seuraava »

[Chandra]

Kiitos kaikille aiheeseen osallistuneille!

Nyt pitää mennä välillä unten mailla,vaikka todella paljon olette minulle tänään antaneet purtavaa.

Huomenna hammasremontti ja aikainen nousu.
Itsellä sen verran paljon vielä keskeneräistä puuhaa täällä,etten ajattele seuraavaan sataan vuoteen poistua,joten konetta ja kuoria pitää huoltaa välillä.

Hyvää leppoisaa yötä kaikille ja huomisiin!

[Hiisitär]

Alzbetan kirjoitutksista tuli mieleeni tästä kohtaa

Tiedän ja ymmärrän myös nykyään sen, että on olemassa ihmisiä, joita satuttaisi todella paljon, jos tuohon ratkaisuun päätyisin.

ystäväni kertoma tarina eräästä elokuvasta. En itse ole sitä nähnyt enkä tiedä nimeltä, mutta haluaisin kyllä katsoa sen! Elokuvan päähenkilö on mies, joka suunnittelee itsemurhaa ja toivoo, että kuolisi pois. Henkimaailman olento saapuu paikalle ja näyttää miehelle mitä olisi käynyt, JOS hän ei olisi syntynyt ja JOS hän nyt kuolisi. Mies sai huomata, että pienimmillä, hänelle mitättömillä asioilla joita hän ei edes tajunnut tehneensä toisille, hän oli auttanut ihmisiä ympärillään. Estänyt jopa näiden kuolemisen. Kun mies tajusi, että ilman häntä hänen läheisillä ihmisillään olisi elo mennyt kuin peltoon, koska hän puuttui, mies lopetti itsemurhan ajattelun.

Kuoleman pähkäilyn sijasta olisikin siis keskityttävä elämään. Mikä tämän ihmisen Elämässä on niin hänen mielestään pielessä, että kuolemakin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

tähän olen kuullut tällaisen vastauksen, joka kyllä kuulostaa ainakin minusta loogiselta eli: ihminen muistaa tiedostamattaan aina, millaista elo oli Toisella Tasolla, ennen fyysiseen maailmaan tulemista. Siellä kaikki oli hyvin, ei ollut ongelmia, huolija, kipuja tai murheita. Niinpä tämä sielu tiedostamattaan kaipaa takaisin tuonne paikkaan, jonne pysyvästi (ainakin joksikin aikaa) pääsee kuolemalla.

[aurinkoinen]

Hei!

Minun on nyt pakko osallistua keskusteluun itsemurhaa yrittäneenä. En ole teostani erityisen ylpeä, mutta asiat jotka siihen johtivat olivat liian suuria sen ikäisen (16v.) kannettavaksi. Voin sanoa kokemuksesta, että itsemurha on monesti hätähuuto, viimeinen keino saada joku huomaamaan oma tuskansa. Itselläni yritys sai myös minut itseni huomaamaan kuinka paljon tuskaa sisälläni koin, ja sen että voin loppuviimeksi vain itse lievittää sitä ja että muut voivat vain auttaa omassa paranemisprosessissani.

Itsemurha yritykseni oli tuolloin varsin hyvä ja vei minut miltein rajan toiselle puolen. Ennen heräämistäni luonani kävi joku (suojelushenki?), joka sanoi, että minun aikani ei ole vielä ja että minulla on vielä paljon tehtävää maan päällä. Tämä antoi minulle toivoa ja jaksoin palata takaisin elämään.

Oma kokemukseni itsemurhaan suhtautumisesta oli että läheiset eivät halunneet puhua siitä. Yritykseni oli esim. vanhemmilleni niin kova paikka, että he eivät edes pystyneet tulemaan sairaalaan tapaamaan minua. Myöhemmin kuitenkin huomasin, että vanhempani pelkäsivät puolestani todella paljon, sillä esim. isäni ei uskaltanut jättää minua vähään aikaan yksin kotiin. Emme ole myöhemminkään ikinä keskustelleet tapahtuneesta, vaikka tapahtuneesta on jo 12 vuotta. Luulen, että läheisteni syyllisyydentunne on vieläkin niin kova, että he eivät vain pysty siihen. Olen kyllä kertonut heille, että heidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, sillä vaikka asiat jotka siihen johtivat eivät olleet minusta riippuvaisia, niin päätökseni oli. Minusta tuntuu pahalta, että olen aiheuttanut rakkailleni niin syvät haavat.

