seuraava »

[Chandra]

Kyllä Metsätonttu!

Myös tuosta on kysymys.Halusta vapauttaa myös läheisensä,jotka ilmiselvästi kyllästyneitä ainaiseen murehtimiseen.

Ymmärrettävää läheisiltäkin.Nämä kun ovat niin monia vuosia kestävää piinaa koko lähipiirille.
Vuoden masennuskausi tai muu vastaava,on vielä aika,johon jokaisella riittää voimia tukemiseen.
Mutta kun puhutaan 10 vuotta ja ylikin,alkaa väsymystä ja jonkin asteista sairautta olla jo yhdellä jos toisellakin.

Kun tämä ensimmäinen oireilija sitten heittää vielä,näitä yrityksiä tai puhetta kehään,muissa nousee vimmattu kiukku.
Ja ensimmäisessä syyllisyys ja kehä syvenee ja pahenee.

Oikeaa tai väärää en tiedä,,  Vaikea asia joka tapauksessa,eikä kovin helposti ja nopeasti ratkaistavissa.  

[metsätonttu]

Chandra, puhut elämän realiteeteista!

Tiedän itse, että kyllä minulla ja miehellänikin joskus heräsi kysymys: Kuka auttaa ja hoitaa meitä?

Ei kukaan, kun hätä on suurin. Nykyään on jonkinlaisia vertaisryhmiä, jos niissä jaksaa kulkea tms. Mutta kun asia oli pinnalla, lisää vain ohjeita, mitä kaikkea voisi tehdä, mitä kaikkea pitäisi ymmärtää. Omaisilta vaaditaan niin kauheasti joskus, että tuntuu, kuin jokin syy todella kaadettaisiin heidän niskaansa. Sitten on vielä sukulaisia, jotka säälittelevät lisää sairasta, kun ette ota kotiin ja hoida!

Anteeksi purkaus, mutta näkökulmia voi olla niin monioita.

Yksi tulee vielä mieleen. Tuossa edellä Sawotar puhuu 'raskaista energioista'.
Minä uskon, että siellä on paljon syytä. Ja millaisia olioita liikkuu noissa raskaissa energioissa, minkälaisia hiukkasia. Olemmeko me ihmisparat vain jonkin ihmeellisen pahan henkisen ja energisen hyökyaallon uhreja, jossa me emme kovinkaan paljon voi mitään?

Yritetään pysyä tasapainossa, päivä kerrallaan. Hoitamalla toista ja hoitamalla itseä, kumpaakin yhtäpaljon ja aina varsinkin häntä, juuri, sinun 'parasta ystävä itseäsi', josta niin paljon on ehkä muidenkin elämä kiinni.

Rakkautta, myötätuntoa...

[Chandra]

Ei kukaan,kun hätä on suurin,,,

Ei kai,kun kaikki välittävät ihmiset yleensä ovat jo sen hädän silmässä.

Kyllä Sawottaren esiin tuomat raskaat energiat tällaisissa tilanteissa yllä ovat.
Siksi kai sellaiseen ilmapiiriin ei niin kovaa tunkua ole.
Tarttuvaa on jollain tasolla.Silloin tuo itsensä hoitaminen on hyvin tärkeää.

Kävely luonnossa,hiljaiset hetket,hoidot ja meditoinnit.Kaikki mistä itse kukin saa voimaa.

    Rakkautta ja myötätuntoa täältäkin itse kullekkin!  

[maarita]

Itsemurhassa on usein kyse itsetunno karisemisesta pohjalukemiin. Itsensä hyväksyminen ja ymmärrys tapahtuu vain kokemuksen kautta.
[/color]Miksi meillä on niin huono itsetunto?
Tuleeko se lapsuudesta? Tulee, ja kun vanhemmillakin on syyllisyydet omasta riittämättömyydestään vanhempina ja yhteiskunnan jäseninä, miten he voisivatkaan tukea lastaan hyvän itsetunnon omaksujaksi.

Syyt jonkun väsymiseen elämäänsä ovat varmasti hyvin syvällä ja moninaiset.
Jokaisen henkiset voimavarat suhteessa elämän tuomiin vaikeuksiin ovat jokaisella erilaiset.

