seuraava »

[Chandra]

Tuntuu että monella meistä on meneillään jonkinlainen muutoskausi elämässä.
Itse olen myös joutunut miettimään mahdollisia muutoksia.Todennäköisesti myös muutto astuu kuvaan.

En nyt paikkakuntaa vaihda,koti rakentuu ehkä muualle.

Nyt olenkin miettinyt paljon,mitä koti minulle merkitsee?Ketä tai mitä tarvitsen,että tuntisin itseni onnelliseksi?
Kaikilla toiveet vähän erilaisia,elämän tilanteesta riippuen.Lapset ja ihmissuhteet yleensä vaikuttavat asiaan.

Totesin tässä,että itse kaipaan ehdottomasti luontoa lähelle.Hiljaista ympäristöä ja mahdollisimman pieni piha.En jaksa oikein enää perehtyä puutarhanhoitoon koko kesän ajan.

Se ympäristöstä,mutta koti itsessään?
Minulle paikka,jossa saan olla juuri sellainen kuin olen.Saa iloita,itkeä ja kiukutellakin,jos siltä tuntuu.
Nousta Eevan asussa sängystä ja tepsuttaa sinne ensimmäiseen huoneeseen herätessä.
Olla piittaamatta aikatauluista (siksi ei kerrostalo),siisteydestä tai sekasotkusta.
Tehdä asiat silloin kuin huvittaa ja olla tekemättä.
Paikka johon tulla hälinästä ja TUNTEA oman kodin lämpöinen vastaanotto.
Viherkasveja ja tauluja.Upottava sohva.Ei mitään ihmeellistä.
Minulla on onni,ettei enää tarvitse miettiä niin tiukkaan aikatauluja.Se on suuri lahja.

Siispä kysynkin nyt,minkälainen on teidän unelmakotinne?  

[remppa11]

Tämä nykyinen koti on oikeastaa kuudes koti,ja kolmas semmoinen jossa asun kahden tyttöni kanssa. Nyt kun pikkaisen alamme asettua niin huomaan että monet pienet aisat.
Suurin on kuitenkin se että tyttöni puhuu asunosta kodin nimellä,ei enää kämppä tai osoitteen mukaan.Se on kuin mannaa korville

Minä rakasta inkkari taulujani,esineitä joita monet muut ehkä katsovat oudoiksi,mutta ne on tärkeitä juuri vain minulle.(itsekästä)

Koti on paikka jossa saa olla juuri niin kuin se jokaisesta parhaimmalta tuntuu.Koti on paikka jossa rauhoitun ja ajattelen ,jossa teen asioita tyttönikin viihtyvyydeksi ja parhaaksi.Koti on paikka joss nautin saunan jälkeen kauhtuneesta yökkäristä ja suuren suurista villasukista.Koti on se jossa laulan ,nauran,itken ,kiroilen ,huudan ja olen hiljaa tietäen se että saan niin tehdä ilman kenenkään lupaa tai vastustelua.Kotini ovet avaan mieluusti ystävilleni ja ihmisille joista pidän ja visusti suljen niiltä joita en sinne kaipaa.se on turva ja lepopaikka kireen keskellä.Koti on oikeastaan suurempi ilo kun edes tajusin se olevan...Kiitos että laitoit ajattelemaan tätäkin asiaa....on hyvä huomata joskus miten rikas sitä onkaan vaikka velkaa on korviin asti,mutta vastapainona on paikka jossa nautin oikeasti olostani

[Mirjam]

IHANA aihe Chandra!  

Koti...hmm..se on paikka, ensisijaisesti kai tunne ja kokemus, että se tunne toteutuu ulkoisestikin...ehkä hiukan klisheisesti sanottu, mutta tosiaan, minulle koti ei ole mikään pysyvä fysinen 'rakennelma'....VAIKKA, joka kerta kun muutan uuteen kotiin, tunnen sen paikan fiilikset juuri sillä hetkellä kodiksi, jokin siinä vetää puoleensa ja saa jopa ehkä lohdullisen ja iloisen olon..
Ja silti, aina jossain vaiheessa on valmis jatkamaan matkaa ja tuntee sitä paikkaakin kohtaan tietynlaista kiitollisuutta. Se on aika vain on ohi, minun ja perheeni kanssa ja siellä koin jotain, mikä oli koettava..vähän niinkuin uusi paitakin tulee jossain vaiheessa vanhaksi ja se ei enää 'palvele' sopivana omaa sen hetken elämää.  

