seuraava »

[maarita]

Hei ystävät!

Oletko kateellinen ja miten sen itse koet?

Älä pelkää vastoinkäymisiä
äläkä kaipaa onnellisuutta.
Elämästähän loppujen lopuksi vain on kysymys.

Huonot ajat eivät kestä ikuisesti
eikä onnellisuus koskaan ole ylitsevuotavaa.
Riittää kun et jäädy pakkasessa,
eivätkä nälkä ja jano vaivaa sinua kohtuuttomasti.

Ellei selkäsi ole murtunut,
jos jalkasi kannattavat,
jos molemmat kätesi toimivat,
jos molemmat silmäsi näkevät
ja molemmat korvasi kuulevat,
niin ketä sinun pitäisi kadehtia?
Ja miksi?

Kaikkein eniten meitä kuluttaa kateus muita ihmisiä kohtaan.
Avaa silmäsi ja anna kaikkein suurin arvo niille,
joille sinä toivot hyvää.


     maarita             

[selkälokki]

Sanaya Roman kirjasssa oli muistaakseni sen tyylinen neuvo,
että jos vaikka jonkun taloudellinen vauraus meinaa aiheuttaa kateutta,
niin pitäisi yrittää puhtaasti toivoa sitä hänelle vaan lisää ja samalla tiedostaa,
että itselläkin on oikeus olla vauras.
Hänen mukaansa, jos antaa kateelliselle tunteellee vallan, niin se estää tuota kateellista  menestymästä tuossa asiassa.
Ja samahan pätee mihin tahansa asiaan, josta voisi olla kateellinen, toisen kauneus tai muu onni ja menestys.

[sawotar]

Jokainen ihminen jossain vaiheessa elämässään tuntee kateutta toista kohtaan ja kateuden kokeminen ei lopu koskaan tässä materialistisessa maailmassa toisaalta terve kateus on hyvä asia, joskus pikkuinen vertailu tekee ihan hyvää, tavallaan siinä näkee omat tarpeet toisen kautta ja siinäkin kasvaa henkisesti, kun tiedostaa onko se itselle tarpeellista vaiko ei mutta valitettavasti kateus on saanut liiankin negatiiviset mittasuhteet nykyaikana jos aletaan tavoittelemaan täydellisyyttä, jota ei valitettavasti omaa kukaan ainoastaan itse itsensä hyväksyminen on täydellisyyttä itselleen

[Riitta]

Voi kun kaunista maarita, siina on elamanohjeita meille kaikille.
Onnea, iloa ja rakkautta Diamond

[metsätonttu]

Onkohan kateus pelkästään negatiivista? 

Mietin vaan että mitä se oikein on?!!!!!

Sanotaan, että suomalaiset, varsinkin pohjolaiset, pärjäävät pystyssä juuri kateuden ansiosta. Se panee niin kuin jotakin ittekin tekemään, että 'kyllä minäkin osaan'.

Se voisi toimia tietyssä määrin, siellä keskitilassa, jonkinlaisena töytäisijänä.

Jos sitä on ihan pikkuisen, niin se heräättää kysymyksiä, raaputtaa minussa jotakin ja kas kummaa, olen johonkin menossa...

Jos sitä on lähelle ääritilaa, niin voi perskeles sitä uhmaa, kun halutaan olla pikkuisen parempia kuin naapuri.

Mutta vie se energiaa, ja joku voi siihen hukkua kuin mustaan virtaa ihan huomaamattaan.

[maarita]

Hei ystävät!

Kateutta on toki monenasteista.
Terveesti ilmenevä kateudenpoikanen voi tosiaan jopa antaa intoa yrittämään jotain enemmän kuin muuten.

Mutta sellainen kateus, jossa toivotaan , ettei toisella saisi olla jotain sellaista mitä ei itsellä ole, on pahaa kateutta.

Se voi olla elintaso, auto, asunto jopa tietotaso joka toisella on.

Joku voi yrittää elää yli varojensa vain kateuden takia- vaikka velaksi.

Sitten on sellaista kateutta, joka panee tekemään toisille pahoja asioita.
Puhkomaan autonrenkaan tai rikkomaan jotain muuta toisen omaisuutta.

Lapsena maalla asuessa kateellinen naapuri jopa kävi päästämässä meidän lehmät yöllä omalle kaurapellolleen.
Hän teki monenlaista muutakin mitä en muista.
Meidän perhe oli sopuisaa, vaatimatonta joukkoa, joten ihmettelimme jatkuvasti, miksi he tekivät kiusaa.
Jostain he vaan olivat kateita.Oliko se lämpö, mikä meillä vallitsi?

Entäpä tämän päivän työpaikkakiusaajat? Eikö vain heilläkin ole kateutta jostakin, mitä eivät itsekään tiedä.