Nykyään koen, että itsemurhista puhutaan paljon avoimemmin kuin esim. 10-20 vuotta sitten. Minusta se on hyvää kehitystä. Asiasta puhuminen voi nimittäin monesti auttaa asian havaitsemisessa. On myös aivan selvää, että ne ihmiset joiden rakas on ajautunut itsemurha ratkaisuun tarvitsevat apua selvitäkseen henkisesti. Sellaista taakkaa on todella raskasta kantaa. Syyllisyyden tunne on tyrmäävän voimakas.

Toivottavasti kenenkään ei tarvitse tuntea tarvetta niin äärimmäiseen tekoon kuin itsemurha. Olen itse erittäin iloinen, että aikani ei ollut vielä. Elämä ei ole aina helppoa, mutta jokaisesta hetkestä voi aina löytää jotain hyvää.. Uskokaa se! Toivon kaikille hauskaa päivää ja jaksamista.

[Rakkauden enkeli]

Toivottavasti kenenkään ei tarvitse tuntea tarvetta niin äärimmäiseen tekoon kuin itsemurha. Olen itse erittäin iloinen, että aikani ei ollut vielä. Elämä ei ole aina helppoa, mutta jokaisesta hetkestä voi aina löytää jotain hyvää.. Uskokaa se!

Niinpä!

Aivan upeaa Aurinkoinen, että jaoit kokemuksesi kanssamme. Taisi olla suojelusenkelisi, joka "rajan tuolla puolen" kävi sinua tervehtimässä.  Onneksi palasit vielä tähän maailmaan. 

[metsätonttu]

Hei!
 Luulen, että läheisteni syyllisyydentunne on vieläkin niin kova, että he eivät vain pysty siihen. Olen kyllä kertonut heille, että heidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, sillä vaikka asiat jotka siihen johtivat eivät olleet minusta riippuvaisia, niin päätökseni oli. Minusta tuntuu pahalta, että olen aiheuttanut rakkailleni niin syvät haavat.

Ihana Aurinkoinen, kun puhuit! 

Minusta itsemurhayritys on niin rankka, rankin kopaus tässä elämässä, että jos siihen ei herää itse, eikä ympäristö, jonka kaiken tulisi laajentaa ajatteluaan, niin on vielä pahemmassa pulassa. Yhteiskuntamme siis on tosi jamassa!!

Mutta sinä olet ihanasti selvinnyt ja kauniisti puhut vanhemmistasi. Kunpa he voisivat lukea nyt tuon tekstisi. Vaikean paikan tullen usein 'ovet ' levähtävät sepposen selälleen, kaikki tulee julki ja kaikesta puhutaan. Ilma puhdistuu. Mutta tosiaan joskus se on niin vaikea, että ovet menevät entistä enemmän lukkoon. Siltikin ne voivat aueta, jokin uskomaton juttu saattaa joskus olla se 'seesam aukene', enkelit voivat järjestää näitä tilanteita, sinä itse tai sitten vanhempasi. Uskotaan ihmeisiin!

Kuitenkin jokainen taaplaa eteenpäin omalla tavallaan. Emme voi pakottaa ketään toiseen tapaan. Joskus vain voi 'kolahtaa'.

Hyvää elämänjatkoa sinulle, voit varmaan tukea kokemuksellasi monta muuta!

Halaus metsätontulta

[Mirjam]

Minä tuossa hetki sitten ajattelin, että mistä tulee nimitys itsemurha? Miksei se ole esim. itsetappo, tai itsekuolemantuottamus. Taikka itse-eutanasia...
Mihin tuo perustuu...
Löysin aika mielenkiintoisen linkin aihetta sivuten...
Ja tutkimus jatkuu.... 

http://www.edu.vlk.fi/koulut/apia/TUOMINEN/eutanasi.htm

[Alzbeta]

Ainakin juridisessa mielessä tappo ja kuolemantuottamus ovat esimerkiksi juuri näitä mitä tapahtuu kun humalassa joku menettää malttinsa ja meneekin liian pitkälle. Toisin sanoen ne eivät ole suunniteltuja eivätkä erityisen harkittuja.