Mutta siis millainen se koti on fyyisesti ja tunnelmaltaan, jossa tunnen olevani kotona.
Se on paikka, jossa voin elää omalla tavallani, ilman että minun tarvitsee tehdä jatkuvia kompromisseja ja myönnytyksiä miten elän ja millä tavalla. Tai mihin aikaan.
Toisaalta olen kokenut tämä samaa tunnetta koin esim Kreetalla loma matkallani...joten se ei ole asunnoltaan tarvinnut kummoisiakaan puitteita...

Minun kodissani on vapaata, pehmeää, tunnelmallista, rämäkkää, auringonpaistetta, sadetta, iloa ja kyyneliä...ööh...en näköjään osaa mennä aiheeseen nyt lainkaan...

Tällä hetkellä kaipaan luontoa lähelleni. Lähiöelämä taikka kaupunki elämä ei ole nyt juttujani. Haluan sellaista rauhaa ympärilleni, että tosiaan voin juosta pihassani vaikka ilman vaatteita, ilman että 'piipaa' auto tulee hakemaan.
Ja haja-asutus aluetta myös siksi, että naapurin ei tarvitse nähdä vaivaa, miksi kivikkopenkkiä ei ole vieläkään putsattu rikkaruohoista ja emäntä makaa nurmella ottaen aurinkoa ja lueskellen lehtiä.... (haah, viime kesänä naapuri tarjoutui auttamaan, koska häntä häiritsi kukkapenkkini kunto niin kovasti, ja tulihan se penkki sitten putstattua...)  
Haja-asustus alue myös siksi, että haluan, että kotimme pihassa voi huutaa!  :
Haluan, että meillä on mahdollisuus ottaa vaikka lammas..
Ja että, kissat saa elää kunnon kissan elämää!
Myös siksi, että lapset voivat rakentaa majoja ja tehdä luonnosta 'monumenttejaan', ilman, että ympäristösiisteys kärsii lähiöelämän silmistä katsottuna.
Villi piha, mutta hoidettu omalla tavallaan...luonnonmukaisesti...perinnekasveja oikeissa kasvuympäristöissä. Omenapuita...ym ym

Mutta itse koti talo;
Siinä on jotain 'kivaa', se ei ole pakettitalo. Se ei ole revästy mistään avotakan sivuilta, streotypionaalisineen Alvar Aalto muotoiluineen. Ne on ihmisiä varten, jotka eivät halua ajatella itse.  
Meidän kodissa on ripaus sieltä täältä, eksotiikkaa, lasten piirustuksia ja taideteoksia, värejä, mutta silti selkeyttä.
Tuli on elementtinä tärkeä....takka ja kakluunit olisivat ihania! Isoja muhkeita sohvia, luonnonmateriaaleja, kiveä, ym ym.
Tilaa, jossa ei tarvitse sanoa, tällä ei saa tehdä sitä ja sitä, ettei mene mikään rikki tai sotkeudu!
Vapautta vastuullisesti!

Kuitenkaan en halua eristäytyä mihinkään korpeen...
Kohtuullisen matkan päässä saa olla suurikin kaupunki, mistä löytyy vaikka mitä. Ja kyläkauppa ja posti saa olla...

Ai niin ja järven rannassa vielä  

Mutta tosiaan, olen asunut niin maalla, lähiössä kuin kaupungin keskustassa. Ja kaikissa on ollut silloin hyvä olla, kun olen ollut...ja jossain vaiheessa ei enää ole ollut...sitten olen muuttanut ja vaihtanut maisemaa...
Mutta tuollaista siis seuraavaksi...

[Chandra]

Kylläpä kodeilta kuulostaa!

Kauhtuneita yöpukuja ja suuria villasukkia!Ovet auki ystäville,turva ja lepopaikka!

Vapautta ja tilaa,niin lapsille,kissoille kuin lampaillekin.
Tavanomaisuutta ja eksotiikkaa.Takka ja kakluuni,, 

Kyllä tulee kodikas olo!

[Alzbeta]

Olen Mi-Olean kanssa samoilla linjoilla siinä, että koti on mielentila.
(tuostako ajatuksesta sanonta 'onko ketään kotona'  :  )

En tiedä, mutta rakastan värejä! Tietyt värit tekee heti sellasen kodin tunnelman, toiset taas ikävystyttävät. Itse asiassa yllättävän vaikea kysymys. Tähän asti kun olen lähinnä käytännön syistä joutunut tyytymään siihen mitä milloinkin on ollut saatavilla. 

Mutta ihana kysymys. 

[Chandra]

"Onko ketään kotona"?

Sit olen kyyl ain ihan pihal!   

[Usvametsä]

Kodista tekee kodin se, että sinne on hyvä tulla. On ihanaa, kun tai jos voi sanoa: " Ihanaa olla taas kotona".

