ja hieno loppulause:
pluton sijainti askendentilla tai ensimmäisessä huoneessa on korkeimmalla tasolla merkki ihmisestä,jolla on valtava ymmärrys elämästä,elämän tarkoituksesta ja kosmoksen laeista
Ja taas surutta yritän kääntää keskustelun itseeni. (se on tämä 1. huoneen painotus, U Know.
me-myself-and-I)
Elikä kiinnitin heti huomiota nikkin yllä olevaan lauseeseen, koska itselläni ON se Pluto ekassa huoneessa. En kuitenkaan koe ymmärtäväni maailmankaikkeuden lakeja kovinkaan kaksisesti. Aikamoista hapuilua on ollut.
Sotkevatko samassa kasassa majailevat Aurinko ja Mars maanläheisimmillä energioillaan "ymmärrystäni"? Ennen olen aina ajatellut, että kyseiset energiapommit tukevat toisiaan, mutta voisiko asia olla myös toisin?
Vai onkohan ymmartämättömyyteeni syynä
IC?
Sisäinen Soturi-tulkinnassa kun väitettiin tämän aspektin aiheuttavan sen, etteivät alitajuiset ja intuitiiviset tuntemukset välttämättä lainkaan nouse pintaan, vaan jäävät tiedostamattomaksi paineeksi tehdä jotain. Tähän Seppo kyllä jatkoi, että sisäinen herkkyys kyllä minulla pelaa, niin, että elämä uudistuu lähes huomaamattomalla tavalla.
Ja se kyllä pitää paikkansa. Teen kaikki tärkeät päätökset ihan "perstuntumalla", ja joskus puoli vuotta myöhemmin välähtää oivalluksen valo, että kas kummaa, SIKSIHÄN minä silloin tietysti niin toimin. Yleensä päätös on ollut oikea, mutta on se vähän rankkaa hapuilla koko ajan pimennossa.
Anteeksi nyt tämä itsekeskeinen jaarittelu, joka ei edes varsinaisesti liity aiheeseen. Ilmeisesti tuo nikkiltä lainaamani lause kosketti taas jotain sieluni sopukkaa. (vaikka en tietenkään täysin ymmärräkkään miksi
)
Kai se on sitten jokin
sisäinen pakko ymmärtää sitä itseä ja maailmankaikkeutta. Käy vaan välillä niin turhauttavaksi.
Tai ehkä minä ymmärränkin oikein hyvin kaikkia kosmoksen lakeja niin syvällä alitajunnassani, etten vain itse huomaa.