Kun taas murha on erittäin harkittu ja suunniteltu teko.

[Mirjam]

Eli taasen voi todeta, että suomen laki pohjautuu kristinuskoon ja on enemmän kirkko kuin kirkko itse. 

Jep, tiedän tuon eron, mikä erottaa murhan muista...lakiahan näytti olleen muutettu juuri lähivuosina ja määritteet ovat hieman laajentuneet. Mutta se ei tässä olekkaan pointti, vaan sitä pohdin, mitä tuossa edellä kirjoitinkin.

Pitänee tässä nyt mainita, että itse olen sen verran sinut kuoleman kanssa (tietyllä tasolla), että en koe asian tutkimista mitenkään hmm...pelotavana.
Minusta asiat aukenee aivan eri tavalla, jos ei tarvitse pelätä onko oikealla vai väärällä puolella, vaan asioita voi tutkailla monelta eri kantilta.
En myöskään ole hakemassa 'oikeutta' itsemurhalle, mutta en 'tuomiotakaan', vaan pohtimassa, mitä ihmisen sisällä silloin tapahtuu, kun hän on liki tällaista ajatusta tai ratkaisua ja mitä tapahtuu lähellä ja vähän kauempanakin olevien ihmisten sisällä. Kuka pelkää ja mitä pelkää.
yms.

Tuomitkoon joku muu kuin minä. Tai asettakoon oikeudelliseksi.

Olen itse kokenut tällaista hyvin lähellä itseäni ja mennettänyt myös sen kautta itselleni rakkaan ja tärkeän ihmisen, joten en spekuloi tätä mitenkään itsestäni irralisena asiana.
Menettämisen tuskaa olen kokenut ja myös kuoleman haluakin aikanaan.
Minulle tämä aihe on tietyllä tapaa ja tietyllä tasolla 'neutraali'. Olen puhissut ja puhkunut jo siihen liittyviä tunteita aikanaan ihan tarpeeksi. Siis siinä mielessä, että miettisin sitä kaksijakoisessa mielessä, onko se oikein vai väärin jotenkin yleisenä sääntönä ja muottina. Ulkoaohjautuvuuden kautta määriteltynä. tai tulevaisuuteen tai menneisyyteen tähdäten. Se tulee mitä tulee, ja se on sitten.

Mielummin tutkailen näitä sisältä käsin...
Ikävää, jos joku ottaa tällaisen katsomisen suunnan jotenkin 'uhkana'... omalle vakaumukselleen, sillä se ei ole tarkoitus.
Tiedän, että näitä asioita koetaan niin monella eri tasolla ja jokaisella niillä on eri syvyytensä ja myös erilaiset ratkaisut ja näkemykset palvelevat niitä.
(ei muuten ollut tämä viesti mitenkään sitten erityisesti osoitettu Alzbetalle, vaan ihan yleisesti ottaen)

*pohtii 133-vuotiaaksi elävä Mi-olea*  :

[Chandra]

Aurinkoiselle terveiset!

Sinä jaksoit ja näin pääsit näkemään iloista puolta elämässä.
Kyllä sekin mahdollisuus useimmille suodaan vaikeitten aikojen jälkeen.
Ehkäpä vanhempasikin jonain päivänä rohkenevat asiasta kanssasi puhua,ja tämä asia pyyhkiytyy kaikkien mielestä.

Näille,jotka katsovat oikeudekseen tuomita kanssaihmisiään muistuttaisin kyllä sanomaa:"Älkää tuomitko,ettei teitä tuomittaisi!"

Sitä kun tuppaa saamaan takaisinkin sanomisiaan joskus.Johan asia näyttää toiselta,kun ei enää perustu kuulopuheisiin ja lehtikirjoitteluun.
Mielipiteissään on helppo olla rajaava ja jyrkkä silloin,kun ei ole juuri mitään kokemusta asiasta.

Surullisena nämä tapaukset koen,niin surullisena,että viimeiseksi lähtisin kivittelemään.