 

[selkälokki]

Tuolla miehen kotipuolessa kotia sanotaan pihaksi.

Ihmettelin seurustelun alussa kun anoppini sanoi kipeänä ollessaan:
"Mie jäinkin pihhaan, kun olin kipeä, enkä mennyt töihin"

En ollut ikinä kuullut moista jo olin tosiaan pihalla siinä vaiheessa.
Nyt siihen ei kiinnitä enää huomiota, että anoppi on ollut "pihassa koko päivän".
 

[täysikuu]

Kodista tekee kodin sen asukkaat, meidän perhe :

        Meillä oli joskus aikoinaan sama juttu ex;äni kanssa, minun perheeni on
        Pohjois-Kasjalasta ja pihhaan jäätiin tai tultiin ja ex:ä oli tosi pihalla
        ja monesta muusta sanasta      

[metsätonttu]

Kiitos Chandra kauniista aiheesta!

Minä olen avioerolapsi. Taistelin kauheasti sen kodin puolesta, jossa lapsuuteni vietin. Turhaan.  Myöhemmin koti loppui myös siihen, että molemmat vanhemmat avioituivat uudelleen.

Onneksi olen olento, joka osaa olla missä vain, nukkua missä vain. Ja huomasinkin että koti on siellä missä on minulle tärkeät ihmiset (ystävät). Kuljin matkalaukun kanssa 10 vuotta ja tein jokaisesta paikasta itselleni pesän. 

Kun avioiduin (kas kummaa), sain kodin metsästä 16 km kaupungista, ukkoni itsensä hirsistä veistämä, ei ihan priimaa. Kaikki ovet vähän vinossa, mikään ei pysynyt kunnolla kiinni, ei kaappienkaan ovet. Kunnes huomasin, että näinhän on ukkonikin sydän aina avoinna. Innolla olen tästä tehnyt kodikkaan pesän. En rahalla, sitä ei ollut koskaan. On vanhat kakluunit, hella tuvassa, vanhoja huonekaluja, räsymattoja kudon ja ompelen pöytäliinoja ja verhoja. On kissoja. Nurkkasohva, johon mahtuu väkeä. Siinä syödään ja tehdään töitä ja jutellaan.
Joka puolella on kirjahyllyjä. Rakastamme kirjoja. On taulujakin. Vanha piano.

Piha, jossa kaikki naapurinkin pojat saivat melskata. Ei ole lähinaapureita, ei tarvetta olla tip top. Joskus innostuin puutarhasta, nyt saa kasvaa se joka jaksaa, hoidan mitä jaksan.

Tämä on meidän koti. Paras mahdollinen. Ainoa mikä uupuu, on järvi tai joki mihin pulahtaa. Nyt olen alkanut haaveilla pienestä lammesta keittiön ikkunan eteen!

Aah! Minulla on ollut tuuria. Mutta... tiedän, että moni pelkäisi asua tässä, ainakin yksin, moni rasittuisi pitkistä matkoista, paljon on kuitenkin työtä. Moni hermostuisi vinoista nurkista ja hoitamattomista paikoista. Jos ukkoni todella sairastuu, en tiedä miten yksin pystyn tässä olemaan.

Siis tällainen voi olla monen unelma, mutta unelmassa ei ole arkipäivää. 

[Alzbeta]

Metsätonttu   

kirjoituksestasi muistui mieleeni kuinka lapsena/nuorena haaveissani oli vain oma huone. Asuimme kerrostalo kolmiossa ja neljälle ihmisille siinä on tilaa rajallisesti, varsinkin kun kasvaa. Onneksi olohuone oli sen verran iso, että sinne sai tehtyä yhden pienen lisähuoneen. Kun todella vaadin saada omaa rauhaa ja vanhempani vihdoin ymmärsivät kun olin jo yläaste ikäinen. Veljeni joutui siis olohuoneeseen ja sain vihdoin oman huoneen.

Tuo tilanne jollain tavalla kuvastaa jopa hämmästyttävän hyvin mitä ajattelen kodista vieläkin. Koti on se paikka, jossa on rakkaita ihmisiä ja hälinää ja elämää ympärillä. Ystävät ja kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Kuitenkin siellä kodissa on sitten se oma huoneeni. Tarvitsen paikan, jossa voin välillä olla aivan yksin ja selvitellä ajatuksiani rauhassa ja hiljaisuudessa. Oma huone on siitä symbolisesti ja konkreettisesti paras ilmaisu.

Sitten kun olen saanut ajatukseni selkenemään voin mennä takaisin muiden seuraan.

Tällä hetkellä tuo on muistoni kodista, mutta ehkä sen merkitys ja varmasti muuttuu kun ikää tulee lisää.

