä paikkaakin kohtaan tietynlaista kiitollisuutta. Se on aika vain on ohi, minun ja perheeni kanssa ja siellä koin jotain, mikä oli koettava..vähän niinkuin uusi paitakin tulee jossain vaiheessa vanhaksi ja se ei enää 'palvele' sopivana omaa sen hetken elämää.
Mutta siis millainen se koti on fyyisesti ja tunnelmaltaan, jossa tunnen olevani kotona.
Se on paikka, jossa voin elää omalla tavallani, ilman että minun tarvitsee tehdä jatkuvia kompromisseja ja myönnytyksiä miten elän ja millä tavalla. Tai mihin aikaan.
Toisaalta olen kokenut tämä samaa tunnetta koin esim Kreetalla loma matkallani...joten se ei ole asunnoltaan tarvinnut kummoisiakaan puitteita...
Minun kodissani on vapaata, pehmeää, tunnelmallista, rämäkkää, auringonpaistetta, sadetta, iloa ja kyyneliä...ööh...en näköjään osaa mennä aiheeseen nyt lainkaan...
Tällä hetkellä kaipaan luontoa lähelleni. Lähiöelämä taikka kaupunki elämä ei ole nyt juttujani. Haluan sellaista rauhaa ympärilleni, että tosiaan voin juosta pihassani vaikka ilman vaatteita, ilman että 'piipaa' auto tulee hakemaan.
Ja haja-asutus aluetta myös siksi, että naapurin ei tarvitse nähdä vaivaa, miksi kivikkopenkkiä ei ole vieläkään putsattu rikkaruohoista ja emäntä makaa nurmella ottaen aurinkoa ja lueskellen lehtiä....
(haah, viime kesänä naapuri tarjoutui auttamaan, koska häntä häiritsi kukkapenkkini kunto niin kovasti, ja tulihan se penkki sitten putstattua...)
Haja-asustus alue myös siksi, että haluan, että kotimme pihassa voi huutaa! :
Haluan, että meillä on mahdollisuus ottaa vaikka lammas..
Ja että, kissat saa elää kunnon kissan elämää!
Myös siksi, että lapset voivat rakentaa majoja ja tehdä luonnosta 'monumenttejaan', ilman, että ympäristösiisteys kärsii lähiöelämän silmistä katsottuna.
Villi piha, mutta hoidettu omalla tavallaan...luonnonmukaisesti...perinnekasveja oikeissa kasvuympäristöissä. Omenapuita...ym ym
Mutta itse koti talo;
Siinä on jotain 'kivaa', se ei ole pakettitalo. Se ei ole revästy mistään avotakan sivuilta, streotypionaalisineen Alvar Aalto muotoiluineen. Ne on ihmisiä varten, jotka eivät halua ajatella itse.
Meidän kodissa on ripaus sieltä täältä, eksotiikkaa, lasten piirustuksia ja taideteoksia, värejä, mutta silti selkeyttä.
Tuli on elementtinä tärkeä....takka ja kakluunit olisivat ihania! Isoja muhkeita sohvia, luonnonmateriaaleja, kiveä, ym ym.
Tilaa, jossa ei tarvitse sanoa, tällä ei saa tehdä sitä ja sitä, ettei mene mikään rikki tai sotkeudu!
Vapautta vastuullisesti!
Kuitenkaan en halua eristäytyä mihinkään korpeen...
Kohtuullisen matkan päässä saa olla suurikin kaupunki, mistä löytyy vaikka mitä. Ja kyläkauppa ja posti saa olla...
Ai niin ja järven rannassa vielä
Mutta tosiaan, olen asunut niin maalla, lähiössä kuin kaupungin keskustassa. Ja kaikissa on ollut silloin hyvä olla, kun olen ollut...ja jossain vaiheessa ei enää ole ollut...sitten olen muuttanut ja vaihtanut maisemaa...
Mutta tuollaista siis seuraavaksi...