seuraava »

[hopeatähti]

Jos se onkin niin, että indigot osaavat suojata itsensä muiden ajauksilta ja tunteilta niin hyvin, etteivät tunne syyllisyyttä. Kai he myötätuntoa kuitenkin osaavat tuntea? Etenkin sitä halutessaan.

Suuri lahja ympäristölle onkin ottaa osaa muiden pahojen tunteiden kantamiseen, ja jopa puhdistaa niitä. Näinhän sanotaan pyhimysten ym. hengellisten johtajien tekevän. Jopa sairastuvan itse imettyään niin paljon pahaa pois ympäristöstään. Toki kaikille toivon suojautumiskeinoja sitä ylimäärää pahoja tunteita vastaan, joita voi ympäristöstään joutua imemään ja  joita ei itse pysty käsittelemään.

 


***********************************************************

 

Mihin ihmeeseen tämä keskustelu on mennyt?

Jestas vieköön, ei ole mikään lasten "tehtävä" puhdistaa muiden taakkoja vai mitä
tässä nyt haetaan takaa?

Sehän on täysin järjetöntä imeä (joka on eri asia kuin tunnistaminen) itseensä kaiken ympäristöstä!

Kuka jaksaa pidemmän päälle sellaista kuormitusta kantaa?!!

Puhumattakaan lapsesta!

Vaikka he TUNNISTAVAT kaiken mitä tapahtuu energioissa ympärillä se ei tarkoita että heidän tarvitsee millään lailla IMEÄ JA PUHDISTAA muiden kenttiä/karmoja/taakkoja jos OMA KENTTÄ EI OLE NIIN KEHITTYNYT ETTÄ OSAA MUUNTAA NE VASTAANOTETUT ENERGIAT.

Suosittelen lämpimästi kirjaa "indigolapset" ja tai "crystal children" 


 

[VE!]

Uskallaudunpa kirjoittamaan ensimmäisen viestini...

Tämä ehkä kuulostaa oudolta, mutta mielestäni tällaisia lapsia kannattaa kannustaa myös fyysiseen toimintaan, aktiiviseen leikkimiseen, touhuamiseen ja pelaamiseen. Ettei lapsi ole vain omissa tunteissaan ja omassa päässään, vaan pääsee päästämään höyryjä  ja vähän maadoittumaan meuhkaamalla.

Tuosta puhdistamisesta muuten, eikö ihanne tilanteessa puhdistaminen tapahdu niin, että itse säteilty "korkeampi taajuuksinen" energia muuntaa toisen energiat ilman että niitä tarvii ottaa itselleen taakaksi. Siis esim. itse parhaiten tuntemani Reikin energiaa (tai siis kaikkihan on samaa energiaa, ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan) ympäristöönsä säteilemällä on suojassa toisen ahdistavammilta energioilta, ja pystyy jossain määrin myös auttamaan.

Lapsenhan on tietysti vielä hankalaa tehdä tätä tietoisesti. Silloin onkin aikuisen vastuulla pyrkiä parhaansa mukaan suojelemaan häntä muiden riitaisilta energioilta.

[Mirjam]

Lapsenhan on tietysti vielä hankalaa tehdä tätä tietoisesti. Silloin onkin aikuisen vastuulla pyrkiä parhaansa mukaan suojelemaan häntä muiden riitaisilta energioilta.

Olen pitkälti samaa mieltä.
Tuosta fyysisestä liikkumisesta  sekä myös tuosta 'korkeampi taajuisen' energian 'puhdistavuudesta'.
Saattaapa jopa olla niin, että mitä 'rehellisempi ihminen on omille tunteilleen' ja ilmaisee niitä aidosti, salaamatta, sitä suorempi yhteys hänellä on 'korkeampi taajuiseen energiaan'.
Silloinhan ihmisellä ei ole toisaalta tätä ulkoisenpalautteen ja ulkoaohjautuvuuden luomaa 'egoa' ollenkaan. Tai minuuden kokemisen rakennetta.
Sellainen ihminen säteilee tätä 'parantavaa energiaa' luontaisesti.

Tosin, lapsi on todellakin aina lapsi ja tarvitsee turvalliset vanhemmat 'ohjaamaan' polkuaan.
Oikeastaan itse pidän tärkeimpänä vanhempien omaa 'itsetyöskentelyä'.

 

[VE!]

Oikeastaan itse pidän tärkeimpänä vanhempien omaa 'itsetyöskentelyä'.