 

[aQuarius~]

Koti merkitsee minulle sitä paikkaa missä saan rauhassa rauhoittua, miettiä asioita, tehdä itsekseni mitä ikinä tekee mieli...ilman että kukaan on arvostelemassa tai moittimassa mitä teen tai mitä jätän tekemättä.
Kotiin kun tulen väsyneenä voin vain läsähtää sängylleni ja nukahtaa... soittaa kylään ystäviä, läheisiä... lähteä virittäytymään jonnekin muuaalle jos siltä tuntuu. Kodista tekee kodin se lämpö ja itselläni ainakin koriste-esineet joita koreileekin siellä täällä.
Se on niin ihana tunne kun tulee esimerkiksi ulkomailta omaan KOTIIN. Vaikka olisin viihtynyt jossain muualla, niin omassa kullankalliissa kodissa se oleskelu tuntuu aina mieleisimmältä...En osaa edes selittää tunnetta kun tulee kotiin ja saa vaan rentoutua ja laulaa niin että koko kämppä raikuu!

OMA KOTI KULLAN KALLIS! [/color]

[Chandra]

Olettepas ihania kirjoitelleet.

Metsätontun kotona jo ihan pistäydyin,kun niin tutulta tuntui.
Edellinen koti oli vähän samanmoinen,vanha puutalo,hirsirakenteinen.
Välillä piti piirongin toiselle puolelle jotain jalan alle laittaa,ettei kovin vinolta näyttänyt.

Ja puulämmitys!
Siitä tulee niin ihanan pehmeä lämpö ja oma tuoksunsakin.
Kumma muuten,että joka kodissa on oma tuoksunsa.Enkä tarkoita nyt liasta tai ruuasta johtuvaa,vaan jotain muuta.

Kyllä minäkin ennen olin kuin kala vedessä ison perheen keskellä.Kolmantena tyttönä synnyin ja sitten tuli vielä pikkuveli.Ja myös molemmat isovanhemmat.
Toisille rakennettiin lisäsiipi meidän kodin yhteyteen ja toiset asuivat pihapiirissä.
Oma perheenikin melkoisen suuri,ja kasvoi vain kun lapset ystäviään toivat.

Nyt on tullut tarvetta hiljaisempaan.Ehkä Santran korvat ovat jo vähän väsyneet.
Mutta tästä kodista vielä.Aika sekamelska on.

Olohuone on saanut itämaisia vaikutteita.Omassa huoneessa asuvat enkelit ja henkilökohtaisemmat esineet,valokuvat ja muut.Miehen huone on shamaanin,intiaaneineen ja rumpuineen.
Makuuhuone sitten neutraalimpi.

Myös paljon muuttaneena koen niin,että koti on siellä,minne sen viet mukanasi.
Tutkailla eri vaihtoehtoja,mutta aina se sopiva on löytynyt.

[selkälokki]

Kodistani tekee minun kodin omat tavarat, omanlaiset kalusteet, ehkä jopa se oma haju/tuoksu.

Asun kerrostalo-osakkeessa keskustassa, mutta tämä paikka on aivan huippu.
Kesällä on kiva, kun muutamassa minuutissa on torilla. Siellä on kiva hankkia tuoreita lähi-alueen kasviksia ja juuri aamulla nostettuja perunoita.
Ja toisaalta tässä on luonto aivan äärellään.
Aivan mahtavat ulkoilualueet, jossa polku tuolla luonnonhelmassa ja Pyhäselänrantamilla sekä metsässäkin välillä kiemurtelee.
Ja hiihtoladut lähtee ihan korttelin päästä....
On venesatama lähellä, jonne on mukava mennä katselemaan, kun keväällä ihmiset kunnostavat paattejaan kesäkauteen.
Ja kävelymatkan päässä on myös aivan ihastuttava siirtolapuutarha-alue,
jossa myös käyn haaveilemassa ja kuvittelemassa, millainen itse olisin pikkumummona, joka kesät pitäisi kunnossa omaa pientä mökkiään ja tonttia...

Se mistä lisäksi  haaveilen, olis oma kesämökki.
Sellainen hyväkuntoinen, jossa ei haise home ja kosteus. Hyvä rantasauna ja se tulisi olla ison järven rannalla.
Ja se olisi puolentunnin ajomatkan päässä tästä kodistani.
Koska sitä omaa rauhaa kuitenkin osake-asujana kaipaa.

Hmh, no tuo haave on aika vaikea toteuttaa, mutta toiveessa on hyvä elää!

[He|mi^]

omat tavarat ja rakkaat ihmiset ja koira.

oma koti kullan kallis