Ihminen, joka on sinut itsensä ja elämänsä kanssa ei tarvitse olla kateellinen kenellekään.

Vaikka elämäni ei ole ollut helppo, en ole halunnut kadehtia ketään.

Hyväksyvää rakkautta meille kaikille!

Toivottaa       maarita         

[selkälokki]

Entäpä tämän päivän työpaikkakiusaajat? Eikö vain heilläkin ole kateutta jostakin, mitä eivät itsekään tiedä.

Kylläpä vaan työelämässä juuri tuon kateuden katkera puoli tulee niin selvään
esille.
Miekin olin sellaisessa työpaikassa, jossa oli satoja ihmisiä, joten kyllä siellä tuli selväksi se mitä kateus saa aikaan. 
Selkään puukotusta ja toisten mollaamista ja usein juuri hieman menestyneimmistä...Useimmiten selvää kateutta, tai huonon itsetunnon pönkitystä.

[Riitta]

Ihminen joka on sinut itsensa ja ymparistonsa kanssa, ei tarvitse olla kateellinen kenellekkaan.
Nain mina ajattelen Diamond

[metsätonttu]

Minusta kateus ilmenee rumimpana myös silloin, kun toinen onnistuu jossakin asiassa. Sitä ei missään nimessä kenenkään saisi tehdä!  

Syntymäpäivät nyt sentään jotenkin hyväksytään. Mutta auta armias, jos on onnistunut esim. taiteessa luomaan jotain kaunista, tai tieteessä keksimään jotakin. Tai ehkä juuri tuossa työpaikalla on keksinyt hienon idean!

Kyllä varmaan pyritään luomaan lättänäksi, ihan kuin se kuuluisi asiaan.

Tiedätte varmaan jokainen. Kuinka usein kaipaa kanssailoitsijoita ihan aidosti!

[metsätonttu]

Ihminen joka on sinut itsensa ja ymparistonsa kanssa, ei tarvitse olla kateellinen kenellekkaan.
Nain mina ajattelen Diamond

Näin varmaan on. Siitä herääkin se ajatus, että tarvitaanko kateutta esim. kasvamiseen. Onko se jonkinlainen herättäjä löytämään niitä heikkouksia, joita sitten tiedostaessaan alkaa käsittelemään? Löydän itsestäni, myönnän reilusti, usein kateutta, saatan sen ääneen sanoa, reilusti senkin! Mutta sitten lähden etsimään syitä ja niitä toisen hyviä puolia, mikä synnytti sen kateuden. Myönnän ihailuni myös sen kautta, sekä oman huonouteni siinä tietyssä asiassa, kun taas tasapainotan jutun jollakin omalla hyvällä puolella (jota ei tarvitse sitten kylläkään ilmaista).

Kuitenkin sitä tuijottaa suu auki joskus sellaista, joka vihapäissään ja kateuksissaan raivoaa, eikä huomaa itsesään mitään.

Salakavala on siis kateus, usein piruna olkapäällä muiden kuin itsensä nähtävillä!

[Mirjam]

Olen tässä lueskellut tätä kateus-ketjua ja koittanut miettiä mitä kateus minulle on ja merkitsee...
Oikeastaan en ole paljonkaan huomioinut kyseistä juttua tai ilmiötä elämäni aikana...tai sitten minulle on sille eri merkitys...

Jos kateus tarkoittaa sitä, että toivoisi joltakulta jotain pois, mitä hänellä on tai ajattelisi, että joku ei ainsaitsisi jotain mitä hänellä on, niin silloin en kyllä ole koskaan tällaista kateuden muotoa koskaan tuntenut...
Toki olen monasti ajatellut; "oi olisipa minullakin yhtä kaunis nenän profiili" tms..  , mutta kateudeksi en sitä ole kokenut...

Toisaalta en ole itse koskaan huomannut, että minullekaan kukaan olisi kateellinen (ihmekös tuo  )..
Mutta sitten taas minulle on moni sanonut, jos olen kohdannut jotain 'tuomitsemista' jostain suunnasta, että kateuttaan hyökkäävät...
Ja useimmiten se on aina ollut nainen, josta minulle on tällainen 'diagnoosi' heitetty...
Kuten eilisenkin episodinkin jälkeen jonka koin...
Ja yleensä se on vielä mieshenkilö, joka sanoo minulle, että joku nainen siksi "hyökkää" jollain lailla minua kohti, koska on kateellinen jostain...ja ovat kyllä aina perustelleetkin sen jotenkin suhtkoht uskottavasti..

