Tulipa tässä mieleeni, että juuri 'pienin askelin' kaikessa on hyvä edetä, vähän niinkuin hetki kerrallaan...
Elämä kun voi kääntyä seuraavassa kulmassa ihan toiseen suuntaan..
Itse olen elämäni varrella kokenut hetkiä, jolloin todellakaan ei ole mitään muuttanut se, että skarppaisin itseäni jotenkin positiivisin ajatuksin tai muuta, ennemminkin se olisi vienyt minut kauemmaksi siitä todellisuudesta ja kokemuksesta, joka minulla oli todellista juuri siinä hetkessä.
Ihminen tai ihmisen mieli pelkää niin kovasti kipua ja elämän raadoillisuutta itsessään ja muissa, että tekee mitä tahansa, estääkseen kohtaamasta sitä. Katsokaa luontoa ja eläimiä....siellä elämä näyttäytyy todellisena.
Itse olen ollut elämäni varrella tilanteissa, jolloin todella tuska on niin suuri kestettäväksi, että ainoa ajatus siitä vapautumiseen on vain elämän lopettaminen. (
mutta, meillä ei taida olla valtaa siihen kuitenkaan...ei edes kykyä....)
Ihminen ajautuu siihen tunteeseen silloin, kun todellakin fyysinen ja konkreettinen todellisuus ei ole muutetavissa, ainoastaan hyväksyttävissä.
Todellinen hyväksyminen ja ymmärrys tapahtuu vain kokemuksen kautta, sisäisenkin kokemuksen kautta.
Ajatus on pieni pintaraapaisu ihmisyydessä.
Kokemus on syvällä, raadoillisuudessa, ytimessä, ajanlaskun alussa...
Ajatus on hyvin pinnalla...
Kuitenkin yksin kukaan meistä ei ole kaikkivoipa, vaan tarvitsemme toisiamme. Kun joku yksilönä lähtee kohtaamaan syvimpiä juttuja, niin hän kaipaa sille kehystä, johon sitä peilata ja mihin suhteuttaen käydä sitä läpi. Mihin peilaten, kokea itseä.
Mitä meillä on tarjota tällaiselle yksilölle?
Tuomioitako? Positiivisia mantroja?
En tiedä...onko jokaisen tarkoitus tämä sitten yksin kokea...vai ei....
Toisaalta tämä maailma on sellainen vellova massa, että en tiedä voiko yksi yksilö olla homeopaatinen lääke...
Ja kuka on jäävi toiselle sanomaan, että ajattele postiivisesti tai että muuta asenteesi....
Emme koskaan voi tietää toisen tuskan ja kivun suuruutta.
Kuten Chandra tuolla aiemmin mainitsikin, se mitä tapahtuu ja kulminoituu tässä hetkessä, on syvemmällä tasolla paljon suuremman summa, kuin mitä näkyy ulospäin.
Jos uskomme useisiin inkarnaatioihin, menneisiin elämiin jne.
Niin silloin meidän pitäisi myös ymmärtää, että takana voi olla vaikka 5000 vuoden takaisia juttuja...eikä vain se mitä fyysinen silmä näkee taikka mieli käsitteellisesti ymmärtää. Vaikka onhan tuo 'menneet elämät juttukin' vain käsittellinen ilmaus jostain, mitä mieli ei muutoin voi käsittää.
Itse oikeastaan koen niin, että se jolla on kokemus, hän voi valita ihan miten vain...koska se lähtee Itsestä...
Mutta ilman kokemusta...pelkkää spekulointia...on vain sana helinää ja pelkoihin perustuvaa analyysiä...
Sekavaa juttua..