[Chandra]

Tulipa vielä mieleen eräs asia lohdutukseksi niille,joita aihe on koskettanut.

Miten on mahdollista,että melko suuressa meediotilaisuudessa sain viestin itsemurhan tehneeltä,jos tällaisessa karmeassa välitilassa killuvat?

Kiitti kauniista avusta ja kyllä siinä kuvailtiin juuri ja tarkkaan tilanne mistä oli poistunut.Myös mitä oli sillä hetkellä taakse jäänyt (esim.perheensä).

Kyllä ne rankaisut taitavat tulla meiltä maan asukeilta enemmän kuin ylhäältä käsin.
Varmaan tulevat takaisin oppimaan kesken jäänyttä,vaan mitä sitten?
Kuka tuntee olevansa niin puhdas,ettei enää mitään opittavaa olisi?

[salomi]

Moikka
Ajattelin heittää kommentit aiheesta, kun ikätovereita muutama on päättänyt itse päivänsä ja muutama harkinnut, mutta pelastunut skarppauksen avulla positiivisempaan elämään kiinni.

Mielestäni suomalaisten itsemurha tilastojen synkkuyys maailman tilasto huipulla johtuu sisäänpäin kääntyneestä mieli perimästä. Usein itsemurha on viesti muille hätähuudosta tai salaisuuksien / traumojen liika kuorma. Esim. suomessa vuosittain sairastaa n. 200.000 kroonisesta kivusta kellon ympäri ja niistä 100-200 päättää päivänsä itse. Eräs tuttavani kärsi syöpä kivusta ja ajatteli lääketieteen tehottumuudesta johtuen mennä aitan taakse haulikolla helpottamaan kipujaan. Rauha hänen sielulleen, sillä kivut on poissa, mutta olisihan se elämä voinut toisinkin päättyä.
Miksi meiltä puuttuu lähimmäisen huomioon ottamisen taito ja avun pyyntö taito.
Elämisessä tarvitaan mielenhoitoa, joten miksei sitä opeteta jo lapsille koulussa. Sillä mielen hoitoon perehtyneet voisivat opastaa miten selvitään stressistä ja mikä on tärkeää sekä miten oppisi löytämään sisältään sen oljenkorjen, joka pitää elämässä kiinni olosuhteista riippumatta. Ihmisen miinuutta voi kasvattaa ja kehittää kestämään vastoinkäymisiä. Keho ja mieli ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa, sillä vakavassa masennuskin aiheuttaa fysiologisia muutoksia, joyka aiheuttavat kipua.
Ihmisen mieli pelkää kipua ja elämän vastoinkäymisiä itsessä ja muissa, että tekee mitä tahansa, ettei tarvitse kohdata niitä ja menettää kasvojaan muiden

Pohjimmiltaan se mikä ei tapa, mutta kolhaisee niin vahvistaa meitä.

Itsemurhassa on usein kyse itsetunno karisemisesta pohjalukemiin. Itsensä hyväksyminen ja ymmärrys tapahtuu vain kokemuksen kautta.

On vaikea tietää toisen tuskan ja kivun suuruutta, mutta henkinen tuki keventää monien kivireppua, joten jokainen tarvitsee rinnalleen sielunveljiä.

Tekisi hyvää katsoa omaa peili kuvaa silloin tällöin itsensä sisimpää ja kerätä voimia jaakobin painiin ettei kannata niin hyvää tyyppiä päästää päiviltä, joka peilistä kurkistaa.

Mikä on 100-vuotiaiden elämän salaisuus:
-   He ovat arvostaneet itseään
-   Harrastaneet mieli harrastuksiaan
-   Liikunta on ollut osa elämää
-   Oikein ja terveellisesti syöminen
-   Uteliaisuus kaikkea kohtaan ja itsensä kehittämien
-   Itsensä ja toisten rakastaminen
-   Haaveiden toteuttaminen

Jokainen meistä voi elää myös 100-vuotiaaksi vaikuttamalla itse omaan hyvinvointiimme. Ennaltaehkäisy on parasta hoitoa, vaikka perimän vaikutus Mieleemme on suuri. Oireet ovat signaali sisältä ettei kaikki ole kunnossa ja pitäisi kiinnittää huomiota itseensä paremmin.

