seuraava »

[FolioKoira]

...  :'(Horoskooppi oli oikeassa kohdallani, kuten aina.
Liian kiireisenä menin ja .. tein jotain kamalaa...


Muutenkin tuntuu että masennun kokoajan joka asiasta, miten selviän tässä elämässä?
Olen vasta 17, kymppiluokalla!
Hain rekkakuski alalle, mutta nyt pelottaa mennä sinne. Olen todella pulassa itseni kanssa!   
Auttakaa kuivuvan lammen pohjalla sätkivää kalaa... Sad
Miten Kalanainen/tyttö voi elää elämäänsä normaalisti, vaikka joutuukin kantamaan kalojen vaikeita jaksoja heikoilla evillään?? Vaikka masennus/lannistus-kohtaukset vaivaisivatkin?
Miten on toimittava tilanteissa, jolloin tuntuu että tulppa avataan kalan elämänlammesta ja vesi alkaa mennä evien alta? Haluan apua elämiseen!

[aQuarius~]

Mieti mikä sinua pelottaa mennä rekkakuski-alalle...Sekö, että tunnet olevasi ainoa tyttö vai kenties se mitä rekkakuskin ammatti tuo tullessaan?
Jos syy on ensimmäinen noista, niin ei kannata ajatella asiaa vaan mennä rohkeasti ja olla välittämättä muista. Määrätietoisuutta ja ylpeyttä niin hyvää tulee

[Feliza]

Rauhoitu tyttöhyvä

Olet niin nuori, että mielesi ehtii muuttua vielä monta kertaa asioista, ja ehdit saada varmuutta ja tasapainoa. Se tulee iän myötä. Ja nuorena saa hakea suuntaansa.

Minusta kuljetusala sopii mainiosti naisille, samoin kuin monet miehiset alat muutenkin. Tiedän monia naisia, jotka opiskelevat miesvaltaista alaa, ja pärjäävät hyvin. mm. minä itse. Naiset pärjäävät miesten aloilla siksi, koska ovat naisia: yleensä huolellisempia ja tunnollisempia toimissaan.

Mutta tsemppiä sinulle! Pärjäät kyllä, jos haluat todella. 

[Ozzette]

Juu, olen ihan samaa mieltä, että ei kannata turhaan hermoilla ! Vaikka tiedän, että se monesti voikin olla helpommin sanottu, kuin tehty... Itse ainakin rohkeasti kokeilisin, miltä tuo työ tuntuu ja miten se lähtee sujumaan. Jos hyvin, niin HIENOA, jos taas ei, niin sitten vain uutta työtä hakemaan ja katsastelemaan. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja valinnanvaraa ja olen TÄYSIN vakuuttunut, että ennemmin tai myöhemmin sinäkin "oman juttusi" löydät ! Olet tosiaan vielä niin nuori, että ehdit vielä vaikka mitä ! Parempi katsoa, kuin katua... Etsimällä ja kokeilemallahan sitä saa selvyyden. Minua itseänikin aikoinaan pelotti vaihtaa työpaikkaa ihan totaalisen erilaiseen työhön, kuin mihin olin pitkään tottunut. Mutta hyvin sekin meni, kuitenkin. Aikansa kutakin... ONNEA JA TSEMPPIÄ TUOHON TYÖHÖN, OPISKELUUN TAI MIHIN TAHANSA RYHDYTKIN !!

[Hiisitär]

Olen samaa mieltä näiden muiden kanssa - ei huolta, ei kiirettä! Olen itse 23-vuotias ja minulla ei edelleenkään ole muuta koulutusta kuin ylioppilastutkinto Olen haistellut, maistellut ja katsellut maailmaa neljä vuotta lukion jälkeen, tehnyt erilaisia töitä ja työharjoitteluita. Nyt vasta alkaa opiskelu tuntua omalla kohdalla aiheelliselle.

Seuraa sydäntäsi! Siinä on elämänpolulle paras neuvo 

[FolioKoira]

kiitoksia huojentavista viesteistä, taakka keveni huomattavasti )

[leia]

Heissan Kala-tyttö,
minäkin olen kala mutta pian jo 28... On ihanaa kun on jo niin iso, vaikken vieläkään tunne tietäni. sellaista se kai on, kun haluaa/kykenee kuuntelemaan sisimpäänsä/ tai kun siis on se intuition lahja annettu. Se kosminen tehtävämme, jos on herkkyyttä sen löytämiseen, valkenee kai kaikille aikanaan. Ei se ole minullekaan vielä selvä, siis. Mutta olen huomannut, että tärkeää on vain se, että tekee, jotain, mitä vaan, kunhan ei jää tuleen makaamaan. Se, mikä tällä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta, on varmasti se hyvä tie.
itselleni on ollut pitkä tie löytää/oppia tunnistamaan ne asiat, jotka innostavat, kiinnostavat, motivoivat. Välillä tuntuu, että tuhlasin sen ihanan nuoruuteni vapauden, milloin olisin voinut perustaa bändin, tai näytellä, tai lähteä töihin ulkomaille, tai mitä vaan hienoa. Mutta toisaalta täytyy kyllä sanoa, että ilman niitä kokemuksia olen kyllä tällä hetkellä hurjan tyytyväinen ja kiitollinen, kaikesta mitä minulla on.
Toinen vaikea asai, ja silti perustavanlaatuinen, on ollut oppia pitkäjänteisyys. eli että kun saa hyvän idean, niin pystyy seuraamaan sitä suunitelmaansa horjumatta jatkuvasti, saamatta koko ajan uusia "parempia ideoita", ja näin koskaan saamatta mitään suunnitelmaa toimimaan/tapahtumaan/loppuun. Ayurvedasta sain suuren avun tähän, jos tuntuu että sinulla on samat ongelmakohdat elämässä, niin tutustu. Kyse saattaa olla liian vähästä maadoittumisesta, eli että jalat ei meinaa pysyä maan pinnalla.
Kaikki selviää aikanaan, ja vaikeudet ja haasteet on tehty voitettaviksi. Onnea elämään ja yritä muistaa vaan pitää mieli korkealla ja huumori mukana, kun asiat on usein mutkikkaita.

[Athene]

löytäisimpä minäkin sen oman jutun..