Sellaisella asialla tällä kertaa liikuskelen joukossanne, että mitenhän mahtaa olla noiden aspektien periytyvyyden laita? Siis että kuinka yleistä on, että jotkin aspektit siirtyvät perintönä jälkeläisillemme ja jatkavat kulkuaan sukupolvesta toiseen, aika ajoin voimistuen, sitten taas heiketen ja lopulta ehkä kadoten kokonaan, kun tietyn aspektin läksy on vihdoin kokonaan opittu ja omaksuttu ja sukulinja saa eteensä uusia haasteita?
Onko teillä omakohtaista kokemusta asiasta? Millaisia havaintoja olette tehneet? Muistelisin, että täällä joskus olisi (ainakin läheltä aihetta liippaavaa) aijempaakin keskustelua tästä ollut, mutta arkistojen kaivelu sanahaun avulla ei ainakaan tuottanut tulosta...
Olen itse hiljattain tehnyt lähes hätkädyttäviä havaintoja minun ja tyttäreni syntymäkarttoja vertaillessa
. Samanlaista vertailua olen tehnyt myös tyttären ja hänen isänsä karttojen kesken ja saanut lisää vahvistusta oivalluksilleni.
Näyttää siltä, että tyttäreni on perinyt minulta monia
-aspekteja kun taas isältään joitakin
-aspekteja. Tämä tuntuu tietenkin tarkemmin ajatellen aika loogiseltakin, sillä, halusimmepa tai emme, herkästi ammennamme omaa äitiyttämme omasta äitisuhteestamme. Miehet taas ammentavat omaa isyyttään, mistäpä muualta, kuin omasta isäsuhteestaan. Omat lapsuuden aikaiset kokemukset, hyvät ja huonot, käydään läpi uudelleen oman lapsen kanssa tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla.
Onneksi aspektit eivät kuitenkaan näytä periytyvän aina tismalleen sellaisinaan. Peruselementit säilyvät, mutta muuttavat muotoaan, kutistuvat tai kasvavat, lieventyvät tai voimistuvat, mitä milloinkin. Muokkaantuvat helpommin sisäistettäviksi ja käsitettäväksi ja joskus tietysti myös hankaloituvat ja monimutkaistuvat entisestään.
Omalta kartaltani löytynee runsaanpuoleisesti vaikeasta ja tuskallisesta äitisuhteesta kieliviä kuu-aspekteja ja myös muutamia muita tätä, tosielämässäkin todeksi elettyä, viitekehystä tukevia asetelmia. Täysin toivoton ja köyhä ei tuokaan maaperä onneksi ole ollut -jokunen hyvä ja voimallinen rakkauden siemenkin on sinne heitetty itämään. Vaikka harmikseni en itse olen niiden siemenien hedelmistä päässyt nauttimaan, niin ilokseni huomaan joidenkin versojen puhjenneen jo kukkaan omassa tyttäressäni
Surukseni huomaan tiettyjen vaikeiden ja kivuliaitten asetelmien myös siirtyneen lävitseni eteenpäin. Lohdullista on ollut kuitenkin huomata, että suurin osa näistä oli kuitenkin lieventynyt ja laimentunut vaikutuksiltaan. Ne eivät siis ole kadonneet kokonaan, mutta pahin ja vahingoittavin terä on sentään katkottu pois. Jotkut tiettyjen samoina pysyneiden planeettojen väliset aspektit ovat myös muuttaneet muotoaan sellaisiksi, että ne on helpompi selvittää ja kääntää voitokseen.
Mieheni tuntuu myös siirtäneen oman isäsuhteensa sekä vahvuuksia, että heikkouksia linjassa eteenpäin, onneksi jonkin verran samaa, hyvää ja helpottavaa kehityssuuntaa on havaittavissa sielläkin, vaikkakaan ei ihan yhtä dramaattisessa mittakaavassa. Johtuunee mahdollisesti siitä, että hän ei ole vielä yhtä pitkälle päässyt asian käsittelemisessä ja hyväksymisessä kuin minä, joka olen saanut omassa tehtävässäni ammattiapuakin. Hän ei myöskään samalla tavoin tietoisesti pohdiskele näitä asioita, vaan oivallukset pulpahtelevat yksitellen pintaan pikkuhiljaa. Toisaalta tilanne on myös siinä mielessä erilainen, että hänellä kuitenkin on ollut noin pääpiirteissään hyvä suhde isäänsä -ainakin jossain mielessä. Joistakin ahdistavista ja vaikeista elementeistä huolimatta siinä on ollut (ja on yhä) paljon rakkautta ja kiintymystäkin, joskin vähemmän sitten sitä tasa-arvoista kunnioitusta, joka toki myös on tärkeeä. Omassa äitisuhteessani taas on paljon suorastaan traumaattisiakin piirteitä, varhaisia hylkäämiskokemuksia ja perusturvallisuuden puutetta, päälaelleen kääntyneitä huoltajakuvioita yms, joiden vaikutusten katkaiseminen ja minimoiminen on siksi noussutkin ehkä kodallani paljon ratkaisevampaan ja kiireellisempään asemaan.
Mutta sepä tästä aiheesta nyt tältä erää. Annetaan suunvuoro välillä jollekin toisellekin. Aihe on mielestäni varsin mielenkiintoinen ja olisi hienoa, jos herättäisi muissakin kiinnostusta ja osanottoa
