...Eli koskaan ei kannatakaan provosoitua toisten tunteista vaan vain kertoa, miltä heidän tunteensa omassa kehossamme tuntuu, kun eivät osaa sitä itse kertoa.... Eli se on AITOA auttamista, kun ei katsota vain sitä omaa napaamme vaan autamme JOKA IKISTÄ ihmistä, jolla on paha olla niin paljon, että täytyy haukkua toista.
Voi miten kauniita sanoja, kuinkahan ne käytännön tasolla onnistuu - ihan vaan peilaten viime aikaisia tapahtumia -
Toisaalta eutanasiaakin voi pitää auttamisena.
Palaten kuitenkin alkuperäiseen viestiketjun aiheeseen: joskus tuntuu huvittavalta se, miten ns. vastenmieliseltä tuntuvia asioita ei pystytä lukemaan ajatuksista, mutta mieleiset pystytään. Esimerkkinä "astianpesukone pitäisi tyhjentää" vastaan ajatuksen pätkä "siellä taisi olla jäätelöä vielä pakastimessa".
Pohdin käytännönjärjestelyjä muutama vuosi sitten, kuinka talvilomalla lähtisimme lasten kanssa kolmisin bussilla ystävän luokse vierailulle. Matka kestäisi useamman tunnin, ja pitäisi tehdä monta käytännönjärjestelyä. Nuorempi 5v tuli yhtäkkiä silmät kirkkaana kysymään, että minä päivänä me lähdetäänkään sinne. En ollut puhunut asiasta vielä kenellekkään, mutta hän nappasi ajatuksen oitis. Eilen puhuimme deja vú -ilmiöistä, ja hän totesi tyynesti, että nehän ovat nykyään jokapäiväisiä juttuja