Hih, heip olin viime yönä unessani todella hauskalla matkalla. Olin viettämässä kai sitten omaa hiihtolomaani.
Matkustin hienolla laivalla upeassa hytissä ja määränpääni oli Lappiin laskettelemaan.
Laivamatka sinänsä oli hauska, mutta aina vain hauskemmaksi meni kun pääsimme sinne lappiin. Nimittäin siellä siis olimme jossain hiihtokeskuksessa ja Santeri Kinnunen vuokrasi minulle laskettelu tarvikkeita. :
Nautiskelin siellä jotain alkoholitonta drinkkiä ja mainostin iloisena, että olen lomalla.
No jännä juttu tuossa oli se, että vaikka siis tosiaan olimme Lapissa niin tiesin kuintenkin koko ajan, että olemme lähellä Italiaa.
Mietin, että hyvänen aika sentään, tuon rinteen takana on Italia, olen aina halunnut Italiaan ja mietin miksi en vain karkaa sinne. Ei minua mikään pidellyt, mutta jotenkin vain jäin miettimään, että miksi en vain mene sinne. Tutustumaan Italiaan kyllä näitä rinteitä näkee... Kun Italia on aivan vieressä...
samalla unessa kun mietin tuota juttelin koko ajan ihmisten kanssa ja nautin lomastani. Ja vuokrasin niitä laskettelu varusteita...
Siihen jahkailuuni sitten heräsin, enkä päässyt sinne Italiaan asti.
Onko tämä nyt jokin "ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella" -syndrooma vai matkakuumetta vai jotain filosofisempaa ja henkevämpää...
Mitäs sanotte?
