Varmaankin löytyy paljon kaikkia hyviä konsteja. Itselläni lapset eivät ole peukkua koskaan imeneet, mutta tutteja kyllä ja niistä tosiaan on helpompi päästä eroon.
Tuohon peukku-asiaan en oikein osaa mitään sanoa, se on vaikeampi juttu tosiaan, koska se kulkee aina mukana.
Sellainen ajatus kyllä tuli, mikä se kylläkin vaatii vanhemmilta muutaman päivän ajan totaalista asiaan keskittymistä, mikä ei arjessa ole kovinkaan helppoa järjestää.
Tutissahan on se helppous, että se vain yksinkertaisesti häivtetään ja sitten kestetään parin päivän vieroitusoireet ja se on siinä.
Joka kerta minut on yllättänyt sen 'helppous', siis onhan siinä parina iltana ja tiettynä hetkenä itkunsa ja hiukan hankalammat kauppa reissut sun muut tilanteet, kun ei ole äänenvaimenninta, vaan pitää jaksaa keskittyä aina siihen tilanteeseen täysillä.
Eli siis asiaan
Ihan vaan jos on resursseja niin muutaman päivän ajan systemaattisesti, joka kerran kun peukku menee suuhun, se ohjataan sieltä kädestä pitäen pois...toistoa toistoa ja toistoa... aluksi ehkä sekunnin välein, kun tilanne on...hetken päästä minuutin välein...ja joka kerta tuo ajallinen väli tulee pitenemään, jos jaksaa olla sitkeä ja johonmukaisesti toistaa samaa...
Uskon, että menee kaksi päivää ja peukku ei mene suuhun enää kuin ehkä jossain tilanteessa, kun on joku 'herkkä' tilanne ja totuttu tapa vain tulee ensimmäisenä automaationa.
Kiinnittää vain huomiota enemmän näissä tilanteissa, kun tietää, milloin lapsi helpoiten tuon peukun suuhunsa laittaa. Ja taas hetki toistoa...
Ja samalla voi kiinnittää lapsen huomion johonkin kiinostavaan ja kivaan muuhun tekemiseen tai juttuun..
Väsyneenä lasta voi silitellä tai vaikka leikkiä jotain peukaloputti leikkiä jossain tilanteessa "missä on etusormi, missä on etusormi...täällähän minä, täällähän minä" tyyliin...
Kysehän on totutsta tavasta.
Olen kuullut noista pahojen makujen käytöstä, mutta en nyt tiedä niiden tehosta...ja onko hyvä, että lapsi oppii, että hänen pieni kaunis peukkunsa maistuu pahalle...
Ja toisekseen, syyllisyyden kautta en myöskään missään tapauksessa lähtisi tuota tapaa poistamaan.
Vaan jotenkin niin, että vanhemmat ottavat täysin vastuun jutusta...se ei ole hyvä eikä paha juttu, jos peukku menee suuhun.
Eikä lapsi ole kiltti, jos peukku ei mene suuhun, eikä tuhma, jos menee.
Peukku vain ei kuulu suuhun ja siinä syy, miksi sitä ei sinne laiteta.