Enempi kun osaisimme kasvattaa rakastamaan itseään, ehkä monen voimavarat vaikeuksissa riittäisivät.
On totta , että esim. alkoholisti 'sairastuttaa' vähintään kymmenen lähintään itsensä lisäksi.
Miten sellaiset läheiset osaa ja jaksaa tukea ja nostaa vajoavaa?
Siellä on varmaan juuri ne raskaat energiat hyvin vahvoina.

Syyllisyys on taakkana raskas sekä sairaalle, että läheisille.
Ja syyllistäjiä riittää.
Yritetään pysyä tasapainossa, päivä kerrallaan. Hoitamalla toista ja hoitamalla itseä, kumpaakin yhtäpaljon ja aina varsinkin häntä, juuri, sinun 'parasta ystävä itseäsi', josta niin paljon on ehkä muidenkin elämä kiinni.Auttamalla itseäsi voit auttaa toisiakin, se on totta.

     maarita           

[Alzbeta]

Toisin kuin joku täällä aikaisemmin mainitsi, itselleni tästä aiheesta tuskin koskaan tulee neutraalia. 

Omiin kokemuksiini nojaten sanoisin, että suurin syy miksi itsemurhaan päätyy on pohjimmiltaan ihmissuhteet. Joko se, että niitä ei ole tai sitten jokin psyykkinen tai fyysinen sairaus on sekoittanut ne niin, että ne ovat muodostuneet sietämättömiksi solmuiksi, joita ei saa enää millään auki tai sitten verkoksi, josta ei enää pääse millään rakentavalla tavalla irti.

Syvällä sisimmässäni en voi tätäkään ratkaisua tuomita niin surullinen kuin onkin. Sekä tekijälle itselleen, että läheisille.

[sawotar]

Valitettavasti yhteiskunta muokkaa aika pitkälti kauniit ja erilaiset siinäpä suurin syy itsetunto/masennus ongelmiin onhan noita lehdet täynnä ja mainokset millainen se pitäisi olla

[metsätonttu]

Valitettavasti yhteiskunta muokkaa aika pitkälti kauniit ja erilaiset siinäpä suurin syy itsetunto/masennus ongelmiin onhan noita lehdet täynnä ja mainokset millainen se pitäisi olla

Mut eihän me kaikki uskota niitä millään! 

[salomi]

Miksi meille ei opeteta hyvän itsetunnon kohotusta päiväkodeissa ja kouluissa

Kun meillä suomalaisilla on toi periytyvä huono itsetunto ja itse syyllistämisen taito.
Sukupolvelta toiselle kansamme on peilannut jälkipolville omaa syyllisyys taakkaa kannettavaksi. Vanhemmat ja yhteiskunta pommittaa lapsia vaatimuspaineilla: opiskele ja pyri parempaan, älä rupee paska duuneihin niin kuin aiemmat sukupolvet, meistä ei ollut mihinkään täytyy lasten pelastaa vanhempien kunnia, jos et pärjää oot luuseri ym.
Kyllä siinä ihminen masentuu, kun yhetiskunnan oravanpyörä kiihdyttää vauhtia ja kun tulosta ei synny niin lennät ulos työstä ja sidosryhmistäsi luuserina. Kova on tämänpäivän maailma, mutta miksei meille lapsena opeteta, että voittajia ovat ne, jotka pystyvät elämään sisäisen äänensä ja taitojensa mukaista elämää.

Jokin aika sitten oli lehdessä juttu, että politikot alkavat olla huolissaan nyt alle viisi vuotiaista lapsista ja ne ovat tehneet laskelman ettei lapset olekaan enään kallis menoerä yhteiskunnalle. Vaan se on sijoituskohde, sillä jos lapsen terveyteen, koulutukseen ja hyvinvointiin satsataan niin se tulee halvemmaksi tulevaisuudessa terveenä ja tuottavana yksilönä kuin nykyiset loppuun kulutetut sukupolvet.

Siinä sen näkee me olemme politikoille ym. pelkkiä numeroita emmekä ainutlaatuisia yksilöitä maailmankaikkeudessa, joten en yhtään ihmettele tämän kansan itsemurhatilastoa, kun aito välittämisen taito puuttuu.