Itse en moiseen kiinnitä huomiota, koska en jotenkaan koe, että minulla olisi mitään kadehdittavaa. Jotenkin kaikki se mitä minulla tai minussa on, on jotain niin luonnollisen kautta minulle langennutta ja sen eteen olen kokenut myös jotain sellaista, mikä ei ehkä olekkaan niin kadehdittavaa/haluttua.
Ja sillä perustein myös koen niin, että meillä jokaisella on kaikkeen mahdollisuus mitä halajamme, jos olemme valmiit sen eteen tekemään sen 'täyttymyksen' saavuttamiseen tarvittavat teot, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin... 

Jotenkin tuo on minulle niin 'luonnollista', että jos kylvän siemenen ja kastelen sitä, silloin voin saada kukan....
Tai jos en anna valoa kasvilleni, se kuihtuu pois..
Tai joskus kasvi on niin erityinen, että minun tarvitsee kiivetä vuorelle ja laskeutua rotkoon rankkasateessa ja kohdata 'aaveita', jotta voin hakea jostain erityisestä paikasta tälle kasvavalle kasville, jotain sille erityisesti ja sen kasvua erityisesti tukevaa 'limettiä'.... 

Tiedä sitten...ehkä sitten en vain ole kohdannut omaa piiloista kateuttani tai jotain, mutta en oikein sitä missään näe...

[metsätonttu]

Älä huoli, Mi-Olea!

Varmasti näin on asiat. On ystäviä, joille voi rauhassa iloita ja kehua repostella asioista ja he iloitsevat mukana. Kuinka vapauttavaa se on!

Mutta voihan sinulle joku olla kateellinen siitä ettei sinulla ole mitään kadehdittavaa.

Ja tarvitseeko näitä niin pähkäillä.  Uskon, että kateutta löytyy sellaiseenkin asiaan, jota ei oikein tiedosta, toinen on vain tasapainoinen, siis täytyy omistaa jotakin arvokasta. Tai se tasapaino on itsessään niin arvokasta, ettei tarvitse mitään muuta. Siihenhän sitä pyritään. Eikö tasapaino ole sitä, että kielteiset tunteet häviävät tai ne huomaamatta laittaa vain syrjään?

[Mirjam]

Mutta voihan sinulle joku olla kateellinen siitä ettei sinulla ole mitään kadehdittavaa.

  ...  , mutta tiedätkö....tuo voi olla tottakin.. 

[Elämänilo]

Ihminen joka on sinut itsensa ja ymparistonsa kanssa, ei tarvitse olla kateellinen kenellekkaan.

Hei "Diamond"

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

*****

Lisäksi,
minä en osaa olla kateellinen toisille,
päinvastoin olen onnellinen,
jos joku saa jotakin iloa tuottavaa itselleen.

Itseäni moni kadehtii,
koska uskallan tehdä rohkeitakin asioita
ja osaan tehdä sellaista,
mitä moni ei uskaltaisi edes kokeillakkaan
- uskallan erottua joukosta
  - haluan luoda ympärilleni kaunista
    -  olen tehnyt mm. taloyhtiömme
       pihapiirissä suuria muutoksia 
       - totaalinen ulkonäön muuttaminen
         ja kukkapenkkien perustaminen ymv.
- tätä kautta koko talon "ilmapiiri"
on muutunut positiivisempään suuntaan
- kesäisin istutaan pihamaalla naapurien kanssa
kahvilla, letuilla, joskus jopa kohjakilla ja kahvilla tmv.
- ilolla teen pyytetöntä työtäni
taloyhtiömme hyväksi

Olen hyvin onnellinen
nykyiseen tasapainoiseen elämääni.
Minulla on rakastettava äiti, oma koti,
aikuiset lapset, ja vilkas rakas kissani.
 
Minulla on vapaus valita elämässäni
monia ihania asioita.
- nykyinen valintani on: sinkkuus
  - se on ihanaa
- nautin siitä olotilasta
- haluan olla vapaa kuin taivahan lintunen


   Elämänilo   

[Usvametsä]

Kyllä olen ollut elämäni aikana monesta asiasta kateellinen monille ihmisille. Varsinkin nuorempana. Aina oli joku, jolla oli enemmän rahaa kuin mulla tai hienommat farkut. Sen isällä oli hienompi auto ku mun isällä jne.
Sitten jossain vaiheessa huomasin, että joku oli kateellinen mulle, että mulla oli sitä tai tätä, mitä tällä toisella ei ollut. Huomasin, miten kurja tunne tuli siitä, että oli kateutta. Olin tuolloin ehkä n. 15 v. kun tähän ilmiöön havahduin. Sen jälkeen olen tietoisesti työskennellyt sen eteen, etten olisi kateellinen mistään enkä kenellekään.
Tämä kateellisuus on varmasti mun tähtiin kirjoitettu, koska teen sen eteen töitä vielä tänäkin päivänä. Inhottava piirre , kertakaikkiaan, mutta teen parhaani, että pidän sen loitolla.