 

Nimenomaan. Sitä ettei tartuta lapseen omia pelkojaan, vaan pystyy olemaan vahvana omana itsenään, seisomaan omissa kengissään ja näyttämään lapselle että meillä kaikilla on oikeus olla olemassa, olla turvassa ja tulla rakastetuksi.

Lapsistahan heijastuu välittömästi takaisin omat hiomattomat alueet. Siinä on kyllä vanhemmalle valtava haaste tarttua heti paikalla toimeen ja käydä omien pimeitten alueitten kimppuun...   

[hopeatähti]

Totta, kyllä se itsetyöskentely on tärkeää 

Muistaakseni on ainakin yksi paikka täällä suomessa jossa opettavat
nuoria lapsia (taisi ikäraja olla 15 ?) kanavoida/tunnistaa ja työskennellä
energioiden kanssa.

Suomesta ei vielä löydy varsinaista tukikeskusta vanhemmille tai opettajille/läheisille
vielä ja aika paljon aikuiset ovat ja jäävät yksin, ellei hakeudu muiden
vanhempien joukkoon vaihtamaan niitä arjen kokemuksia ja työkaluja.

Muistaakseni Minä Olen lehdessä on ollut muutamia kirjoituksia lapsistamme.

Vaikkakin kirjallisuutta on jonkun verran, se ei aina kulje käsi kädessä kodin ja muun ympäristön kanssa.

Lisäsin tuonne linkkiosioon muutama linkki kaikille jotka ovat aiheesta kiinnostuneita. 

[avecmoi]

Hei Saai,

Valitettavasti sinä puhut vain omasta kokemuksestasi, minä ja jokainen muu omasta kokemuksestaan. Eli sinun kokemuksesi / tapasi ajatella ei ole minun, eikä päinvastoin. Voimme löytää samankaltaisia kokemuksia tai sitten emme. Huomaan, että sinulla ja minulla tässä kohdin ei ole yhtenevää kokemusta. Eikä nyt liikuta hyvä / huono akselilla!

[Mirjam]

Totta, kyllä se itsetyöskentely on tärkeää 
Suomesta ei vielä löydy varsinaista tukikeskusta vanhemmille tai opettajille/läheisille
vielä ja aika paljon aikuiset ovat ja jäävät yksin, ellei hakeudu muiden
vanhempien joukkoon vaihtamaan niitä arjen kokemuksia ja työkaluja.

Totta...
Tämä juuri on yksi niistä asioista, minkä edestä kuljen "soihtu kädessä ja joskus siinä liepeetkin palaa"...  
Ehkä hieman karrikoiden sanottu, mutta alue kuitenkin, jolla iteselläni kokemuksia roppakaupalla.  
Ja tiedän, ettei aivan helppoa ole nähdä itseään vanhempana/ihmisenä, niin monikerroksellisen piiloutunutta meihin on ohjelmoituneena kaikenalaista 'tunnemoskaa' ja lisäksi kaikki tuo ulkoaohjautuvuus ja tuoma ulkoinen arvomaailma.
Ja kaiken lisäksi se, että se mikä meille nyt on 'hyvää ja tavoitteellista itsekehityksessä' yms. on meidän lapsillemme 'vanhaa aikaa'.....

Mutta tosiaan, kuten täälläkin jo moneen kertaan on kirjoitettu, niin oma keho on itselle se hyvä peili ja tosiaan nuo lapsemme, kaikki lapsemme, imevät kuin pesusienet, vanhempiensa ja läheistensä tunnemalleja alitajuisella (energeettisellä) tasolla...jopa aikuisille itseille alitajusia ja tiedostamattomia...

Haastavaa, mutta niin palkitsevaa.... ja turha 'fanaattisuus' tässäkin on turhaa, sillä ennenkaikkea, lapset ovat lapsia ja annetaan lasten leikkiä ja leikitään joskus välillä itsekin!

 

[Keho]

Lapisista voinen sanoa vielä sellaisenkin asian, etteivät suinkaan "ime" keltään ajatuksia tai tekoja eikä tunteitakaan vaan kyllä he ovat vain puhtaita peilejä vanhemmistaan sekä muistakin aikuisista, jotka ovat läsnä heidän elämässään tavalla tai toisella, joten muuntamalla OMAA Olevaisuuttaan, voi kukaan auttaa myös heitä.

Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että ns. suojauksetkin ovat tehottomia, ellei suojaa heitä omilta itseiltään, siis vanhemmiltaan tai ketkä mielestämme sitten aiheuttavatkin niitä levottomia ajatuksia, tekoja tai tunteita, sillä lapset esittävät meille AINA vain sellaisia asioita, joita näkevät meissä aikuisissakin olevan, sillä sehän on heidän tapansa kertoa Rakkautensa. 

[Mirjam]

Lapisista voinen sanoa vielä sellaisenkin asian, etteivät suinkaan "ime" keltään ajatuksia tai tekoja eikä tunteitakaan vaan kyllä he ovat vain puhtaita peilejä vanhemmistaan sekä muistakin aikuisista, jotka ovat läsnä heidän elämässään tavalla tai toisella, joten muuntamalla OMAA Olevaisuuttaan, voi kukaan auttaa myös heitä.
Ja tämähän tarkoittaa myös sitä, että ns. suojauksetkin ovat tehottomia, ellei suojaa heitä omilta itseiltään, siis vanhemmiltaan tai ketkä mielestämme sitten aiheuttavatkin niitä levottomia ajatuksia, tekoja tai tunteita, sillä lapset esittävät meille AINA vain sellaisia asioita, joita näkevät meissä aikuisissakin olevan, sillä sehän on heidän tapansa kertoa Rakkautensa. 

Veit sanat suustani... :DNäin sen itsekin koen...muun ohella... 

[Ippuska]

Keho, 

[hopeatähti]

:

Jokainen meistä tietää, että peilaamme itseemme kaikista ja kaikesta, jatkuvana prosessina joka ei suinkaan ole mikään yhden päivän tai vuodenkaan juttu.

Useimmalla meistä koko kristallisaatio prosessi saa suuren sykäyksen kun lapsemme syntyvät ja tämä on suuri muutos koko perheessä, puhumattakaan tuoreesta pienokaisesta.

Rohkenen olla teidän kanssa eri mieltä edelleenkin tuosta suojauksesta (on todellakin lapsia jotka imevät ympäristöstä asioita), joka ei vain kosketa energeettistä suojausta omassa kodissaan tai lapsen kentässä.

Lapsi altistuu niin paljon muullekin "häiriötekijöille" että pyhässä yksinkertaisuudessa tuo olisi aivan loistavaa jos se toteutuisi kotona KOKO AJAN mutta myös muualla.

Jottemme nyt juutu tähän "juupas jaapas", maalaisjärjen käyttö on ihan sallittua ja vaikka kuinka olisimme henkisesti valveutuineita, olemme vielä inhimillisiä olentoja jolla on omat tunteemme, karmamme ja opetuksemme.

Tämä ei tietenkään oikeuta meitä käyttäytymään miten halutaan tai sattuu.
(Tosin siitä ei nyt tainnut olla kyse).

Eiköhän meidän keskenäiset "pointit" tullut nyt selväksi  

Jokainen toimikoon sydämmensä ja tilanteen mukaan  

[Mirjam]

:
Rohkenen olla teidän kanssa eri mieltä edelleenkin tuosta suojauksesta (on todellakin lapsia jotka imevät ympäristöstä asioita), joka ei vain kosketa energeettistä suojausta omassa kodissaan tai lapsen kentässä.
Jokainen toimikoon sydämmensä ja tilanteen mukaan  

Ja minä rohkenen olla sitä mieltä, että on rohkeaa rohjeta, toimia oman ohjauksensa mukaan.   Oikeastaan se on viisasta!

Aivan liikaa onkin vallalla ajatus, vaiko toiminta tapa, että kun saadaan lause, jossa kerrotaan, miltä näyttää, kun pallo on maalissa, pysähdytään sitä tekstiä ihastelemaan, ikäänkuin sen pallon sinne telepaattisesti, mantraa toistamalla sinne omalla kohdallaan saisi.

Liian monet jää 'makaamaan laakereilleen' koskaan sitä palloa maaliin saamatta, koska luulevat, että oma 'pallon kuljetus' on tehty, kun ovat kuulleet lauseen, jossa se on jo tehty. Tai ovat jo ehkä yhden maalin tehneet....peli jatkuu....

Polkunsa on jokaisen itse kuljettava ja muodostettava siitä omanlaisensa.
Onneksi!

 

[avecmoi]

On hyvä kun on mielipiteitä, mutta jokainen ihminen on oman elämänsä "suodatin", sitten meillä on tämä yhteinen kokonaisuus, joka laajenee yksilöstä perheeseen, perheestä sukuun etc. Sitten on lopulta yksi iso kokonaisuus.