Raskaat energiat ovat hyvin vahvoina joka puolella esim. entisaikojen välittäjät eli lääkäritkin ovat nykyään kuuntelun ja hoidon sijasta reseptirobotteja, joille me olemme vain diagnooseja emme ihmisiä. 90-luvun lamassa otettiin uusi amerikkalainen hoito käyttöön, kun keksittiin kokonaisvaltaisen hoidon sijaan antaa potilaille avo- / etähoitoa kotiin ja pilleriä huuleen muu hoidon sijjasta, koska aito ihmistyö, jossa on välittäminen ja kuuntelu mukana oli liian kallista.

Suomalaisen itsemurha herkkyyden huomaa hyvin, kun menee bussiin, jossa on 20 niin kaikki istuu omilla paikoilla ikkunan vieressä - toista kuin entisajan mukava linja-autossa on tunnelma henkinen aika.

keventekää sydäntänne turhalta painolastilta, kuten sanotaan: Kun huolet ei paina niin ei rasitu polla ja kota on hyvä olla!!!!!
        

[Chandra]

Ja jälleen kerran niiaan ja kiitän sinua Salomi!

Tuohon ei ole mitään lisättävää!Näin se on!


        

[salomi]

Moikka inka107

Mainitsit itse yrittäneensi itsemurhaa ja olevasi todella surullinen ettet päässyt pois. Mutta mitalista voisi ajatella toisen puolen eli elämän jatkumisella on oltava jokin tarkoitus ja katsoo pelin loppuun luonnollisesti mikä se oikein sitten on. Eräs kaverinikin yritti itsaria ja kehoitin epäonnistumisen jälkeen häntä katsomaan elämänpelin loppuun miksi hän sai lisäajan. Kerran tavattuaan hän kehui olevansa kiitollinen, että epäonnistui itsarissa ja sai kokea elämässään sellaisia aioita joita ei ollut kuvitellut etukäteen. Elämä on yllättäviä käänteitä täynnä.

Itsemurhaa suurin osa harkitsee pitkään ja puhutusta heikosta itsetunnosta se juuri pitkittyy - onneksi monilla. Yleensä se tekee ne takapenkin hiljasimmat kaverit. Yksinäisyys on pahin itsarin aiheuttaja, sillä itsen huomasin tämän sairaalan vuoteessa, jossa elämänlankani oli mielessäni kuin hius veitsenterällä katkolla. Vieruskavereiden elämäntahdon hiipumista kuunnellessa vahvalla itsetunnollani päätin, että suosta on noustava, vaikka kaikki muut olivat minulle selkäni kääntänyt.
Aina inhoamani työnkin jätin, kun sairasloman jälkeen palasin töihin ja kaverit naureskeli, että ollaan me pärjätty täällä ilman sua - mikä helpotus elämän valinnalle.
VÄLITTÄKÄÄ, OLKAA LÄSNÄ TOISILLENNE, ÄLÄKÄÄ JÄTTÄKÖ YKSIN HILJAISIA.
Tsemppiä ja yrittäkää pitää mieli korkealla, eikä kannata heittää kirvestä kaivoon pienistä vaan muistakaa elämän mitalilla on kääntöpuolikin, joka voi olla auringon paiste risukasaan.
Elämä on ihmeitä täynnä, kuten lapseni imetteli viime kesänä, että miten ihmeellistä, että aurinko paistaa sade säällä ja salama voi lyödä kirkkaalla säällä.
Enpä ollut koskaan tuollaista pannut merkille luonnossa - olenpa ollut sokea.
          

[metsätonttu]

Tässä on monessa kirjoituksessa ollut esillä yksinäisyys? Yksinäinenhän voi olla suuressa perheessä, suuren joukon keskellä tai ihan fyysisestikin yksin. Mistähän tällainen yksinäisyys johtuu? Ja mitä yksinäisyydessä kärsitään? Mikä aiheuttaa yksinäisyyttä?

Tuli mieleen eräs äänestysjuttu tuolla jossakin, jossa kysyin mistä haetaan apua. Äänestyksessä ylivoimainen 'voittaja' oli 'haen avun itseltäni'. Miksi on näin?

[Chandra]

Niin,,,

Yksinäisyydestä puhutaan paljon ja uskon sen olevan todella rankkaa.

Suuren perheen lapsena ja itellänikin kun tuo perhe on aina ollut jossain muodossa en tunne tätä aluetta.Ystäviäkin on aina matkassa kulkenut.

Kiitollinen olen niille luottoystäville,joille voi puhua aivan kaiken,pelkäämättä että asiat kulkisivat pitkin kaupunkia.