Mielialaan vaikuttavia seikkoja:

-   Satsaa ruuan laatuun määrän sijasta
-   Harrasta liikuntaa, se pitää negatiiviset poissa mielestä
-   Rakasta itseäsi ja muita
-   Ole utelias kaikkea kiinnostavaa kohtaan
-   Löydä itsellesi mieluisa työ ja harrastus
-   Käytä luovuuttasi, se on paras kehittäjäsi
-   Toteuta itseäsi sellaisena kuin olet
-   Pyri neutralisoimaan negatiivisuutesi
-   Älä kanna katkeruutta sisälläsi
-   Arvosta itseäsi enemmän kuin muiden mielipiteitä
-   Ole mieluimmin hyödyllinen kuin miellyttävä
-   Toteuta haaveesi
Jokainen elämä on elämisen arvoinen.
          

[Chandra]

Ensimmäiseksi haluaisin sanoa,että aloitin tämän topicin juuri siksi,että aiheesta heräisi keskustelua.Ja kiitos vain,kommentteja on tullut enemmän kuin uskalsin edes odottaa.

Toivoisin sinulle Inka107 ihmistä elämääsi,joka kohtaisi sinut omana itsenäsi ja kykenisi kerallasi löytämään vahvuutesi tässä elämässä.
Sillä vaikket siihen lainkaan jaksaisi uskoa,niin sinussakin se siemen on,joka lähtee kasvamaan kun otollinen maaperä löytyy.

Uskon näin meidän kaikkien kohdalla olevan,mutta,kuten nyt monesti jo olen sanonut,toiset väsyvät kesken matkan etsimiseen.

En kyennyt omalla kohdallanikaan ennen uskomaan,kun tie tuntui niin pimeältä ja kiviseltä.Mutta tänä päivänä,olen kaikista niistä kokemuksista kiitollinen.
Jälkeenpäin kykenen ymmärtämään asioiden tarkoituksen,vaikken sitä silloin nähnytkään.

Salomi toi esiin tärkeitä asioita.Avun saaminen kanssaihmisiltä ja AVUN PYYTÄMISEN TAITO!
Se meillä tuntuu olevan myös aika hakusessa.En tiedä,mutta tuntuu,että miehelle vielä hankalampaa.On kasvatettu siihen,että vahva pitää olla ja avun pyyntö koetaan heikkoutena.Mitä se ei suinkaan ole!

Ja kyllä!Mielenhoitoa kouluihin!Asioista todella pitäisi puhua ennaltaehkäisevästi,eikä vasta kun on ajankohtaista.
Itsetunnon kohotusta sekä kotona,että koulussa.Rohkeutta rakastaa sitä hyvää tyyppiä peilissä,joka on ystäväsi.

Täysin asiaan kuulumaton tapahtuma tähän loppuun.
Käväisi eilen kukkakaupassa ostamassa itselleni suuren rahapuun,jota olen haikaillut.Jonossa oli kaksi miestä.Vitsailin jotain rahasta,jota nyt alkaa virrata kotiini.
Myyjä sanoi,että juu,sanotaan rahapuun kyllä tuovan onnea,jos sen ystävälle ostaa.Johon tokaisin että minähän olen itseni ystävä!
En ehtinyt ajatella,kun lause lipsahti,vaan hyvä oli lipsahdus.
Syntyi asiasta antoisa keskustelunpoikanen neljän toisilleen vieraan ihmisen kesken.Tuli hyvä mieli!

[Kotkansilmä]

.

Salomi toi esiin tärkeitä asioita.Avun saaminen kanssaihmisiltä ja AVUN PYYTÄMISEN TAITO!
Se meillä tuntuu olevan myös aika hakusessa.En tiedä,mutta tuntuu,että miehelle vielä hankalampaa.On kasvatettu siihen,että vahva pitää olla ja avun pyyntö koetaan heikkoutena.Mitä se ei suinkaan ole!

