Luin ketjua yöllä kotiin tultuani ja sama ajatus käväisi heti mielessä kuin Diamondillakin.Nimittäin sinun kohdallasi Ardith.
Tietysti sinulla on oikeus suojata itseäsi,jos niin tahdot.
Valinnan vapaushan meillä kaikilla on.
Mutta etköhän ole jo saanut jotain,jonka menetät,jos et uskalla jatkaa.
Oletko sittenkään enää onnellinen.
En tiedä miten paljon poimimme toistemme aurakentästä,mutta ilmeisen paljon siinä on "tietoa"ihmisestä jo ensinäkemältä.
Jonkun kanssa viihtyy heti ja haluaa jotain enemmän.Jatkaa ystävyyttä,tai mitä ikinä siitä voikaan syntyä.
Tämä mies on saanut sinut kainalosauvakseen.Esimerkiksi ja tueksi ihmisestä,joka on päässyt yli tuon vaiheen.
Koko elämä tuntuu ajoittain valtavalta määrältä valintoja,joissa pähkäilee otanko,vai jätänkö käyttämättä tämän "tarjouksen".
Etukäteen emme tiedä,mihin se johtaa.
Ilman riskin ottoa elämä olisi kuitenkin tavattoman tylsää,joskin tasaista pakerrusta.
Tämän huomaa jo monessa turhauttavassa avioliitossa,josta ei vaan uskalleta hypätä pois,koska se on kuitenkin tuttua ja turvallista kaikkinen kuluttavuuksineen.
Viime kädessä sinulla ei ole mitään vastuuta tämän ihmisen valinnasta,ellet sitten tietoisesti kiusaisi häntä hengiltä.
Tämä nyt vain äärimmäisenä esimerkkinä.
Hänellä on itsensä valinnat,ammattiauttajan tuki (joista voidaan olla montaa mieltä),mutta mikään ei vastaa vertaistukea.
Sitä,että toinen tietää mitä käyn läpi.
On totta,että masentunut varsinkin toiselle masentuneelle on valtavan raskas seuralainen.Mutta voithan vaihtoehtoisesti suoraan sanoa,että haluat myös suojella itseäsi ja pyytää ymmärrystä sillekin asialle.
Ettet välttämättä jaksa pitkää aikaa silloin hänen seurassaan,kun masennus on päällä.
Uskon hänen kyllä ymmärtävän.
Se vain vaatii hieman rohkeutta olla rehellinen itsensä,johon jokaisella on myös oikeus.Samalla on rehellinen myös toiselle,eikä kiertäen kaartaen keksi tekosyitä miksi juuri nyt ei sovi tavata,soittaa,olla läsnä.
Jotenkin vain ilahduin siitä,kun luin että teidät on yhteen saatettu.
Ehkäpä sinä vastaavasti joskus tarvitset hänen ymmärrystään ja kokemuksiaan,jos vielä joudut harmaalle alueelle.
Teillä on toinen toisenne.Jakamassa iloa,surua ja tukea.
Se on aika suuri lahja ja ehkä kirjoitetti sen jo joskus kauan,kauan sitten.
Mieti vain kaikessa rauhassa mitä teet,vaan kirjoituksestasi kyllä olin jo lukemassa päätöstäsi.
Ja Paulalle kiitos,kun jaat tuota tietoa siitä,mitä kautta apua saa,jos sitä tarvitsee.
Itse olisin sopivan ajan kuluttua valmis menemään täläiseen ryhmään,sillä uskon juuri vertaituen parantavaan vaikutukseen.
Ja ei totisesti itsemurhasta mukavaa asiaa saa,vaan ei sitä kuolemasta yleensäkään löydä.
Aina sitä jää pähkäilemään toiminko tietyssä tilanteessa oikein,tai mikä asia jäi sanomatta.
Ei mikään ole kuitenkaan sielun "kuulon" ulottumattomuudessa.
Sen sanomatta jääneen asian voit hiljaa lausua myöhemminkin.
Ja tietäväthän he joka tapauksessa.