Hyvä Ikiaika, olipa tyhjentävä vastaus
Tai ei nyt ihan niin tyhjentävä, ettenkö olisi jotain sepustamassa lisää....
Tämähän juontaa juurensa siihen, kun harhauskoiset tulivat maamme kamaralle. He alkoivat levittää täällä oppiansa, ja samalla tuhosivat maamme kansanperinnettä: polttivat shamaanien rummut ja hoitotarvikkeet, yrteillä parantaminen julistettiin noituudeksi jne...
Ihmisten sairauksia sai siis hoitaa vain papit (koska sairaus oli rangaistus jumalalta) ja (ns. perinteisen lääketieteen opin saaneet) lääkärit.
Jäsenkorjaajat (luitten liikauttajat), fytoterapeutit (yrttimummot ja -ukot) jne. ovat alkaneet viime vuosina nostaa päätään luottaen siihen, ettei kyläläiset ala heti risuja rovioksi asti keräämään.
Mutta, vielä on tasa-arvoisuuteen aikaa: kun käyt asiantuntevan jäsenkorjaajan, aromaterapeutin, vyöhyketerapeutin hoidossa, niin huomaat, ettei niitä ole hyväksytty esim. kela-korvauksen piiriin, vahinkovakuutus ei ole hoidossa jne. Tällä tavoin voidaan varmistaa myös se, että ihmiset ohjautuvat ns. perinteisen lääketieteen pariin, käyvät hakemassa reseptilääkkeitä, joiden avulla voidaan saada sivuvaikutuksia, joita pitää käydä hoidattamassa lääkärin määrämissä paikoissa tai sitten saadaan lisää lääkkeitä.
Yksi vaihtoehto on, että täydentävien hoitomuotojen tekijä käy
Vaihtoehtoisen Terveydenhuollon Neuvottelukunnan määrittelemän koulutuksen. Koulutuksen kuuluu vähintään mm:
- 200 oppituntia peruslääketiedettä
- 50 oppituntia luontaislääketiedettä
- 200 tuntia erikoistumiskoulutusta omalla terapia-alueella.
- Ensiapukurssi
Uskon, että nämä terapeutit tulevat saamaan aikaan sen, että jonakin päivänä hoidot saadaan terveyskeskuksiin ns. perinteisen lääketieteen rinnalle hyväksytyiksi hoidoiksi, ja siitä on sitten taas matalampi kynnys eteenpäin.
Itse olen tällä tiellä, ja kunhan olen kasvanut isoksi ja olen saanut ensimmäiset osiot opiskelussa päätökseen, niin alan tehdä työtä kyseisen asian hyväksi.
Tentin viime talvena työn, perheen ja opiskelun ohella lähikaupungissa 420 tuntia peruslääketiedettä, ja eikä siitä tullut ihmeempiä traumoja (paitsi että roikun täällä foorumilla höpisemässä, vaikka olisi jo päiväkahvin aika)