 

        Siis tämä POHJOINEN ulottuvuus ( ! ) luo meistä, tai ainakin

        miehistä olentoja, jotka eivät tunteitaan pura, tai jos purkavat

        saattaa se olla laitimmainen kerta.. Ja mistä lie, ne pienet purkamatta

        jääneet tunteet, väärinymmärrykset, loukkaukset ja loukatuksi

        tulemiset saavat sen voimansa, ehkä siitä ilmaisun vajavaisuudesta.

P E R I N T E I T Ä    K U N N I O I T T A E N      
                         

[metsätonttu]

Voi, voi, kun hienot juttelunne herättävät ajatuksia!

Juuri tuo itseriittoisuuden ahneus tai jopa saavutettava ihanne: 'minun pitää pärjätä yksin, on nöyryyttävää pyytää apua' on se vimma (löydän sen kyllä itsestäkin) joka vie sitten voimat ja kun oravanpyörään joudutaan, sieltä on vaikea päästä ulos.

(Olen joskus viitannutkin, että tämä on amerikkalaisen filosofian 'satanismin' periaatteita ja on ujuttautunut salakavalasti ja tiedostamattomasti nk. demokraattiseen yhteisöömme läntisessä maailmassa)

Mutta tuli mieleen ihmisen kuitenkin synnynnäinen huoli myös toisesta tuskankin keskellä. Itsemurhaa hautovien kanssa keskustellessa olen aina törmännyt tähän. Uskon että jokainen tuohon kierteeseen joutuva ajattelee myös ympäristöään. Se, mitä tekee, miten vaikuttaa lähimmäisiinsä, näkee heidän kamalan huolen, väsymyksen, kärsimyksen. Ja syyllistää silläkin itsensä. Voiko olla niinkin että itsemurhan takana on myös toive vapauttaa kaikki muukin siinä ympärillä kärsimyksistä, joita ei pystytä selvittämään? Että se olisikin itsevapautus eikä itsemurha. Tuolla edellä kun puhuitte noiden sanojen merkityksistä. Voiko se olla ikäänkuin 'peruuttamista', luopumista ja sopimusta oman itsensä kanssa, että 'nyt ei vain voimat riitä, eikä löydä niitä muualta'.

Puhun nyt myös niistä äärimmäisyyksistä, joissa esim. mustasukkaisuus tai viha toista kohtaan muodostuu niin suureksi, että pelkää tekevänsä jotakin toiselle. Kun tekee sen itselle säästyy tekemästä sitä jollekin toiselle. Eikö tällaisesta näkökulmasta voisi löytää jopa tietynlaista epäitsekkyyttäkin ja oman vaikeutensa yksin kantamista?

En tiedä. Tuli vain mieleen ja kirjoita paukuttelin.

Nyt kun itämainen filosofia ja ajattelu ja myös alkuperäisten kansojen uskonnot ovat tulleet arvostetuimmaksi, juuri tämä aihe mm. olisi hyvin tähdellinen keskustelunaihe. Meidän ei tarvitse olla enää lähiympäristön asenteiden vankina.
Me olemme Maan asukkaita!

[sawotar]

Itsemurha....paljon puhuttu ja paljon piilotettu aihe..tavallaan itsemurha on anteeksiantamaton teko toisaalta se on luopumista kasvattavasta henkisestä kokemuksesta Itse en niinkään tuomitse sen valinnan tehnyttä ihmistä, kun ajattelee miten raskaat energiat on maapallolla ja miten julmaa ja kylmää todellisuus on ja onhan kuitenkin valinta jokaisella itsellään, mutta aika paljon tehdään harkitsettomia itsemurhia hetken mielijohteesta tai päihteiden alaisena mutta silti kukaan ei ole toisen hengen vartija, jokainen vastaa siitä itse ja omista valinnoistaan, muut voidaan myötävaikuttaa omalla henkisellä panostuksella ja positiivisellä asenteella luoden uskoa parempaan ja tukea vaikeissa tilanteissa olevia mutta valinta on jokaisen miten haluaa apua, emme voi pakottaa ketään elämään väkisin, ei siihen pysty kukaan täytyy vaan toivoa, uskoa, luottaa ja rakastaa aidosti tulevaisuuteen vaikka se kuinka vaikeelta tuntuisi