seuraava »

[metsätonttu]

Ihminen joka on sinut itsensa ja ymparistonsa kanssa, ei tarvitse olla kateellinen kenellekkaan.

Hei "Diamond"

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

*****

Lisäksi,
minä en osaa olla kateellinen toisille,
päinvastoin olen onnellinen,
jos joku saa jotakin iloa tuottavaa itselleen.

Itseäni moni kadehtii,
koska uskallan tehdä rohkeitakin asioita
ja osaan tehdä sellaista,
mitä moni ei uskaltaisi edes kokeillakkaan
- uskallan erottua joukosta
  - haluan luoda ympärilleni kaunista
    -  olen tehnyt mm. taloyhtiömme
       pihapiirissä suuria muutoksia 
       - totaalinen ulkonäön muuttaminen
         ja kukkapenkkien perustaminen ymv.
- tätä kautta koko talon "ilmapiiri"
on muutunut positiivisempään suuntaan
- kesäisin istutaan pihamaalla naapurien kanssa
kahvilla, letuilla, joskus jopa kohjakilla ja kahvilla tmv.
- ilolla teen pyytetöntä työtäni
taloyhtiömme hyväksi

Olen hyvin onnellinen
nykyiseen tasapainoiseen elämääni.
Minulla on rakastettava äiti, oma koti,
aikuiset lapset, ja vilkas rakas kissani.
 
Minulla on vapaus valita elämässäni
monia ihania asioita.
- nykyinen valintani on: sinkkuus
  - se on ihanaa
- nautin siitä olotilasta
- haluan olla vapaa kuin taivahan lintunen


   Elämänilo   

[metsätonttu]

Ihminen joka on sinut itsensa ja ymparistonsa kanssa, ei tarvitse olla kateellinen kenellekkaan.

Hei "Diamond"

Olen kanssasi täysin samaa mieltä.

*****

Lisäksi,
minä en osaa olla kateellinen toisille,
päinvastoin olen onnellinen,
jos joku saa jotakin iloa tuottavaa itselleen.

Itseäni moni kadehtii,
koska uskallan tehdä rohkeitakin asioita
ja osaan tehdä sellaista,
mitä moni ei uskaltaisi edes kokeillakkaan
- uskallan erottua joukosta
  - haluan luoda ympärilleni kaunista
    -  olen tehnyt mm. taloyhtiömme
       pihapiirissä suuria muutoksia 
       - totaalinen ulkonäön muuttaminen
         ja kukkapenkkien perustaminen ymv.
- tätä kautta koko talon "ilmapiiri"
on muutunut positiivisempään suuntaan
- kesäisin istutaan pihamaalla naapurien kanssa
kahvilla, letuilla, joskus jopa kohjakilla ja kahvilla tmv.
- ilolla teen pyytetöntä työtäni
taloyhtiömme hyväksi

Olen hyvin onnellinen
nykyiseen tasapainoiseen elämääni.
Minulla on rakastettava äiti, oma koti,
aikuiset lapset, ja vilkas rakas kissani.
 
Minulla on vapaus valita elämässäni
monia ihania asioita.
- nykyinen valintani on: sinkkuus
  - se on ihanaa
- nautin siitä olotilasta
- haluan olla vapaa kuin taivahan lintunen


   Elämänilo   

Voi kauhea, Elämänilo, kun synnytit kateutta!!! 
Kehuminenhan sitä synnyttää, oletteko huomanneet!

Ei vaitenkaan, kuulostelin itseäni kun kehua retostelit. Ja hymyilin leveästi korviin saakka. Jukra vieköön. Tykkään enemmän siitä, kun ihmiset kehuvat, kuin että he viljelevät lieroa vaatimattomuutta, mihin meitä paljon on kasvatettu. Miksi ihmeessä saa valittaa aina? Se on jopa järkevää! Mutta jos tuo hyviä puolia esiin, se on leuhkimista ja turhaa tunteilua.

Joskus olen vihainen todella tälle kasvatukselle. 

Mutta...

Jos me suomalaiset todella ollaan kadetta kansaa, niin tuota kasvatusta tarvitaan. *Piilota aarteesi. Ole nöyrä ja vaatimaton.* Plääh!

