Olen ollut mielestäni koko ikäni melko introvertti ja olen taistellut sosiaalisten tilanteiden pelkoa vastaan. Minulla on kaikki tärkeät planeetat ja pisteet kartan yläpuolella - lukuunottamatta Juperia 1. huoneessa kaloissa, joka on myös nousumerkkini, mutta ilman yhtymää. Se siis sotisi vastaan tuota oletusta, että horisontin yläpuoli tarkoittaisi ekstroverttisyyttä. Onneksi Jupiter ja kalat ovat laajenevia! Jupiterillani on lähinnä vaikeita aspekteja kartallani, jolloin se on joutunut ottamaan vastaan konflikteja ja kasvamaan.
Introverttiyttäni selittääkin ehkä parhaiten juuri tuo Jupiterin yksinäisyys kartan alapuolella. Toisaalta kaikki tärkeimmät kohdat kartallani sijaitsevat feminiinisissä (=introverteissä) merkeissä, paitsi MC, Uranus ja Saturnus jousimiehessä 9. huoneessa. Sitä kautta myös Jupiterini on saanut valtavasti voimaa, kun jokin on työntänyt minua henkisyyttä kohti.
Myös minulla on suurin osa planeetoista kartan yläpuolella (ja jupiter yksin kartan alapuolella), mutten ole seurapiirihai tai muutakaan sellaista, vaan varautuneempi ja ujompi. Tämä ekstrovertti-introvertti -asia onkin semmoinen, mitä on tullut pohdittua paljonkin, nimittäin se yleinen suppea määritelmä noille ei vain minusta kuvaa sitä mitä ne oikeasti ovat (esim. psykologian teorioissa).
Kartan yläpuolen painottumisen koen itselläni niin, että saan paljon ja opin paljon ulkomaailman kautta, muita tarkkailemalla tai muuten ulospäin suuntautumalla. Mitä enemmän kieritän jotakin asiaa päässäni vain yksin, sitä vähemmän siitä on minulle hyötyä, siis yleensä aina kun avaan ovet jollain tapaa ulkomaailmaan, opin aivan valtavasti uutta. Vaikka olisi pelkoja tai olisin ihmisten seurassa kuitenkin varautunut, sulkeutuminen ja itsensä seuraan jääminen ovat minulle myrkkyä, eli tarvitsen ulkomaailman kontakteja. Eikä sillä varautuneisuudella ole kuitenkaan lopulta merkitystä noin sosiaalisuuden kannalta, ne mitkä juuri haittaavat, ovat mahdolliset pelot ja häpeä. Ja nuo pelot ja häpeä kun ovat olleet pelkkää sisäänpäinsuuntautuneisuutta ilman että mitään uskaltaa päästää sisälleen tai suostuu asettumaan toisten asemaan, ne ovat mulle ainakin tuntuneet todella suurilta elämän esteiltä. Ehkä siksi juuri, että luonnostaan kuitenkin tarvitsen ulkomaailman päästämistä sisälle, että kehittyisin ja tuntisin itseni tasapainoiseksi. Niiden helpottaminen on kyllä ollut todella suuri tasapainoisuuden tuoja.
Mikäli planeetat ovat painottuneet alaosaan, tällöin ihminen tarvitsee omia kokemuksia ja omaa asioiden pyörittelyä, jotta saa asiaan oman ymmärryksensä. Vähän ehkä sellaista "en usko ennen kuin koen itse" ja "tarvitsen aikaa miettiäkseni tätä" -tyyppistä. Tuo jälkimmäinen esimerkiksi riitatilanteissa on aina suuresti ärsyttänyt minua, kun haluan että homma selvitetään tässä ja nyt, eikä sitä jätetä vellomaan mihinkään.
Mutta toiset vain tarvitsevat omaa rauhaa asioiden käsittelyyn.
Kartan oikea ja vasen puolisko ovat mulla aika tasapainossa, eli tuon gheden tulkinnan mukaan en ole suuremmin painottunut kumpaankaan suuntaan siinä, viihdynkö kokoajan ihmisjoukoissa vai yksin. Niinhän se onkin, molempia tarvitsee jokseenkin samanvertaisesti. Tosin välttämättä en ihan yksin silti halua olla kauhean paljoa, haluan arjen jakaa perheen kanssa, mutta perheen kanssa oleilu onkin erilaista kuin muiden kanssa sosialisointi.