Meillä lasten vanhemmilla on kovin erilaisia tavoitteita elämässämme ja siten tuotamme hyvin monenlaista energiaa. Jokainen tekomme ja ajatuksemme vie tätä maailmaa johonkin suuntaan. Me itse valitsemme jokaisen ajatuksemme ja tekomme ja kannamme niistä vastuun, ainakin meidän tulisi niin tehdä.

JA ROHKENEN OLLA SITÄ MIELTÄ, MITÄ ENEMMÄN OLET TUTUSTUNUT SYVEMMIN ELÄMÄN OLEMUKSEEN OMAN ELÄMÄSI KAUTTA, SITÄ ENEMMÄN SINUN TULEE SUOJAUTUA. KARKEUS JÄÄ POIS JA OLET HELPOMMIN HAAVOITTUVAMPI, KOSKA ET KÄYTÄ ENÄÄ SELLAISIA MÄÄRÄTYNLAISIA KEINOJA, JOITA KÄYTIT ENNEN, KUN ELIT ENEMMÄN EGOSI KAUTTA.

Väittääkö joku tosissaan, että tämä nykyinen yhteiskunta (ihmisen rakentama) olisi vahvasti Rakkaudellinen ja esim. heikompia tukeva.

[Pia]

Mutta jos he ovat kykenemättömiä tuntemaan syyllisyyttä niin silloinhan meillä olisi ikäpolvi psykopaatteja jaloissamme.

Eikä tässä olla suojelemassa opettajia, vanhempia tai muita aikuisia. Heillä pitäisi olla keinot selviytyä. Siinä koululuokassa vaan on muitakin samanikäisiä lapsia, joilla ei ole ymmärrystä tunteiden käsittelyyn aikuisen tavoin. Ja he joutuvat, niin leikissä kuin opetuksessa, sietämään sitä esittäjää, joka häiritsee opetusta ja aiheuttaa niitä tunteita.

Mielenkiintoista. Saai? mihin syyllisyyttä tarvitaan? Eikö se ole juuri syy, miksi meillä on väärinymmärrettyjä lapsia koulussa... eli opetat toiselle sitä mitä olet itse opettelemassa!!!!!!
Mutta mihin me syyllisyyttä tarvitsemme? Ei mihinkään, koska olemme kaikki jo itsessään täydellisiä, ja ei ole virheitä tai tuomitsemista, vaan olemme täällä oppimassa ja voimme ainoastaan oppia tekojen ja muiden ihmisten kanssa. Miksi siis tuntisin syyllisyyttä?
On vain olotila... kaikki muut tunteet jota käymme on vain egon tuomia tunteita, ja niitä on joko liikaa tai siten ne piilotetaan. Luulempa, että sinäkin Saai saat vielä oppia paljon... ja toivottavasti opit kuuntelemaan näitä sinun indikolapsiasi,  muuta et voi. Mietippä sitä, mitä sinä itse peilaat näissä lapsissa, muista että sinunhan pitäisi osata käsitellä nämä asiat, koska olethan "aikuinen".

  Ariel

[VE!]

Mutta mihin me syyllisyyttä tarvitsemme? Ei mihinkään, koska olemme kaikki jo itsessään täydellisiä, ja ei ole virheitä tai tuomitsemista, vaan olemme täällä oppimassa ja voimme ainoastaan oppia tekojen ja muiden ihmisten kanssa. Miksi siis tuntisin syyllisyyttä?

Ymmärrän mitä tarkoitat.
Minun mielestäni kuitenkin syyllisyys (toisin kuin syyllistäminen!) on myös hyödyllinen tunne, jos sitä ei jäädä hautomaan. Syyllisyyden tunne on merkki siitä että jokin ei nyt "mennyt niinkuin piti", tavalla tai toisella. Jos siis esim. tuntee syyllisyyttä jostain tekemästään asiasta, ei (yleensä ottaen) ole toiminut oman omantuntonsa mukaisesti. Toinen asia on tietysti jos tuppaa syyllistymään mistä tahansa. Silti, tällöinkin syyllisyys osoittaa oppimiskohdan.
Itse pyrin syyllisyyttä tuntiessani tunnistamaan että mistä tunne johtuu, ja sitten poistamaan sen syyn ja itse tunteen esimerkiksi pyytämällä anteeksi.

Syyllisyys on siis mielestäni "merkki-tunne", joka osoittaa missä niitä oppiläksyjä vielä on.

Hmm... Osasinkohan nyt ilmaista mitä tarkoitin...