[maarita]

...ja nöyryyden tosi hyvänä asiana, mutta EI nöyristelyn...)

Sanoitpa totisen hyvin. Tervettä itsetuntoa omaavan ei tarvitse nöyristellä, eikä myöskään olla kade kenellekään.

Se että toivoo itselleen asioita, joita toinen omistaa tai muuten omaa ei mielestäni ole kateutta.

[söpöliini]

Mirjam kirjoitit hyvin! Itse koen kateuden huonona piirteenä juuri siksi että olen sen kohteeksi itse niin usein joutunut. Elämäni on ollut yhtä rankkaa oppimista, ja mitään en ole saanut ilmaiseksi. Mutta muuthan eivät sitä tiedä. Kadehtijat ovat aina muita naisia. Monesti riittää jopa vain se, että kävelen paikalle...  Ja uskokaa pois, en ole suinkaan niitä maailman kauneimpia stereotypia-muodossa... Nuorena toki itse kadehdin niitä, joilla oli varakkuutta ja kauneutta. Kaikki tuntui olevan heille, tuolle täysin toiselle rodulle niin helppoa. Aikuisuuden tultua kehiin, opin ymmärtämään kuinka kateus käännetään positiiviseksi energiaksi, joka tuo minulle menestymistä. Tein itsestäni yhden heistä. Kunnes tajusin että ei ole heitä ja meitä. Vain ihmisiä. Kateus hävisi, sitä on täysin turhaa tuntea, ei se anna vaan vie. Ihailua tunnen nykyään heitä kohtaan joita ennen kadehdin. Ihminen joka elää kuinka haluaa, on rohkea ja haluaa nähdä maailman juuri omanlaisenaan (loukkaamatta kuitenkaan muita..) ansaitsee minusta ihailun ja hatunnoston. Tuohon kun meistä kykenee kuka vain, kunhan uskaltaa heittäytyä siihen!!

[Tiigris]

Nyt nostan tätä aihetta.

Minulla on hyvä tuuri ja sen lisäksi näen paljon vaivaa menestyäkseni.
Sitten kaverini, jotka suhtautuvat kaikkiin velvollisuuksiin negatiivisesti ja hoitavat asiansa hutasten, saavat ylimääräisiä tehtäviä, joista minä taas olen päässyt helpolla.. Ja jos minä näen jossakin paljon vaivaa, he eivät sitä huomioi. Aina sama virsi "niin epäreilua kun sä taas sait tehdä sen noin/pääsit läpi/sun ei tarvii tehdä ollenkaan/sait lyhyemmän harjottelujakson/sait noin hyvän arvostelun...

Kaksistaan ne sitten miettivät kun heitä kohdellaan epäreilusti ja minä saan aina kaiken.
Minun kuulleni ja varmasti myös selän takana.

Tämä tilanne tuntuu suorastaan v-mäiseltä..

Parasta kaikessa on se, että nyt yksi opettaja pisti minulle suoritusmerkinnän yhdestä tehtävästä, jota en ole tehnyt enkä palauttanut.

Tässä vaiheessa välikysymys: kuka teistä ilmottaisi opettajalle, että näin pääsi vahingossa käymään?
Hyvin harva, minä en ainakaan nyt kun on paljon muitakin tehtäviä..

Niin, menin sitten sanomaan tästä tapahtumasta näille kavereilleni, tyhmä kun olin.. Niin he ovat molemmat kuin persuksiin ammuttuja karhuja. Tosiasiahan on se, että jos heille kävisi näin, he eivät ilmottaisi opettajalle, mutta nyt kun minulle käy näin, he kysyvät multa koko ajan uudelleen ja uudelleen "mitä oot ajatellut tehdä sen tehtävän suhteen?", niinkuin lopettaisivat vasta kun sanon niille että "okei, mä teen sen tehtävän, koska teidänkin täytyy tehdä!!"

Ihan sama mitä mun elämässä tapahtuu niin aina sama itku!!!!

[^^Queen Nefertiti^^]

itse asiassa jokaisella on aiheita, joista JOKU MUU voisi olla kade.. keksin, näin länsimaisessa maassa, jo muutamankin asian itselläni, puhumattakaan niistä joilla on puutetta.. että huomaa todella se mitä sinulla on..

tänään mietin olenko kade muille tms, en sanoisi niin, sanoisin vain joillain asiat lutviutuu pienempien koetusten kautta..

eikö ole hassua että vain itse vaadimme itseltämme.. ja mitä haluammekaan lopulta.. kaiken?

