Niinpä. Olen usein ihmetellyt, mistä minun ja yleensä lapsen ajatusmaailma on kotoisin. Ei minulle ole koskaan kukaan 'opettanut' mitään. Tai ehkä se tapahtuukin tiedostamatta. En tiedä. Mutta jotkut ajatukset ja uskomukset ovat kuin valmiina päässä.
Itse olen aina uskonut jälleensyntymään, lapsesta lähtien - eikä kukaan ole koskaan opettanut sitä minulle. Se tieto vain oli jo minussa, kun synnyin tänne.
Joskus teininä ajattelin kohtaloa niin, että kuljen suoraa tietä pitkin ja edessäni menee pieni valo, joka näyttää tietä. Kävelemästäni tiestä haarautuu myös muita teitä ja jos haluan, voin lähteä kävelemään niitä pitkin. Tämä opasvaloni ei kuitenkaan seuraa minua sinne vaan odottaa päätielläni niin kauan kunnes palaan. Välillä tämä päätie on helppo kulkea, välillä taas vaikea.
Nyt ymmärrän, että se oli symboolinen ajatus Sielun Suunnitelmasta. Kuljen omaa tietäni/suunnitelmaani pitkin ja minua opastaa kirkas valo: oma sisäinen Jumaluuteni, Intuitio. Se ei seuraa minua niille poluille, jotka eivät kuulu suunnitelmaani, vaikka sinne menisinkin, vaan odottaa minua. Oma sielun suunnitelmani ei ole aina helppoa kulkea, välillä taas aurinko paistaa ja on ihanaa.
Tuotakaan ajatusta ei ole kukaan opettanut minulle, minä vain tiesin, että se on niin.
Tiesin myös äitini odottaessa meille perheen nuorinta lasta, että sieltä syntyy poika, jonka nimi on Sami. En kertonut tästä kellekään, mutta niin vain kävi, että poikahan sieltä tuli, joka Samiksi ristittiin. Tämä johtuu taas siitä, että jokainen päättää ennen syntymäänsä vanhempansa, mutta myös sisaruksensakin. Tiesin siis, että tuttu tyyppi on tulossa!