Koska minulla ei ole omakohtaista kokemusta,kuin tuo joskus ihmisten ympäröimänäkin yksin,ei ole mitään neuvoakaan.
Silloin kun hetkittäin tuntee yksinäisyyttä,kertoo se viestin minulle,että syytä kaivautua omaan sisimpään etsimään syitä syviä.

inka107 on asiaa ennenkin perään kuuluttanut.Ehkä täällä muitakin samoin kokevia,jotka voisivat omista kokemuksistaan kirjoittaa..

Ja Inkalle voimia sinne ja paljon lämpöisiä ajatuksia!

[salomi]

Niin onhan toi yksinäisyys ihmeellinen periytyvä vaiva meidän kansalla, sillä vaikka olemme suureessa perheessä tai väki joukossa niin olemme yksinäisiä.
Minullakin on monta sisarusta ja silti jouduin olemaan se joka joutui sisarusparven ulkopuolelle ilma hengen heimolaista. Mutta onneksi eräs lapsuudenystävä on ollut hengen heimolainen yli 30 vuotta. Toistemme personal treinereinä ollaan skarpattu toisiamme eteenpäin.

jokinaika sitten ihmettelin suomalaisten kylmyyttä ja syrjintää, kun eräässä suuressa kaupungissa mies henkilö sai sydänkohtauksen bussipysäkillä ja luuhistui maahan niin aikuiset ihmiset jatkoi vaan bussin odottelua tai katteli kauempaa ohikulkiessaan. Hänen auttajiaan olivat kaksi 15-vuotiasta tyttöä, jotka soittivat ambulanssin. Kyllä mahtoi olla kokemus, kun makaat maassa yksinäsi avuttomana ja muut kulkee ohi välittämättä.

Uteliaisuuttani eräänä päivänä kokeilin miltä tuntuisi olla 4-raaja halvaantunut pyörätuolissa. 2 tuntia jotenkin kesti, mutta 4-tunnin kohdalla meinas mennä hermot, kun nenää kutitti ja telvision katselu alkoi pänniä. Joten en ihmettele, jos joku tekee itsarin kipujen ym. vuoksi, kun ei kovassa oravanpyörä maassa löydy kaikille hengen heimolaista joka auttaa läpi via dolorosan eli kärsimysten tien pääsemään elämässä voiton puolelle.

Auttakaamme miestä mäessä eikä ainoastaan mäen päällä.
            

[metsätonttu]

Me jätämme ihmiset yksin. Jokainen jättää joskus jonkun. Ymmärrän sen, jos podemme yksipuolista ystävyyttä tai toveruutta ja sitten väsymme ottamaan yhteyttä kaveriin, joka itse ei sitä tee. Ehkä hän ei vain välitä, ajattelemme. Tai että hän ehkä haluaakin päästä eroon. Tai että tiedämme, että hän on laiska pitämään yhteyttä. Mutta tiedämmekö? Toinenhan voi olla niin masentunut, ettei jaksa pitää yhteyttä. Mutta miten voimme tietää sen?

Kun taas jos jätämme sairaat vanhempamme, sisaruksemme tai lapsemme, jotka varmasti tunnemme elintavoiltansa, oman onnensa nojaan, on kyse toisenlaisesta unohtamisesta ja tietämisestä.

Sanotaan, että vihakin on kontaktimuoto ja parempi vaihtoehto kuin välinpitämättömyys. Entäs ylpeys?

[salomi]

Moikka
Suomeen tarvittaisiin lisää tuollaista Mika Myllylän tapaista- KAVERIA EI JÄTETÄ! aseveli asennetta. Suomi voitti talvisodan taistelut, vaikka hävisikin sodan moraalisesti, koska jermuilla oli mottona " veljeä ei jätetä" missään tilanteessa. Hienoimmalta tämä asenne tuntui, kun aseveljet kävivät hakemassa kaatuneet toverit venäjältä jokunen vuosi sitten, koska he mielestään halusivat täyttää lupauksensa, että jokainen palaa kotiin.

Jokaisella meille on täällä maailman kaikkeudessa oma tukipilarinsa, mutta toisilla se tulee esille aiemmin ja toisille myöhemmin. Ketään ei ole luotu yksin kärsimään täällä, mutta se on toi raha ja valta, jotka ovat kivettänyt sydämmemme kuuroksi avunpyynnöille ja avunannolle.