[T-H]

Mutta auta armias, jos on onnistunut esim. taiteessa luomaan jotain kaunista, tai tieteessä keksimään jotakin. Tai ehkä juuri tuossa työpaikalla on keksinyt hienon idean!

Tiedätte varmaan jokainen. Kuinka usein kaipaa kanssailoitsijoita ihan aidosti!

Aivan totta. Ja ne kateellisen/kateellisten nyrpeät ja happamat katseet. Ja entäs se tuuletus kun Itse tietää, että on onnistunut ja on siitä onnensa kukkuloilla.

[Asterix]

Hyvä aihe.

Suomalaiset ovat kateellista kansaa ja sen huomaa hyvin suoraan ja rivien välistä,
varsinkin nyt kun asuu toisessa osassa Eurooppaa, jossa kyllä ollaan kateellisia,
mutta erilaisella tavalla. Tai ainakin se tuodaan esiin eri tavalla.

Joka ainoa ihminen on kateellinen välillä. Se on yksi ihmisen puolista ja täysin luonnollinen olotila.
Sillä on tarkoituksensa myöskin
-ihminen on ekonomiallinen rakennelma universumissa, eikä sillä ole mitään liikaa tai liian vähän.

Kateus on mieletön voimavara, kun sen ottaa käyttöön sillä tavalla,
kuin se on minun mielestäni ihmiselle tarkoitettu.

Mielestäni kateuden tarkoitus on saada ihminen kehittymään eteenpäin.
Kateus saa huomaamaan toisessa jotain sellaista, mikä itsellä vaatii kehitystä/parannusta.

-ja jos ihminen on fiksu, niin se suuntaa sen kateudesta syntyneen energiansa
itsensä ja sen vajavaisuutensa parantamiseen.
Typerys yrittää tuhota kateutensa kohteen.

Ihminen on luotu siten, että se pyrkii kehittymään eteenpäin kaikessa kehityksessään.
Siksi kateus on tarpeellinen ihmisen kasvun ja kehityksen kannalta.

[Tiigris]

Juuri Sashan tavoin koen tuon asian, toivottavasti moni muu tämän asian oppisi,
ja lakkaisi kaatamasta paskaa kateuden kohteidensa niskaan.


Kyllä kateuden saa myöntää ja silloin se on suuri huojennus kadehtijalle ja kateuden kohteelle,
kun se negatiivisuus pääsee pois pinnan alta ja muuttuu rakentavaksi eteenpäin vieväksi voimaksi..
Sitten voidaan jatkaa eteen päin, eikä jäädä märehtimään....

[maarita]

Kyllä kateuden saa myöntää ja silloin se on suuri huojennus kadehtijalle ja kateuden kohteelle,
kun se negatiivisuus pääsee pois pinnan alta ja muuttuu rakentavaksi eteenpäin vieväksi voimaksi..
Sitten voidaan jatkaa eteen päin, eikä jäädä märehtimään....

Tiigris, juuri näin.

Kateudenkin voi kertoa toiselle rakentavasti, ja sen kohde voi käyttää sen voimavaranaan mennessään asiassaan eteenpäin.

Joskus taas kateus esim, työpaikalla saattaa aiheuttaa toiselle kuopan kaivamista oman edun tavoittelun vuoksi. Miten paljon energiaa meneekään hukkaan kaiken sen sietämiseen ja selvittelyyn.

[Asterix]

Hyvä aihe.



Mielestäni kateuden tarkoitus on saada ihminen kehittymään eteenpäin.
Kateus saa huomaamaan toisessa jotain sellaista, mikä itsellä vaatii kehitystä/parannusta.

-ja jos ihminen on fiksu, niin se suuntaa sen kateudesta syntyneen energiansa
itsensä ja sen vajavaisuutensa parantamiseen.
Typerys yrittää tuhota kateutensa kohteen.

Ihminen on luotu siten, että se pyrkii kehittymään eteenpäin kaikessa kehityksessään.
Siksi kateus on tarpeellinen ihmisen kasvun ja kehityksen kannalta.

Täysin samaa mieltä. Olin nuorena kateellinen, mutta kun tajusin em. asian, en ole kadehtinut kymmeneen vuoteen kertaakaan! 

Niin..

Minulla kun on kausi, etten löydä kadehtimisen aihetta ja olen täysin tyytyväinen itseeni,
niin huomaan, etten kehity eteenpäin
-ainakaan samalla vauhdilla kuin kateuden innostamana.

Heti kun saan inspiksen jostain jumalattoman hyvästä ideasta/asiasta,
jonka joku toinen on keksinyt ennen minua ja jonka haluan itselleni,
niin johan lyyti alkaa kirjoittaa. : 
Tapahtuu ja nopeassa tahdissa!

Tosin joku sanoo, että se ei ole ole kadehtimista, vaan inspiroitumista,
mutta kyllä minä silti väitän, että en saisi sitä inspiraatiota,
ellen ensin huomaisi jotain ihanaa/hyvää jossain toisessa ja sitten toteaisi,
että minulta se puuttuu, -shit- mutta haluan sen ehdottomasti
ja alan pyrkiä kohti sitä.

[Corvus Leonis]

Olen kade kaikille joilla on ruisleipää, erityisesti reissumies-viipaleina! Täältä tropiikista ei tahdo löytyä.

[Asterix]

Olen kade kaikille joilla on ruisleipää, erityisesti reissumies-viipaleina! Täältä tropiikista ei tahdo löytyä.

 

Ja minä niille, joilla on salmiakkia erilaisina maukkaina versioina.

[pseudelia]

Itse oon kateellinen useimmiten siitä, kuinka toiset saavat vaan elämänsä järjestykseen. Uskaltavat tehdä päätöksiä, jaksavat nähdä vaivaa unelmiensa eteen.

Oon myös vähän kateellinen ihmisille, joilla on paljon läheisiä ihmissuhteita. Nämä ovat toisaalta asioita, joihin en itse voi omalta osaltani vaikuttaa. Olen kyllä puhelias, menevä ja avoin ihminen, mutta todella harvoin oikeasti Ystävystyn kenenkään kanssa. On vähän ulkopuolinen olo aina nykyään. Seurustelukumppani olis kans kiva, mutta en mä kenenkään "omaa" kadehdi. Toivon vain, että joskus mullakin olis joku yhteisö mihin kuulun.

[Ebenia]

Oon myös vähän kateellinen ihmisille, joilla on paljon läheisiä ihmissuhteita. Nämä ovat toisaalta asioita, joihin en itse voi omalta osaltani vaikuttaa. Olen kyllä puhelias, menevä ja avoin ihminen, mutta todella harvoin oikeasti Ystävystyn kenenkään kanssa. On vähän ulkopuolinen olo aina nykyään.

Kyllähän tuo on juuri asia, johon voi itse vaikuttaa. Kyllä ystävyyssuhteet ovat useimmiten kovan työn ja vaivannäön tulosta siinä missä mikä tahansa muukin asia - ei minulla ainakaan MIKÄÄN ihmissuhde ole ikinä todellakaan taivaasta pudonnut, vaan on sitä saanut oikeasti tehdä töitä hirveästi itsensä kanssa että ensinnäkin päästää ketään lähelle ja uskaltaa olla ystävä itsekin toiselle ja sitten vielä se, että tekee töitä sen suhteen ylläpitämiseksi.

Kyllä jos jatkuvasti tulee eteen tilanne, että ei ystävysty kenenkään kanssa, niin kyllä silloin kannattaa miettiä, että tekeekö itse jatkuvasti jotenkin alitajuisesti tilanteen sellaiseksi, että sitä ystävystymistä ei tapahdukaan. Ihmiset kuitenkin luontaisesti haluavat viettää aikaa toistensa kanssa ja jos jatkuvasti on tilanteessa, että "kukaan ei halua olla ystävä", niin kyllä minä miettisin, että onko mahdollisesti itsellä joku juttu läheisyyden tai omien muurien kanssa jne. Ystävystyminen ei kuitenkaan ole asia, joka vain "tapahtuu", vaan kyllä siinä pitää itse olla aktiivinen.